Tuli taas käytyä rajan takana Suomussalmella ja sen Raatteenportilla,
Talvisodan monumentin
juurella. Siellä ne kellot haikeasti
soi muistuttaen kaikille meille sodasta tuhansien urhojen haudoilla.
Itselleni tämä on ensimmäinen ja
ainoa sodan muistomerkki, jonka
juurella ei tee mieli muistella mitään sankaritekoja. Ne ajat ovat
olleet ja menneet. Nyt meidän on aika
siirtyä sotatunnelmista liittosuhdetunnelmiin. Se ei ole suinkaan
helppo. Sodan haavat vieläkin pakottavat. Mutta niistä on päästävä.
Sopisi tarkistaa kaikki oppikirjat täällä
Karjalassa, koska niissä ei puhuta
mitään talvisodasta. Ehkä valtakunnallisten mittakaavojen
mukaan talvisota 1939-1940 ei ollut mikään suuri tapahtuma. Mutta
Karjalalle se oli suuri. Siitä johtuen
meidän pitäisi valistaa ihmisiä lehdistön kautta. Nyt olisi jo korkea
aika unohtaa jokapäiväisessä elämässämme, kuka mitäkin pahaa
on tehnyt. Täytyy jatkuvasti muistuttaa, mitä tarkoitetaan sellaisilla
päivillä kuin 30.11.1939 ja 13.3.1940.
Näiden päivien väliin mahtuukin
talvisota.
Tällä saralla on suuri merkitys
historioitsijoilla, joiden tehtävänä on
puhdistaa ihmisten aivoja. Heidän
tehtävänään on myös kitkeä pois
hyökkäyshenkisyys kaikista meis-
tä. Varsin suuri merkitys on julkisella sanalla, joka ei vieläkään aina
osaa keskustella ihmisten kanssa.
Varsinkin televisiossa kuuluttajat
tavallisesti puhuvat eivätkä keskustele meidän katsojiemme kanssa.
Ymmärrän, että nämä kysymykset eivät ole suinkaan helppoja.
Toissa päivänä kuulin Karjalan televisiossa erään sotilasihmisen
lausuman, että jos kerran ihminen pelkää, hän myös kunnioittaa.
Ei pelkäävä ihminen peloittajaa koskaan
kunnioita.
Vielä tänäänkin kuulee meillä
puhuttavan siitä, että Yhdysvallat aikoo pirstata Venäjän kuudeksi
kappaleeksi ja nielaista. Tänä päivänä
se on ihan roskapuhetta. Meitä ei
kukaan uhkaa. Uhkaa me kannamme itse sisässämme.
Suomessa meitä pelätään, vieläkin. Ja meidän kaikkien tehtävänämme on
todistaa teoillamme
naapureillemme, että me emme
enää uhkaa sotilaallisesti ketään.
Suomalaiset ovat aktiivisia lähialueyhteistyössä, joka kattaa
Karjalamme lisäksi myös monia muita lähialueita. Aktiivisina
suomalaiset ovat saaneet hyvää rahallista
apua Euroopan Unionilta. Näiden
rahojen turvin ovat suomalaiset ja
karjalaiset saaneet jo paljon aikaan, vaikka edessä on vielä lavea
työkenttä. Meidän on oltava entistä
läheisemmässä yhteistoiminnassa
suomalaisten kanssa. Ei saa eristäytyä muusta maailmasta, jonne
tiemme johtaa lähinnä Suomen
kautta.
Vuosi sitten avattu Talvisodan
monumentti on vaikuttava ja tärkeä
merkkipaalu edetessämme kohti
tulevaisuutta, joka on toivottavasti
valoisa.
Kaikista näistä kysymyksistä
keskustelimme viime viikolla pro-
jektin karjalaisen työryhmän jäsen-
ten kokouksessa.
Rudolf SYKIÄINEN
"Karjalan Sanomat", 20. elokuuta 2003.
