heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

Karjalais-suomalainen koira

Karjalais-suomalainen koira

Tämä rotu on muodostunut Karjalan metsävyöhykkeellä täkäläisestä Karjalan pystykorvasta ja Suomen pystykorvasta. Se on pienin kaikista metsästyspystykorvien roduista. Sen korkeus säkään on 38-48 cm (15-19 tuumaa).

Se on käytökseltään liikkuva ja luonteenlaadultaan vilkas. Suuntautumisreaktio on hyvin kehittynyt.

Punaruskea väri vaihtelee kaikissa sävyissä, valkoisia täpliä on vatsassa, rinnassa ja hännän päässä. Käpälissä on sukat. Kuonon väri on vaalean musta.

Lihaksisto on hyvin kehittynyt. Luusto on kuiva, vahva. Kuiva, kohtuullisesti kiilanmuotoinen pää lähentyy tasasivuiseksi kolmioksi. Pikkuiset, liikkuvat pystykorvat ovat kolmion muotoiset. Niiden kärjet ovat terävät.

Silmät ovat pienet, soikeat. Silmien väri on tummanruskea tai ruskea.

Syvä rinta laskee raajoille. Lautanen on leveä, lyhyt. Raajat ovat lihaksikkaat, kuivat, suorat ja yhdensuuntaiset. Käpälät ovat pyöreähköt, varpaat tiiviisti kiinni toisissaan. Häntä kiertyy renkaaksi tai painaa lanteelle.

Pystykorvaa käytettiin melkein kaikkien eläinten (ilves, karhu ja suuret kavioeläimet mukaan luettuna) ja lintujen (metso, teeri ja sorsa) metsästykseen. Se hakee eläimen, haukkuu osoittaakseen sen sijainnin ja pidättää sitä metsästäjän tuloon asti.

Kun eläin pakenee maata pitkin tai puissa tai lintu lennähtelee, pystykorva ajaa uhrinsa uuteen pysähdykseen tai laskuun asti ja haukkuu. Sorsanmetsästyksessä se pelottelee linnun näkyviin metsästäjän laukaisulinjalle.

Pystykorva on kestävä, ruokavalioltaan ja elinoloiltaan vaatimaton. Viime aikoina tätä rotua ei ole viety muihin maihin. Sen vuoksi sitä ei juuri tunneta Venäjän rajojen ulkopuolella.

© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle