1875

Jaakonvaara sijaitsee samannimisen lahden pohjukassa. Kylä on samoin melko iso, siellä on arkkitehtuuriltaan erinomainen kirkko, postiasema ja puoteja, joissa on erilaista maaseudun tavaraa. Vieressä on Lahdenpohja-niminen kylä. Jaakonvaaran kirkko näkyy kauas järvelle lahden suuntaan.

Serdobolista itään päin rannikko on samanlainen, luotoja ja lahtia ja niiden pohjukassa ja saarilla useita pieniä kyliä. Sisämaan suurimmat kylät ovat kaikki lahtien poukamissa. Kirjavalaakso on iso kylä, joka on muodostunut useammasta pienestä lahden rannalla sijaitsevasta kylästä. Siinä on postiasema ja puolikartano. Seuraava on Läskelä-niminen kylä, joka on samannimisen joen rannalla, ja kylässä on postiasema. Impilahti sijaitsee samannimisen lahden rannalla ja on melko iso kylä, jossa on kirkko, postiasema, pari kartanoa ja muutama pienempi kylä. Impilahden luonto on villiä, mikä tekee matkustajiin masentavan vaikutuksen. Korkeat synkät graniittikalliot ovat tummat, lahti niiden välissä kapea, ja rannikkokasvillisuus niukkaa, mikä synnyttää jonkinl aisen alakuloisen tunnelman. On olemassa tästä lahdesta kertova paikallinen tarina.

Nuoret olivat intohimoisesti rakastuneet toisiinsa. Heidän välillään vallitsi täysi yhteisymmärrys, ja heidän kiintymyksensä toisiinsa oli sanoin kuvaamaton, mutta rakastavaisten naimisiinmenon esti sulhasen köyhyys. Morsiamen vanhemmat eivät välittäneet kuullakaan häistä. Poika saatiin juonittelemalla lähtemään pois johonkin kauas, ja tyttö ei saanut poistua kotoa. Suloinen olento riutui riutumistaan ja kerran eräänä myrskyisänä yönä pakeni kotoa ja heittäytyi paikalliselta kaslliojyrkänteeltä veteen ja muuttui immeksi, jonkinlaiseksi mielikuvitusolennoksi, somaksi vedenneidoksi. Siitä lähtien joka keskiyö tämä näkymätön olento nousi syvyyksistä veden pinnalle, polski ja leikki ikään kuin kutsuen jotakuta luokseen, ja sitten äänteli sydäntärepivästi. Kaiku kantautui kauas ja herätti tienoossa kauhua. Hukkuneen tytön vanhemmat surivat kovasti ja menehtyivät suruunsa. Sulhanen katosi tietymättömiin. Tuon surullisen tapauksen jälkeen paikalliset asukkaat alkoivat nimittää lahtea Impilahdeksi. Järven rannalla lahden alkupäässä sijaitsee Hunukka-niminen kylä, joka näkyy kauas järvelle, koska siinä ei ole luotoja.

Sen jälkeen jatkuu melko korkea rantakaista, jota sanotaan Pitkäksirannaksi. Nimi varmaankin johtuu siitä, että mutkikas rantaviiva päättyy siihen ja ranta jatkuu edelleen jo ilman kalliosaaria, lahtia ja niemiä. Nykyisin varsinainen Pitkäranta tarkoittaa sitä paikkaa, missä on malmiesiintymiä ja louhimoita sekä tuota malmia käyttävät tina- ja kuparisulattamo.

Ranta on kalliovuorta, ja sen korkeus on 150 jalkaa. Rantavyöhykkeellä noin virstan pituudella alkaen 80 jalan korkeudesta ja ylemmällä on kuusi malmilouhosta. Ensimmäisestä NW kaivoksesta nostetaan pinnalle tinamalmia, siinä malminnostoon ja veden pumppaamiseen käytetään höyrykonetta. Kaivoksen vieressä on rakennus, jossa on useita poikia hienontamassa ja lajittelemassa malmia.

Toinen kaivos sijaitsee 150 sylin päässä ensimmäisestä ja siitä saadaan kuparimalmia. Kaivoksen yhteydessä toimii tehdasrakennus, jossa höyrykoneen avulla malmi hienonnetaan ja muodostunut musta hiekka huuhdotaan; puhdasta tinaa siinä on 45 prosenttia. Rikaste menee suoraan sulattamon kupu-uuniin.

Tehtaalla on oma kehitystarinansa, ja tuo tarina on melko surullinen.

Kuperi- ja tinamalmiesiintymät löydettiin jo vuonna 1770. Ne otettiin käyttöön vasta 1820. Ne siirtyivät omistajalta toiselle, kunnes 1847 Pitkänrannan osakeyhtiö lunasti ne itselleen¹. Malmiesiintymiä suorastaan riistettiin koko ajan, sitä jatkuu vieläkin, ja vaikka malmia saadaan ja metallia sulatetaan paljon enemmän kuin aikaisemmin, ei voida kuitenkaan sanoa, että Pitkänrannan tehdas kukoistaisi.

Pitkänrannan kupari on kuulemma hyvälaatuista, mutta sen sulatus on järjestetty huonosti ja levyinä se on hauras. Samoin tina on hyvää, se valetaan englantilaisittain tangoiksi, mutta se saisi olla puhtaampaa.

Alla oleva taulukko osoittaa kaivoksilla ja tehtailla suoritetun työmäärän kuuden vuoden ajalta²:

Yllä esitetyt tiedot osoittavat vain sen, että Pitkänrannan kaivokset ovat aika rikkaat, mutta vähäinen louhitun malmin määrä, sen huonolaatuisuus ja ajoittaiset suuret määrät sulatettua metallia eivät puolestaan lisää kaivosten arvoa, tai jos arvo nouseekin, tuo nousu on väkinäistä ja keinotekoista. Tämä kaikki osoittaa, että pyrkimys tuottamaan mahdollisimman paljon metallia johtaa ajan myötä parhaiden kaivosten pikaiseen ehtymiseen. Samaa todistaa myös se, että monet kaivokset ovat jo heitteillä huolimatta tuotetun metallin laadusta ja suuresta määrästä.

Pitkänrannan tehdas on joskus pystynyt elättämään jopa 2000 työläistä ja heidän perheenjäsentään, mutta epävakaa tuotanto saattoi vähentää työntekijöiden määrän kymmenkertaisesti. Niinpä vuonna 1866 tuotanto keskeytetiin kokonaan, ja tehdasrakennukset ja koneet huutokaupattiin. Silti nykyisin Pitkänrannan kaivokset tuottavat jotakin.

Metsän peittämät luodot loppuvat Pitkänrannan tuntumassa. Mantsinsaarelta alkaen rantaviiva jatkuu melko suorana. Huomattavimpia kyliä ovat Yläuuksu ja Alauuksu. Ensimmäinen sijaitsee samannimisen joen varrella, siinä on kirkko; toinen on niemellä. Yläuuksussa on saha, johon tukkeja uitetaan kaukaa pohjoisesta, sieltä sahatavara lähtee edelleen Pietariin. Kauempana korkealla rannalla on Liirankylä ja Uusikylä, jotka näkyvät kauas järvelle. seuraavaksi tulee Tulemajoen varrella sijaitseva Salmi.

Salmi on hyvin erikoinen paikka. Se on järven koillisnurkassa lähellä Aunuksen läänin rajaa.

Salmin lähellä pienen joen suistossa on huomattava Miinola-niminen kylä. Siellä asuu kalastajia, siksi järven rannalla näkyy useita kalastajaveneitä.Edelleen Karkunlampi-nimisen järven rannalla on Karkunkylä, jonka asukkaat samoin saavat toimeentulonsa kalastamalla. Laatokan korkealla rannalla aivan Aunuksen läänin rajan tuntumassa lähellä Raja-Kandushi-nimistä kylää sijaitsee Mantsilan kylä, jonka asukkaat viljelevät maata ja kalastavat.

Laatokan koillisosan saarilla ja rannikolla on seuraavia kyliä: Lunkulansaarella on Giva, Varbagazhi, Peremä, Vanha moisio, Ulaha, Umampe, Lankula ym. kyliä. Siina on myös raja-asema. Mantsinsaarella on Tympelä, Tarkikylä, Geremega, Hilälä, Rantakylä ja Leldonja. Kaikki nämä kylät kuuluvat Salmin pitäjään, ja asukkaiden pääelinkeinona on kalastus. Laatokan pohjoisosan muilla saarilla paitsi Valamoa ja Konevitsaa muuta vakituista asutusta ei ole. Heinäsaarella on tilapäinen majakka ja tulliasema. Valamon luostarille kuuluvalla Vostshanyi-saarella on luostarin vartioasema.