heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Tekstihaku      Kuva-, video- ja audiohakuAjankohtaista   Tämä päivä historiassa

Jälkisanat

Mummoni ei ollut koskaan nähnyt isäänsä, vai oliko ehkä nähyt? Kun isoisoäidiltäni kysyttiin aviomiehestään Petristä, hän vastasi aina lyhyesti: ”Hänen on tapettu. Niin, ketkä? Punaiset, valkoiset… En tiedä. Kukapa olisi silloin saanut niistä selvää?” Todellakin, 1919 oli nälkävuosi ja yhden kuukauden ikäinen tytär oli hoidossa. Sen jälkeen oli lavantautihoitolaparakki Petroskoissa ja piti etsiä kadonnut tytär (löytyi ja hänet hoidettiin kuntoon). Sitten toinen aviomies, miliisinä toiminut, teki itsemurhan ("Miksi hän ampui itsensä? Se oli muodikasta. Monet tappoivat itsensä silloin”). Kovaa työtä metsänkaadossa (työkirjan mukaan hän oli metsuri ammatiltaan). Kolmas aviomies Kalle August Aaltonen, joka oli tullut Kanadasta rakentamaan kommunismia Karjalan Työkommuuniin, hävisi jossain Uralin seuduilla talvella 1941/42.

Mummoni ei koskaan nähnyt isäänsä. Tai ehkä hän näki? Ehkä nuori karjalainen Pekka onnistui pitämään pientä tytärtään sylissään ainakin kerran ennen kuin hän lähti viimeiselle tiedusteluretkelleen?



Pekka Davidovin tyttärentyttärenpoika
jouluukuu 2021

© 1997–2022Käyttöoikeussopimus