heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

Sigtunan retki

Viikingit

1000-1100-luvulla karjalaiset ja virolaiset heimot olivat saavuttaneet feodalismin kauden. Ne pystyivät jo suorittamaan lyhyitä ja pitkiä meriretkiä. Historiankirjoituksen mukaan virolaisten merenkulkutekniikka oli samalla tasolla kuin skandinaavien. Karjalaisilla tilanne oli kokonaan erilainen, heillä ei ollut mahdollisuuksia tehdä valloitusretkiä Itämeren ulkopuolelle. Karjalaiset laajensivat vaikutuspiiriään kolmeen suuntaan neljästä mahdollisesta. Historialliselta synnyinseudultaan Karjalan kannakselta karjalaiset siirtyivät luoteeseen, mikä johti selkkauksiin suomalaisten sukulaisheimojen kanssa. Niinpä ensimmäinen kirjallinen maininta koskee karjalaisten epäonnistunutta retkeä muinaishämäläisiä vastaan 1143-1144. Laajeneminen pohjois- ja itäsuuntaan ei melkein saanut osaksen vastarintaa. Ja ainoastaan siirtyminen neljänteen suuntaan, lounaaseen,oli täysin poissuljettu Novgorodin takia.

Melko pian Ruotsi ja Novgorod sekaantuivat suomalais-ugrilaisten heimojen välienselvittelyyn. Novgorod onnistui saamaan vaikutusvaltansa piiriin ne karjalaiset heimot, jotka eivät kuuluneet suoraan tuohon feodaaliseen tasavaltaan. Ruotsalaiset tekivät 1155 ensimmäisen ristiretken Suomeen ja vakiintuivat 1100-luvun lopulla Itämeren koillisrannikolla.

1170-luvulla ruotsalaisten joukot saavuttivat idässä Novgorodin valvoman alueen. Novgorod järjesti 1178 uusien liittolaistensa - karjalaisten - Suomeen ruotsalaisten maille suunnatun ristiretken, jonka aikana vangittiin ja myöhemmin surmattiin ruotsalainen piispa Rudolf.

Kesällä 1187 itäviikingit - karjalaiset - käyttivät hyväkseen Novgorodin muiden liittolaisten - saarivirolaisten merenkulkijoiden - apua ja hyökkäsivät salamannopeasti Sigtunaa vastaan, joka oli keskiaikaisen Ruotsin harvoja kaupunkeja.

Sigtuna oli poliittinen ja kauppakeskus; se sijaitsi Uplannissa Mälarenin laaksossa ja oli arkkipiispan hallituskaupunki. Muurin ympäröimä puinen kaupunki oli hyvin suojattu. Pohjoisessa sitä ympäröivät suot ja etelässä meren puolella oli satama, joka suljettiin ketjulla.

Eerikinkronikka kertoo karjalaisten hyökkäyksestä seuraavaa:

He kulkivat sekä tyynellä että myrskyssä Mälarenille, ja he oleskelivat aivan salaa Svean saaristossa useimmiten salaisen sotajoukon kanssa. Kerran he saivat sellaisen päähänpiston, että polttivat Sigtunan, polttivat sen pohjia myöten, eikä kaupunki saanut mistään apua. Arkkipiispa Jon surmattiin siellä, ja siitä moni pakana oli iloinen, että kristityille kävi niin huonosti. Ja siitä iloitsivat koko Karjala ja Venäjä.

Sigtunan massiivisen kuparisen kaupunginportin karjalaiset luovuttivat Novgorodille verona tai lahjana,ja tuo portti koristaa nykyäänkin Veliki Novgorodin Pyhän Sofian tuomiokirkon länsipuolista sisäänkäyntiä.

Alistaakseen karjalaiset lopullisesti valtaansa Novgorodin ruhtinas Jaroslav kastoi karjalaiset 1227-1228 ortodoksiseen kristinuskoon. Näin karjalaisten ja Ruotsin vallan alaisten suomalaisten tavanomaisen välienselvittelyn lisäksi tuli uskonnollinen vastakkainolo.

© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle