heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

Suomen Kommunistisen puolueen keskuskomitean julistus Suomen työtätekevälle kansalle

Työläiset, talonpojat ja henkisen työn tekijät

Suomen nykyiset vallanpitäjät, kaikille tunnetut Cajanderit, Erkot, Tannerit ja Mannerheimit ovat syösseet maamme sotaan Neuvostoliittoa vastaan.

Kauan ne sotaa provosoivat, niin kauan, että lopuksi Neuvostohallituksen kärsivällisyys katkesi. Niin kauan ne korskeudessaan hylkäsivät kaikki Neuvostoliiton sopimustarjoukset pysyväisten rauhallisten naapuruussuhteiden turvaamiseksi, ettei Neuvostoliitolle lopuksi jäänyt muuta mahdollisuutta turvallisuutensa takaamiseksi Suomen kulmalla, kuin asevoimin hävittää Suomen porvariston luoma sodan pesäke.

Neuvostojen maa ei ole koskaan uhannut eikä häirinnyt Suomea. Päinvastoin Neuvostovalta heti Suuren Lokakuun vallankumouksen jälkeen myönsi vapaaehtoisesti Suomelle täyden riippumattomuuden, jota ei mikään muu valta Venäjällä olisi sille koskaan myöntänyt. Mutta Suomen porvaristo, sensijaan, että se olisi sovinnollisia suhteita ylläpitämällä jalomielisen Neuvostokansan kanssa lujittanut Suomen itsenäisyyttä, ryhtyi järjestelmällisesti väärinkäyttämään Suomen asemaa vahingoittaakseen suuren naapurimaan ja sen kautta Suomenkin turvallisuuden etuja.

Valko-Suomen vallanpitäjät ovat kaikella politiikallaan osoittaneet, että he ovat valmiit myömään Suomen itsenäisyyden ja turvallisuuden edut ulkovaltain imperialisteille, saadakseen hyvästä hinnasta palvella niiden neuvostovastaisia sotapyyteitä. Ja kun Suomen vallanpitäjät nyt ulkokultaisesti uskottelevat aina tahtoneensa vain ”suojella” Suomen itsenäisyyttä ja ”puolueettomuutta”, niin on näille valehtelijoille suoraan sanottava: tällä valheellanne on lyhyet jäljet. Sen paljastavat täydelleen kaikille tunnetut tosiasiat:

Ensimmäinen tosiasia oli Aunuksen retki, jonka Suomen lahtarit järjestivät keväällä 1919 yhteistoimin Englannin ja Ranskan imperialistien kanssa.

Toinen tosiasia oli Suomesta lähetetyn lahtarijoukon kapinarekti Inkerinmaalle syksyllä 1919, Judenitshin hyökkäyksen alkaessa, jolloin Suomen työväen pyöveli Mannerheim vaati julkisesti Suomen sotaväen lähettämistä Pietaria ”valloittamaan”.

Kolmas tosiasia: vuosina 1921-22 tehty uusi Karjalan retki Suomen armeijan upseerien johdolla ja Englannin imperialistien kannatuksella.

Neljäs tosiasia, myöskin kuvaava Suomen hallituksen ”puolueettomuudelle” oli se, että Suomen sotalaitoksen uudestijärjestely vv. 1924-25 tapahtui Englannista kutsutun upseerilähetystön toimista, kenraali Kirken johdolla, saman miehen, joka jälleen kesällä 1939 kävi Suomessa tarkastamassa Karjalan kannaksen sotavarustelutöitä.

Viides tosiasia: maassamme kaiken aikaa julkisesti harjoitettu Neuvostoliiton parjaus ja kansalliskiihkoinen yllytys ”Suur-Suomen” puolesta, mielettömin valloitushourein ”aina Uralia myöten”.

Kuudes tosiasia: Mannerheimin Lontoon-matkojen jälkeen uhkasi Suomen hallitus ryhtyä – Neuvostoliiton vastalauseesta välittämättä – yhdessä Ruotsin kanssa varustamaan Ahvenanmaalle linnoituksia imperialistien käytettäväksi neuvostovastaisessa sodassa.

Seitsemäs tosiasia: samassa tarkoituksessa on Suomessa viime vuosina rakennettu lentokenttiä kymmenen kertaa enemmän kuin maan omat lentokoneet voivat käyttää, perustettu uusia kemiallisia sotatarvetehtaita ja valmisteltu Suomenlahden saaristoa vastaanottamaan Neuvostoliiton vihollisten lauvueita.

Pitkä sarja muita samanlaisia konnantöitä on Suomen kapitalististen vallanpitäjäin omallatunnolla. Yli 21 vuotta on maamme ollut, samoin kuin oli paanien Puola, neuvostovastaisten juonittelujen pesä, missä hallitusherrat ja esikuntaupseerit yhdessä ruotsalaisten pankkiirien, suurvaltain imperialistien ja kaikennäköisten neuvostovastaisten seikkailijain kanssa punoivat sotajuonia Sosialistista Neuvostoliittoa vastaan. Punoivat niitä niin kauan, että lopulta itse sotkeutuivat omiin pauloihinsa. Ja nyt kun noilla herroilla on hätä kädessä, ne vaativat, että koko kansamme pitäisi sotia heidän puolestaan mahtavaa Punaista Armeijaa vastaan.

Mutta Suomen kansan syvät rivit eivät tahdo uhrata henkeään Mannerheimien ja muiden sotaprovokaattorien puolesta. Suomen kansan syvät rivit, joille maamme itsenäisyys oli todella kallis, tietävät, että ainoa tie itsenäisyyden turvaamiseksi ja lujittamiseksi on sovinnollinen yhteistoiminta suuren Neuvostoliiton kanssa.

Miksei Suomen hallitus suostunut Neuvostohallituksen tarjoamaan molempien maiden etujen mukaiseen sopimukseen turvallisuuskysymysten järjestämisestä sovinnossa?

Ainoastaan siksi, ettei se tahtonut luopua siitä vihamielisestä toiminnastaan Neuvostoliiton turvallisuuden vahingoittamiseksi, jota se oli harjoittanut Neuvostoliiton ja Suomen imperialististen vihollisten pillin mukaan.

Miksei Suomen hallitus suostunut siirtämään Karjalan Kannaksella olevaa rajaa loitommalle Leningradista, niin ettei tämä monimiljoonakaupunki olisi suorastaan Suomen alueelta tykkitulella uhattavissa?

Ainoastaan siksi, että Mannerheimit ja muut ulkolaisten imperialistien kätyrit saisivat edelleen hautoa ’Leningradin valloitusta’.

Suostuivathan Eestin, Latvian ja Liettuan hallitukset molemminpuoliseen turvallisuuden lujittamisopimukseen Neuvostoliiton kanssa, eikä nämä kansat ole menettäneet hiuskarvaakaan riippumattomuudestaan. Miksei Suomen hallitus suostunut paljon pienempiin keskinäisten välien järjestelytoimenpiteisiin? Ainoastaan siksi, että se on pelkkä tahdoton välikappale Suomen voitonahneiden pankkiherrain ja vientikapitalistien käsissä, jotka ovat hernerokasta myöneet maamme itsenäisyyden.

Sellainen hallitus ei voi suojella Suomen kansallisia etuja. Se ei ole kansallinen hallitus, vaan ulkomaisen pääoman kätyri, kapitalistien ja tilanherrain hallitus.

Sellainen hallitus ei voi edes rauhaa palauttaa, sillä se on sodanlietsojien hallitus.

Mokoma hallitus on karkoitettava kansan hartioilta!

Suomi on tähän asti ollut tehtaanherrain, pankinjohtajain, virkavaltiaitten, tukkipohattain ja suurtilallisten luvattu maa. Ne, jotka työtä tekevät, ovat aina eläneet ahdingossa ja puutteessa, mutta työväen nylkijät ja kaikenlaiset keinottelijat ovat rikastuneet. Joka kerta, kun maamme työväenluokka on taistelullaan ja järjestöjensä avulla vähänkään saanut kurjaa asemaansa helpotettua, ovat kapitalistit vaanineet sopivaa hetkeä ja karanneet työväen kurkkuun, ryöstäneet sen pienetkin saavutukset ja sitten täyttäneet taskunsa hillittömästi riistämällä köyhälistöä ja talonpoikia. Niin ne tekivät vuonna 1918, niin ne tekivät vuonna 1930 ja niin nen tekevät nytkin. ’Maanpuolustuksen’ varjolla on jo työpäiviä pidennetty 10-tuntiseksi, palkkoja alennettu, välttämättömäin kulutustarpeiden hintoja kiskottu korkealle ja mobilisoitujen työläisten ja pienviljelijäin perheet heitetty kurjuuteen.

Eikä nykyiseltä eduskunnalta ole mitään apua odotettavissa. Se on antanut kansalle kiviä leivän asemesta. Se on säätänyt viime aikoina pelkkiä poikkeuslakeja kaikkien kansalaisoikeuksien kuristamiseksi. Taantumus riehuu valtoinaan, pahempana kuin koskaan ennen.

Suomen sosialidemokratian petturijohtajat ovat kerrassaan purreet hävyltä pään poikki. Ne ovat julki liittoutuneet pahimpainkin sotahurttain ja lapualaislahtarien kanssa. Sosialidemokraattiset ministerit ja pamput liehuvat suuna päänä porvarillisen taantumuksen ammattivalehtelijoina ja ajokoirina, Suomen pahamaineisen ohranan apuna.

Valko-Suomi on tällä hetkellä kaikkein mustin maa Euroopassa. Sanoinkuvaamaton vitsaus on Suomen työläisten ja kaikkien vähäväkisten niskoilla. Mutta nyt onkin työtätekevän kansamme kärsivällisyydenmitta täysi.

Ei mikään aikaisempi hallitus ole kansaamme tunnottomammin pettänyt kuin nykyinen Kallion, Cajanderin, Erkon ja Tannerin hallituskopla. Tämä kurja hallitus, joka on tehnyt kaikkensa syöstääkseen kansamme turmioon, olkoon Suomen kapitalistien ja tilanherrain viimeinen hallitus.

Tämä hallitus tuntee itsekin, että se on Suomen kansan syvien rivien vihaama ja kiroama. Se pelkää totuutta kuin ruttoa. Se tietää hyvin, että jos viime viikkoina kansanjoukoilla olisi ollut vähääkään sananvapautta, niin kymmennettuhannet Suomen työläiset, kyntömiehet ja pakkomobilisoidut sotilaat olisivat jo ennen meitä huutaneet julki saman totuuden, minkä me tässä julistamme, olisivat huutaneet mokomille vallanpitäjille päin silmiä:

Alas konkurssin tehnyt hallituskopla! Alas kansan pyövelit ja niiden kätyrit!

Suomen kapitalistien rikollinen sota Sosialistista Neuvostoliittoa vastaan on muutettava työtätekevän kansan armottomaksi taisteluksi kansan sortajia vastaan.

On luotava laaja työkansan rintama: maamme koko työväenluokka, talonpoikaisto, käsityöläiset, pikkukauppiaat, työtätekevä sivistyneistö, siis kansamme valtava enemmistö on koottava yhteiseen rintamaan etujaan puoltamaan. Ja valtaan on nostettava tähän rintamaan nojautuva työkansan hallitus, siis Kansanhallitus.

Jotkut toverit ajattelevat, että olisi vaadittava Neuvostovallan luomista Suomessa. He erehtyvät. Sellaista tärkeää kysymystä koko yhteiskuntaelämän perinpohjaisesta muuttamisesta ei voi ratkaista yksi puolue, eikä edes työväenluokka yksinään. Tämän kysymyksen voi ratkaista ainoastaan koko kansa, kaikki työtätekevät luokat. Misään tapauksessa ei tätä kysymystä voida ratkaista ilman talonpoikaiston suostumusta ja eduskunnan vahvistusta.

Toiset ajattelevat, että Suomen pitäisi liittyä Neuvostoliittoon yhtenä sen osana, että Suomen liittyminen Neuvostoliittoon parhaiten voisi turvata Suomen imperialististen valtain taholta uhkaavilta vaaroilta. Nämäkin toverit erehtyvät. Ensiksikään ei Suomen Kansanvaltainen Tasavalta, joka valtioluonteeltaan on toista kuin neuvostovaltio, voi liittyä Neuvostoliiton yhteyteen, joka on luonteeltaan neuvostovaltio. Toiseksi, Neuvostoliitto, noudattaen kansallisuuspolitiikkaansa, ei tahdo, että kukaan voisi sanoa sen haluavan laajentaa rajojaan Suomen valtion kustannuksella, jonka vuoksi Neuvostoliitto, kuten tunnettua, kannattaa erillisen, riippumattoman Suomen olemassaolon turvaamista, niin että Suomen sitoo Neuvostoliittoon vain keskinäisavun sopimus. Mitä taas tulee Suomen turvaamiseen imperialististen valtain taholta uhkaavilta vaaroilta, niin keksinäisavun sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä tulee olemaan täysin riittävä keino sellaisen turvan takaamiseksi.

Kysymys uuden hallituksen lähimmästä ohjelmasta vaatii tietenkin yhteistä käsittelyä niiden eri ryhmien ja edustajain kesken, jotka tulevat osallistumaan kansanrintamaan ja hallitukseen. Me esitämme yhteistä käsittelyä varten seuraavat ehdotukset:

Suomen Kansanhallituksen ensimmäisenä tehtävänä tulee olla sodan lopettaminen ja rauhan somiaminen, kansanvaltaisen järjestyksen voimaansaattaminen maassamme ja Suomen riippumattomuuden turvaaminen parantamalla suhteet Neuvostoliittoon ja solmimalla keskinäisavun sopimus Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä sekä luomalla hyvät naapurisuhteet kaikkien naapurimaiden kanssa.

Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan hallitus kääntyköön Neuvostliiton hallituksen puoleen esittäen Suomen kansan vuosisataisen kansallisen toiveen täyttämistä yhdistämällä jälleen Suomeen ne Neuvosto-Karjalan alueet, missä asukkaiden enemmistö on karjalaisia. Meillä on täysi peruste toivoa, että jos saatamme voimaan ystävälliset suhteet Neuvostoliiton kanssa, niin Neuvostoliitto suostuu tällaiseen esitykseen.

Suomen Kansanhallituksen lähimpiin tehtäviin kuuluu myöskin:

1) Suomen Kansanarmeijan luominen;

2) suurten yksityispankkien ja suurten teollisuusliikkeiden saattaminen valtion valvonnan alaisiksi ja avustustoimenpiteitä keskisuuruisten ja pienten liikkeiden hyväksi;

3) erikoisten toimenpiteiden toteuttaminen työttömyyden lopettamiseksi kokonaan;

4) työpäivän lyhentäminen 8-tuntiseksi, 2-viikkoisen kesäloman turvaaminen työläisille ja työväen sekä muiden palkannauttijain asuntvuokrain alentaminen;

5) suurtiloja omistavien kartanonherrain maiden pakkoluvutus, kajoamatta talonpoikain tiluksiin ja omaisuuteen sekä pakkoluovutettujen maiden luovuttaminen tilattomille ja maanpuutteessa oleville talonpoikaisviljelijöille;

6) talonpoikain vapauttaminen verorästien maksusta;

7) valtion kaikinpuolinen avustustoiminta vähäväkisten viljelijäin talouden kohottamiseksi, ensi sijassa antamalla heille lisää maata, laidunta ja mahdollisuuden mukaan myös ktitarvemetsää suurilta kartanonherroilta pakkoluovutetuilta tiluksilta;

8) Suomen valtiomuodon sekä hallinto- ja oikeuslaitoksen perinpohjainen kansanvaltaistuttaminen;

9) valtion sivistysmäärärahojen korottamien ja koululaitoksen uudistaminen turvaten työväen ja muiden vähävaraisten lasten koulunkäyntimahdollisuudet sekä pitäen kaikin puolin huolta kansansivistyksen, tieteen, kirjallisuuden ja taiteen kehittämisestä edistyksellisessä hengessä.

Ei mitään pelastuksen tietä ole Suomen porvariston hallituksella eikä mitään menestyksen toiveita Suomen armeijan johdolla. Ne eivät saa tehokasta apua mistään. Ulkomaiset imperialistit ovat kyllä olleet miehiä usuttamaan leuhkia Suomen herroja sotaan, mutta kun ne ovat saaneet sen syttymään, niin ne pitävät parempana pysyä syrjässä.

Punainen Armeija on voittamaton armeija, jonka takan on 183-miljoonaisen jättiläiskansan voima. On naurettavaa kuvitellakaan, että Suomen armeijan pikku kenraalit voisivat pitää puoltaan Punaisen Armeijan edessä. Punainen Armeija on parhaiten koulutettu ja parhaiten varustettu armeija maailmassa. Ennen kaikkea sen voima perustuu siihen, että se on riiston alta vapautuneiden työläisten ja talonpoikain armeija. Punaisen Armeijan rivejä ei ole hajoittamassa luokkavastakohtain kuilu, joka Suomen armeijassa, kuten kaikissa porvarillisissa armeijoissa, erottaa upseerit ja sotilaat toisistaan. Punainen Armeija on yhtenäinen kuin graniittikallio. Sen kuri on horjumaton, sillä se ei perustu koneelliseen pakotukseen, vaan sen soturien tietoisuuteen ja sankarillisuuteen.

Jokainen Punaisen Armeijan soturi ja komentaja, ollen kansainvälisyyden ylevän hengen elähyttämä, tietää taistelevansa oikean asian puolesta. Punainen Armeija tietää tulevansa Suomeen ei valloittajana, vaan kansamme vapauttajana kapitalististen konnain sorrosta.

Suuri Neuvostoliitto ei aio vähimmälläkään tavalla rajoittaa Suomen kansan täydellistä itsemääräämisoikeutta ja suvereniteettia. Tässäkin suhteessa Sosialistisen Neuvostoliiton politiikka kerrassaan eroaa kaikkien kapitalististen hallitusten politiikasta. Neuvostoliitto ei koskaan eikä missään ryhdy anastussotaan.

Tästä on sen Punainen Armeija täysin tietoinen. Se saapuu Suomeen kansamme ystävänä eikä vihollisena. Ja Punainen Armeija puolestaan tietää, että sillä on kymmeniä tuhansia ystäviä Suomen armeijan riveissä ja tämän armeijan selkäpuolella satoja tuhansia työläisiä ja talonpoikia, jotka riemun jännityksellä odottavat Punaisen Armeijan lähenemistä.

Suomen armeijan sotilaat! Arvioikaa asemanne ja tehkää ensi tilassa päätöksenne. Varokaa auttamasta Mannerheimien toivotonta sotaseikkailua. Ei se kumminkaan mitään hyödyttäisi, – itsenne vain saattaisitte turmioon. Saatte nähdä, että Suomen pikku kenraalien vastarinnasta tulee lyhyt loppu.

Alkää uskoko, sotilaat, virallisia valheita ’Isänmaan puolustuksesta’, Ei isänmaata, vaan Erkon ja Mannerheimin sotaseikkaulupolitiikkaa teidät on pantu puolustamaan. Ei suuri Sosialistinen Neuvostoliitto pienen Suomeen alueita anastaa tahdo. Kun vaan Suomen puolelta lopetetaan vihan politiikka ja Neuvostoliiton turvallisuuden vahingoittaminen, niin Neuvostohallitus takaa Suomelle ei ainoastaan rauhan, vaan myöskin täyden riippumattomuuden ja sen alueiden koskemattomuuden.

Alkää uskoko semmoisia valheita, että Erkon ja Mannerheimin hallitus muka sotisi ’kansan vapauden’ puolesta. Tämä hallitus itse on hävittänyt kansan vapauden ja pelkää nyt, että Punainen Armeija auttaa Suomen työtätekevää kansaa valloittamaan käsiinsä vallan ja vapauden. Ei kansan puolesta, vaan kansan sortajain puolesta teidät, sotilaat, on nyt lähetetty rintamalle.

Ammatillisten järjestöjen jäsenet ja luottamusmiehet, osuustoimintaväki ja sosialidemokraattisen puolueen jäsenet! Varokaa sitomasta kohtaloanne sotahullujen porvarien kohtaloon. Kääntäkää selkänne petturi Tannerin sakille. Jättäkää se yksinään ulvomaan muiden lahtarien kanssa.

Pienviljelijät ja kaikki muu talonpoikaisväestö! Älkää uskoko herrain valetta, että teitä muka uhkaisi maiden ryöstö tai talouksien yhteenliittäminen (kollektivisoiminen). Ei kukaan uskalla koskea teidän maihinne. Ei kukaan uskalla pakottaa teitä perustamaan kollektiivitalouksia! Päinvastoin, työväenluokka pyrkii ottamaan pois maat suurilta kartanoherroilta ja luovuttamaan ne talonpoikaisviljelijöille. Työväenluokka tahtoo elää sovinnossa, liitossa ja yhteistyössä maan laajan talonpoikaiskansan kanssa. Ja ainoastaan siinä tapauksessa, että nämä kaksi maan tärkeintä tuottavaa luokkaa ovat vakaassa liitossa keskenään, ottaen huomioon toinen toisensa edut, tulee kansanvaltainen valtiojärjestys seisomaan varmalla pohjalla.

Suomen ruosalaiset työläiset, kalastajat ja muu rahvaskansa! Yhtykää demokraattiseen kansanrintamaan käsi kädessä suomalaisen työväen kanssa valvoaksenne etujanne ja saadaksenne takeet siitä, että Suomessa kaikkinainen kansallisuussorto loppuu.

Henkisen työn tekijät, työtätekevä sivistyneistö! Kannatakaa työkansan rintamaamme ja taistelkaa sen voiton puolesta, sillä ainoastaan sellainen voitto avaa maassamme tien todellisen kansansivistyksen nousulle. Suomi on tähän asti ollut taantumuksen ja henkisen pimeyden tyyssija. Siitä on kärsinyt ja kuivettunut tiede, taide ja kirjallisuus. Työkansan rintaman voitto on avaava laajat näköalat kulttuurikehitykselle. Nyt tulkoon maastamme valistuksen ja korkean kansallisen kulttuurin ahjo. Insinööreille ja teknikoille avautuvat laajemmat toimintamahdollisuudet. Agronoomit, maanviljelijät ja karjatalousneuvojat, metsänhoitajat pääsevät osaaottamaan Suomen maatalouden laajaperäiseen kohottamistyöhön. Lääkärit ja sairaanhoitajat saavat suuren yhteiskunnallisen tehtävän kansan terveydenhoidon kohottamisessa. Ja opettajain tärkeä työ kohoaa arvossa ja vapautuu taantumuksen kahleista.

Toverit työmiehet ja työläisnaiset!

Suomen työväenluokka alkaa avoimen taistelun rahavallan sortoa vastaan. Työväen ja torpparien ensimmäinen taistelukokemus v. 1918 päättyi kapitalistien ja tilanherrain voittoon. Tällä kertaa on työtätekevän kansan vuoro voittaa.!

Mihin perustuu nyt meidän voitonvarmuutemme? Ja miksi kärsimme tappion vuonna 1918?

Ensiksikin siksi, että silloin ei Suomen työväenluokalla ollut todella vallankumouksellista puoluetta, kommunistista puoluetta, joka olisi osannut oikein johtaa työväen ja pienviljelijäin taistelua. Nyt sillä on kommunistinen puolue, joka on yli kaksi vuosikymmentä käynyt sitkeää taistelua työväen taloudellisten ja valtiollisten etujen puolesta sekä oppinut politiikassaan valvomaan myös talonpoikaiston ja henkisen työn tekijäin etuja. Alituisten vainojen alla on se karaistunut, koonnut taistelukokemusta, oppinut bolshevistista voittamisen tahtoa.

Toiseksi siksi, että v. 1918 ulkolaiset imperialistit lähettivät sotaväkeä Suomen lahtarien avuksi, kun taas Neuvostovaltio silloin oli vielä liian heikko estääkseen imperialistien sekaantumisen Suomen asioihin. Nyt sitävastoin on Neuvostojen maa maailman mahtavin valtakunta. Se on Suomen kansan ja Suomen kansanvallan suuri liittolainen. Sen antamat turvallisuustakeet ovat tarpeeksi painavat estääkseen imperialisteja lähettämästä sotaväkeään sekaantumaan Suomen kansan asioihin.

Voittaneen sosialismin maa todistaa teosa olevansa pienten kansain kansallisen kohoamisen ylevä ystävä ja tuki. Samaan aikaan kuin imperialistit yrittävät yhä raskaammilla sorron kahleilla sitoa heikkoja kansoja valtansa alaisuuteen, lähestyy Sosialistinen Neuvostoliitto naapurimaitaan vilpittömällä ystävyydellä herkästi ottaen huomioon niiden tarpeet, edut ja kansalliset toiveet. Tästä puhuu vakuuttavaa kieltä Neuvostoliiton politiikka Liettuaan nähden. Liettuan kansa oli kauan toivonut siltä ryöstetyn pääkaupungin Vilnan ja Vilnan alueen palauttamista. Mutta maailmassa ei ollut ainoatakaan suurvaltaa, joka olisi suostunut täyttämään tätä Liettuan kansan toivetta. Ainoastaan Neuvostoliitto, uskollisena ylevälle kansallisuuspolitiikalleen, osoitti voivansa täyttää Liettuan kansan toiveet. Ja Liettuan valtio sai vastaanottaa Neuvostoliiton kädestä pääkaupunkinsa Vilnan ja Vilnan alueen. Suomen kansa, joka on yli 200 vuotta unelmoinut Karjalan heimon jälleenyhtymisestä suomalaisen kansallisuuden ja valtion yhteyteen, voi myöskin nyt luottamuksella odottaa tämän kalleimman kansallisen toiveensa toteutumista.

Täälainen kansallisuuspolitiikka on aikaisemmin ollut tuntematonta maailman historiassa. Se on sosialistisen valtion kansallisuuspolitiikkaa. Ja tämä uusi kansallisuuspolitiikka tuo myös ennen tuntemattomia tuloksia: kun imperialistiset vallat kansallisuussorrollaan niittävät kansojen vihaa ja vieraantumista, niin Sosialistinen Neuvostoliitto jalomielisyydellään saavuttaa kansojen lähentymistä, rakkautta ja liittouskollisuutta.

Ennen kaikkea vetoamme Suomen työkansan uljaaseen nuorisoon. Nuorisomme tietää, että ilman taistelua ja ja uhreja ei saavuteta vapautta eikä synnyinmaan vapauttamista pyövelien sorrosta. Nyt on edessä taistelu sellaisesta ratkaisevasta voitosta, että sen puolesta kannattaa uskaltaa ja uhrata.

Nyt on hetki lyönyt nousta kukistamaan lahtarihallitus!

Nyt on käsillä kansamme vapautuksen päivät!

Eläköön suomen työväen, talonpoikain ja työtätekevän sivistyneistön voitto!

Eläköön riippumaton Suomen kansanvaltainen tasavalta!

Suomen Kommunistisen puolueen keskuskomitea
30. marraskuuta 1939

© 1997–2018
Lähetä viesti Antti Hänniselle