"Erityisesti on tuhottava Serdobolin kaupunki…" |
 |
 |
 |
 |
|
Neuvostoliiton sodanjohdon laatiman vuosien 1939-1940 talvisodan suunnitelman mukaisesti oli vältettävä pommittamasta asutuksia, teollisuuslaitoksia ja siltoja. Oltiin sitä mieltä, ettei kannattanut tuhota sitä, mikä kuuluisi pian Neuvostoliitolle. Toisaalta haluttiin saada Suomen työtätekevien tukea "vapautusretkelle". Tämä näkökanta heijastuu myös Neuvostoliiton puolustusministerin marsalkka K.Voroshilovin marraskuisessa sotatoimiohjeessa:
Ilmavoimien vältettävä pommittamasta kaupunkeja ja taajamia, joissa ei ole vihollisen huomattavia sotavoimia.
Tämä ohje toistettiin samanmuotoisena myös muutaman päivän päästä, kun armeijankomentajat antoivat käskyn hyökätä. Vielä tiukemmassa muodossa asiasta puhuttiin K.Voroshilovin toimintaohjeessa, joka seurasi Helsingin asuinkortteleiden pommittamista 30. marraskuuta 1939, mikä sai aikaan kielteistä kaikua maailmassa:
Ilmavoimia kielletään ehdottomasti pommittamasta kaupunkeja ja rauhanomaista väestöä, mikä on saatettava jokaisen lentäjän ja lentoperämiehen tietoon.
Joulukuun alussa perustettiin Puna-armeijan ylipäällikön päämaja, johon kuuluivat ylipäällikkö marsalkka K.Voroshilov, sotalaivaston kansankomissaari toisen luokan laivastonkomentaja N.Kuznetsov, pääesikunnan päällikkö emsimmäisen luokan armeijankomentaja B.Shaposhnikov ja Puna-armeijan pääsotaneuvoston jäsen J.Stalin. Sodan luonne erosi kuitenkin heti alkuun siitä, mitä suunniteltiin, siksi päämajan esimmäisiä käskyjä (jotka allekirjoittivat K.Voroshilov, I.Stalin ja B.Shaposhnikov) oli:
8. armeijan ilmavoimien … tuhottava Matkaselän ja Sortavalan rautatiesolmut.
Sortavalaa pommitettiin ensi kerran 20. joulukuuta, seuraavan kerran 25. joulukuuta. Virallisesti kyseessä olivat vain rautatiesolmut, mutta sodan logiikka ei sallinut pysähtyä puolitiehen. Päämajan 1. tammikuuta 1940 päivätyssä toimintaohjeessa (allekirjoitukset samat) käskettiin:
Pommikoneiden tuhottava järjestelmällisesti kaukana rintaman takana olevia kohteita – vihollisen hallintorakennuksia, sotilaallisia kohteita ja teollisuuslaitoksia, rautatiesiltoja ja -solmuja, satamia ja kulkuneuvoja.
|
   |
|
5. tammikuuta 1940 alkaen päämajan toimintaohjeiden lopussa ei enää ollut sen jäsenten allekirjoituksia, vaan luki persoonattoman allekirjoituksen "Sotaneuvoston päämaja". Päämajan kokoonpano pysyi samana: K.Voroshilov, N.Kuznetsov, B.Shaposhnikov ja I.Stalin. Heiltä puuttui vain henkilökohtainen vastuu antamistaan käskyistä.
21. tammikuuta 1940 annetussa ja 8. armeijan ilmavoimien komentajalle osoitetussa "Ilmavoimien sotatoimissa havaittavien puutteiden poistamisesta" -nimisessä toimintaohjeessa sanottiin seuraavaa:
Viime aikoina ei ole pommitettu ollenkaan vihollisen selustassa olevia kohteita, jotka on aiemmin osoitettu 8. armeijan ilmavoimien iskujen kohteiksi, mikä antaa viholliselle mahdollisuuden toimittaa esteettömästi sota- ja elintarvikkeita.
Päämajan mielestä 8. armeijan ilmavoimia on käytetty häpeällisen huonosti, huonommin kuin muiden armeijoiden, sitä komennetaan huonosti eikä se ole saanut aikaan sitä, mihin olisi pystynyt, vaikka se onkin ylivoimainen vihollisen ilmavoimiin verrattuna. Päämaja käskee ehdottomasti jakaa ilmavoimat toistaiseksi kahteen ryhmään: toisen tehtävänä on auttaa joukkoja pommikoneiden voimin käyttämällä pienikokoisia pommeja sekä hävittäjäkoneiden hyökkäystoimin; toisen tehtävänä on iskeä kohti selustassa olevia ja armeijalle osoitettuja kohteita, erityisesti on tuhottava Serdobolin kaupunki, tuhottava vihollisen Mantsisaaren, Lunkulansaaren ja Valamon tukikohdat ja upotettava moottoriveneet, jotka yrittävät ampua joukkojemme hallussa olevia rantaosuuksia. Päämaja vaatii jyrkästi tehostamaan ilmavoimien toimintaa, vaatimaan niiltä kovia iskuja, jotka auttaisivat joukkojamme ja tuhoaisivat vihollisen selustassa olevat tukikohdat, sekä lakkaamaan toimimasta häpeällisesti niin kuin tähän asti. Täytäntöönpanosta ilmoitettava päivittäin. Ensimmäinen raportti tuli päämajaan jo 22. tammikuuta, kun Sortavalaa pommitettiin taas kerran, mutta käsky täytettiin itse asiassa 2. helmikuuta; silloin 15. pikapommittajaprikaatin (komentaja everstiluutnantti I. Pjatjuhin) noin 150 konetta pommitti tuhoisasti kaupungin keskustaa. Leningradin sotilaspiirin tilannetiedotus sisälsi 2. helmikuuta 1940 seuraavaa:
Ilmavoimamme ovat pommittaneet menestyksellisesti vihollisen sotilaallisia kohteita.
|