heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa
Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan uusilla alueilla
Pitkäranta - Sortavala
Matkamuistiinpanoja


Automme ajoi koko päivän Laatokanjärven rantaa pitkin. Reitti: Petroskoi - Prääsä - Aunus - Raja-Kontu.

Tiellä ja tien varrella olevissa kylissä on näinä päivinä erityisen vilkasta. Autojonoja kulkee loputtomiin. Näkyy sotilaiden päivettyneitä hymyileviä kasvoja, tuon tuosta kuuluu naurunremakkaa ja laulua.

- Olkaa terveenä! huutaa ukrainalainen sotilas sotajunaa saattamassa oleville karjalaistytöille.

Sotilaiden ja komentajien joukossa on paljon tuttavia. He ovat Petroskoin asukkaita, entisiä työläisiä ja toimihenkilöitä.

Myöhään illalla saavuimme Raja-Konnun kylään. Neuvostoliiton ja Suomen entisen rajan paikalla olevan kaariportin luona on pieni pysähdys. Automme ryntää hurjasti Neuvostoliiton uusille alueille.

Ajamme äskeisten taistelupaikkojen ohi. Tien molemmin puolin törröttää taivasta kohti mustia savupiippuja ja niiden ympärillä on hiiltyneitä palkkeja ja tuhkaa. Perääntyessään valkosuomalaiset polttivat kaiken, tuhosivat kokonaisia kyliä. Salmissa on säilynyt vain parikymmentä taloa, tuhottiin jopa kaupungin puisto. Paljon on poltettu myös Pitkärannassa. Sulfaattisellutehdas on säilynyt, samoin sen ympärillä oleva tehdasasutus ja kirkko. Tehdasta valkosuomalaiset eiväät ehtineet polttaa.

Tosin kun joukkomme valtasivat Pitkärannan ja valkosuomalaisten kaikki yritykset vallata kaupunki takaisin epäonnistuivat, tehtaan isännät antoivat varmaankin luvan tuhota tehdas, koska suomalaiset pommikoneet aloittivat hyökkäyksensä. Ne eivät kuitenkaan aiheuttaneet tehtaalle huomattavia vaurioita.

Uudet ihmiset siivoavat innokkaina tehdasta roskasta ja romusta. Kun katselee noita ahkeria työläisiä, niin uskoo, että pian täällä alkaa sykkiä uusi elämä.

Tehdas on todellakin huomion arvoinen. Neuvostoliittolaiset insinöörit tarkastavat nyt tehdaskalustoa, ja heidän sanojensa mukaan tehdas voidaan ottaa käyttöön muutaman kuukauden päästä. Tehdas tulee tuottamaan vuosittain 43 000 tonnia lumivalkoista sellua, jonka paaleja on löytynyt valmiiden tuotteiden varastosta.

Työpäivä alkaa Pitkärannassa aamulla kello 6. Aamutoimien ja tukevan aamiaisen jälkeen ihmiset lähtevät lapioineen tehtaalle. Me lähdemme heidän mukaansa. Käymme läpi kaikki tehdasosastot. Huomaamme, että savusta mustuneissa tiloissa on vähän valoa, tuuletusta ei ole edes epäterveellisen tuotannon osastoissa. Kaikesta päätellen entiset isännät eivät pitäneet huolta työläisten työolojen parantamisesta. Pitkärannan sulfaattisellutehdas on rakennettu 1921. Myöhemmin sitä on kaksi kertaa laajennettu ja modernisoitu. Esimerkiksi suurin paperikone on valmistunut 1938.

Illalla vilkas työnteko päättyy. Silloin taloista kuuluu iloisia lauluja, hanurinsoittaja vetelee innokkaana polkkaa. Vain miliisit ja vartiomiehet muuttuvat iltamyöhällä entistä keskittyneemmiksi.

Pitkäranta odottaa paperitehtaan työläisiä. Kaupungin väliaikainen hallitus on lutteloinut kaikki asuintalot. Täällä tarvitaan paljon työläisiä, koska on rakennettava uusia asuintaloja.

Matka Pitkärannasta Sortavalaan. Leveä maantie kulkee Laatokanjärveä myötäillen. Kaksi viikkoa sitten tätä maantietä pitkin sotajoukkomme etenivät ottaakseen haltuunsa rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliitolle luovutetut alueet. Pioneerit raivasivat tietä joukkorivistöille. Tehokas lumiauralla varustettu traktori aurasi syvää lunta, ja pioneerit loivat lunta lapioilla. Auto ajaa nyt tasaisesti sileää tietä pitkin. Mutta väsymättömät pioneerit ovat yhä paikoillaan. He hiekoittavat tietä ja kaivavat ojia kevättulvan varalta.

Ohi vilahtelee uusia pihkalle tuoksuvia puusiltoja, joita nuo samaiset pioneerit ovat rakentaneet valkosuomalaisten tuhoamien siltojen tilalle. Tien molemmin puolin on tuhottuja ja palaneita taloja, mutta mitä kauemmas me ajamme Pitkärannasta, sitä vähemmän niitä on.

Matkan varrella on monta linnoitusaluetta. Aivan tien tuntumassa on piikkilanka- ja panssarivaunuesteitä, kaivantoja, estepaaluja, tiesulkuja ja tulipesäkkeitä. Niitä jatkuu aivan Sortavalaan asti.

Edessä on suuri kylä, Impilahti. Se on mäellä luonnonkauniissa paikassa. Kaikkialla tehdään vilkkaasti työtä. Posti- ja lennätinlaitoksen miehet ovat kivunneet pylväisiin ja panevat kuntoon lennätin- ja puhelinlankoja. Pian nämä paikat ovat yhteydessä Petroskoihin ja sen kautta myös koko Neuvostoliittoon. Talojen vieressä on roskakasoja, tilojen puhtaudesta ovat huolehtineet neuvostojoukkojen ensimmäisen portaan sotilaat. Taloista kuuluu vasaran kolketta, yhdessä talossa on jo ensimmäinen neuvostoliittolainen Klubi-kilpi. Tienristeyksessä seisoo liikenteenohjaaja: liikenne on niin kovaa, että näinkin pienessä kylässä liikennettä on ohjattava.

Pysähdyimme hetkeksi tiellä työtä tekevän miehen luokse ja kysyimme, mikä kylä näkyy edessämme. Hän katselee meitä hämillään ja sanoo:
- En jaksa mitenkään muistaa, en ole vielä tottunut uusiin nimiin.

- Ei se mitään, sanoo toinen lähellemme tullut mies, kyllä siihen tottuu. Omaan ihminen tottuu pian, ja tämähän kaikki on nyt meidän.

Ja hän ojentaa kätensä ja näyttää ympärilleen, kas, kuinka laaja seutu on, ei sitä kerralla silmäile. Ja kuinka ihania paikkoja! Ympärillämme on metsää kasvavia kukkuloita ja veden partaalla on kallioisia jyrkänteitä.

Meidän ihmiset kotiutuvat ihmeellisen nopeasti. Suurella Läskelän rautatieasemalla järjestettiin jo hiihtokilpailut: tienvieresellä pylväällä komeilee suuri taulu, jossa lukee Maali. Kylän toisessa päässä oli ensimmäisen Neuvostoliiton uusilla mailla järjestetyn hiihtokilpailun lähtöpaikka. Taajaman keskustassa näimme houkuttelevan ilmoituksen: "Tänään klubilla järjestetään jazzkonsertti ja tanssit."

Läskelä ei melkein ole vahingoittunut. Suurten kauniiden talojen ikkunoissa ei ole yhtään rikkoutuneita laseja, sähköjohto on kunnossa. Taajaman keskellä virtaa kohiseva joki. Sen rannalla on paperitehdas. Sotilaat ja komentajat tarkastavat tuota kaikkea ja suojelevat isäntien tavoin.

Läskelästä Sortavalaan johtava tie on erityisen kaunis. Tie kulkee paikoin aivan Laatokanjärven rantaa pitkin, jylhien kallioden juurella. Kalliot ja Laatokan vuonot ja saaret ovat nyt lumen peitossa. Niillä kasvaa korkeita mäntyjä ja kuusia. Aivan tien vieressä on pieni hotelli, jonka seinät on muurattu suurista kivistä. Ja tuo kaikki kylpee kirkkaassa kevätauringossa. Joku on osuvasti nimittänyt tätä seutua Pohjolan Krimiksi.

Kaupunki kohisee päivisin ja öisin. Loppumattomana jonona siihen tulee erimerkkisiä neuvostoliittolaisia autoja: kevyitä M-1, mukavia ZIS-101, linja-autoja, raskaita kuorma-autoja.

Sortavala on pieni kaupunki, joka sijaitsee Laatokan erään lahden rannalla. Ympärillä on vuoria, joki jakaa kaupungin kahtia, joen yllä on rautabetonisilta. Sillan vieressä on ensiluokkainen hotelli. Siinä käytiin viimeisiä Neuvostoliiton ja Suomen sotajohdon välisiä neuvotteluja kaupungin luovuttamisesta. Hotellin viereiseen mastoon nostettiin Neuvostoliiton lippu 19. maaliskuuta vastaisena yönä. Nyt lippu liehuu ylpeänä uuden neuvostoliittolaisen kaupungin yllä. Rakennuksessa on hyvin kalustettu katsomo, jossa on 500-600 paikkaa. Siinä pidettiin jo ensimmäinen amatöörikonsertti.

Keskusaukiolla on Väinämöisen, karjalais-suomalaisen Kalevala-nimisen kansalliseepoksen sankarin, patsas.

Sortavala on suuri teollisuuskeskus. Teollisuuslaitokset sijaitsevat yleensä kaupungin laidalla. Sortavalassa on vaneritehdas, villakehräämö, kolme voimalaa, kaksi paperitehdasta, sahalaitos, puunjalostustehdas, suksipaja, telakka, olutpanimo ja meijeri. Kaupungissa on kolme kirjapainoa, kaksi leipomoa, vesijohto, viemäri, kaikissa suurissa rakennuksissa on keskuslämmitys. Melkein kaikki yritykset voidaan ottaa pian käyttöön, ja epäilemättä niin tapahtuukin.

Kun sotajoukkomme tulivat Sortavalaan, kaupungissa oli tulipaloja. Ennen kuin suojelukuntalaiset jättivät kaupungin, he kiersivät taloja ja hakkasivat kirveillä ovia, ikkunoita, huonekaluja ja sähköjohtoja. Kaikesta päätellen kaupunkia ei koko vuoteen puhdistettu lumesta, vesijohto ja keskuslämmitys olivat jäätyneet. Heti kun joukkomme tulivat kaupunkiin, sotilaat ryhtyivät kunnostamaan kaupungin taloutta. Monen pimeän kuukauden jälkeen kaupungissa taas palavat kirkkaat sähkövalot. Kadut on siivottu lumesta, yleiset paikat puhdistetaan kaikenlaisesta kamasta, monissa taloissa toimii taas vesijohto ja keskuslämmitys. Puhelin ja lennätin alkavat pian toimia. Sortavalassa, Läskelässä ja Pitkärannassa ovat säilyneet varikko ja asemarakennukset. Pian rautatie yhdistää nämä paikat Leningradin ja Petroskoin kanssa. Sortavalaan on jo saapunut Leningradista remontti- ja kunnossapitojuna.

Sortavalaan on jo perustettu väliaikainen kaupungin hallinto, miliisiosasto, yrityksiä tutkimaan ovat tulleet neuvostoliittolaiset insinöörit ja teknikot. Elokuvateattereissa esitetään uusia neuvostoliittolaisia filmejä.

Tuskin puna-armeija oli tullut Sortavalaan, kun kaupungin kanta-asukkaita alkoi palata sinne lähimetsistä.

Nämä alueet ovat vielä äsken olleet sillanpääasemana, josta tehtiin hyökkäyksiä Neuvostoliittoa vastaan. Puna-armeijan sankarillisten voittojen ansiosta nämä alueet on nyt muutettu rauhan ja turvallisuuden linnakkeeksi.

"Uusien alueiden liittäminen Karjalaan nostaa sen merkityksen ja painon uudelle tasolle ja asettaa Karjalalle uusia suuria tehtäviä sen kansallisen talouden ja kulttuurin kehittämisessä" (Zhdanov).

A.Poletuhin
Sortavala
huhtikuu 1940
Punainen Karjala -lehti 9. huhtikuuta 1940

Kuva: Jakov Roskin Pitkärannan väliaikainen hallinto on luetteloinut kaikki asuintalot. Talot on numeroitu. Yhdessä talossa on nyt majoituspaikkoja ja ruokala matkailijoita varten. Kaupungin kadut siivottiin roskista ja lumesta.

Kuvassa: Pitkärannan katuja siivotaan.

Kuva: Jakov Roskin Sortavalan kaupunki on Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan suuren teollisuusalueen vilkas keskus. Henkilö- ja kuorma-autoja tulee kaupunkiin ympäri vuorokauden.

Kuvassa: Pitkärannan puoleinen sisäänajo Sortavalaan.

Kuva: Jakov Roskin Tie Läskelästä Sortavalaan kulkee Laatokan rantaa pitkin korkeiden jyrkkien kallioiden juurella. Laatokan mäntyjä ja kuusia kasvavat kalliot ja vuonot ovat auringossa hohtavan lumen peitossa.

Kuvassa: Läskelän - Sortavalan tie.

Kuva: Jakov Roskin Loimolan asema on Petroskoin - Sortavalan rautatiellä. Rata on puhdistettu lumesta, talot on kunnostettu.

Kuvassa: Loimolan taloja.

Kuva: Jakov Roskin Sortavala on vanha karjalaiskaupunki. Sen nähtävyyksiin kuuluu Väinämöisen, karjalais-suomalaisen Kalevala-nimisen kansalliseepoksen sankarin, patsas. Siinä "vakaa vanha Väinämöinen" soittaa kannelta.

Kuvassa: Väinämöisen patsas Sortavalassa.

Kuva: Jakov Roskin Pitkärannan - Sortavalan tietä pitkin ajaa erimerkkisiä neuvostoliittolaisia autoja: kevyitä M-1, mukavia ZIS-101, linja-autoja, raskaita kuorma-autoja, säiliöautoja.

Kuvassa: ensimmäinen neuvostoliittolainen ZIS -101 tienristeyksessä Läskelässä. Matkustajat tutkimassa tienviittoja.

Kuva: Jakov Roskin
Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan uuden kaupungin - Sortavalan - keskustaa..
© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle