Ilmalaiva ilmestyi ensi kertaa Petroskoin ilmatilaan 26. heinäkuuta 1931, kun saksalainen LZ-127 Graf Zeppelin kulki Karjalan autonomisen neuvostotasavallan pääkaupungin yläpuolella matkallaan pohjoiseen kuuluisan arktisen retkensä aikana.
Myöhemmin Petroskoin taivaalla nähtiin vain neuvostoliittolaisia ilmalaivoja, mutta valitettavasti jokaisen matka päättyi traagisesti.
24. lokakuuta 1935 Punainen Karjala -lehti julkaisi pienen jutun, joka esitetään alempana:
Ilmalaiva SNTL-53
23. lokakuuta kello 4 iltapäivällä Petroskoin yläpuolella nähtiin ilmalaiva SNTL-53 mallia Tsheljuskinets V-7.
Tehtyään muutaman puolikierroksen ja täyskäännöksen ilmalaiva suuntasi Leningradia kohti.
Jutussa ei kuitenkaan mainita siitä, että ilmalaiva SNTL-V7bis Tsheljuskinets, joka oli suorittamassa koelentoa Hatsina-Petroskoi-Hatsina, tuhoutui 24. lokakuuta 1935 vastaisena yönä paluumatkalla Petroskoista. Koska lento tapahtui epäsuotuisissa oloissa (vastatuulessa), polttoaine loppui ilmalaivasta sadan kilometrin päässä matkan päätepisteestä. Muutaman tunnin ajan tuuli kuljetti ilmalaivaa Suomeen päin. Komentaja päätti suorittaa hätälaskun, mutta pimeässä ilmalaiva tarttui voimansiirtolinjaan ja paloi. Yksi miehistön jäsen sai surmansa.
6. helmikuuta 1938 suurin neuvostoliittolainen ilmalaiva SNTL-V6 Osoaviahim* teki kaksi kierrostra Petroskoin yläpuolella. Ilmalaiva oli matkalla Moskovasta Murmanskin kautta Grönlanninmerelle, jossa Papaninin johtama arktinen retkikunta oli pelastettava ajelehtivalta jäälautalta. Saman päivän illalla ilmalaiva räjähti törmättyään täyttä vauhtia Kandalakshan kaupungin tuntumassa olleeseen karttaan merkitsemättömään vuoreen. Miehistön 19 jäsenestä 13 kuoli.