”Karjalan ruhtinas” titteli lisättiin Venäjään keisarin suureen arvonimiluetteloon vuonna 1721, Uudenkaupungin rauhan solmimisen jälkeen:

Me, NN, Jumalan armosta, koko Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias, Kasanin, Astrakanin, Puolan, Siperian ja Taurian Kersonessoksen Tsaari, Pihkovan herra ja Smolenskin, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen suuriruhtinas, Viron, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallenin, Samogitian, Białystokin, Karjalan, Tverin, Jugorian, Permin, Vjatkan, Bulgarian ja muiden maiden ruhtinas, Nižni Novgorodin, Tšernigovin, Rjazanin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin, Beloe Ozeron, Udorian, Obdorian, Vitebskin ja Mstislavin ja koko pohjoisen alueen herra ja suuriruhtinas, Iberian, Kartalinian, Georgian ja Kabarinian ja Armenian herra ja hallitsija, Tšerkessien ja vuoristoruhtinaiden ym. Perintöruhtinas ja Hallitsija, Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Dithmarschenin ja Oldenburgin herttua jne. jne.

Joulukuussa 1856 keisari Aleksanteri II hyväksyi etukäteen suuren, keskikokoisen ja pienen vaakunan luonnokset. Lopulliset versiot Venäjän keisarikunnan vaakunoista hyväksyttiin 5. elokuuta 1882.

Venäjän keisarikunnan suuren vaakunan osina olivat muun muassa Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna ja niin sanottu ”Baltian alueiden” vaakuna. Viimeksi mainitun osana oli Karjalan vaakuna.

Venäjän keisarikunnan suuri vaakuna oli käytössä vuoteen 1917.