Kauhunkuvia Karjalasta

Vienan-Karjalan Uskelan kylästä kertoo eräs silminnäkijä seuraavan tapauksen:

Kun vapaustaistelijain komppania ammusten puutteessa joutui peräytymään ja oli asettunut levolle alottaakseen seuraavana päivänä taistelun uudelleen, tuli aamulla sanoma, että bolshevikit olivat vanginneet kylän naiset ja vieneet ne järven jäälle. Kertojamme oli tiedon saatuaan mennyt lähemmäksi. Hän näki jonkun bolshevikisotilaan hakkaavan avantoa jäähän. Sitten hän näki, miten alastomiksi riisuttuja naisia hiuksista kiinni pitäen työnnettiin avantoon ja kiskottiin taas ylös. Onnettomia naisia oli julmurien käsissä ollut noin 15. Voimatta auttaa rääkättäviä täytyi kertojan taistelun uudelleen viritessä vetäytyä pois näkemättä mitä naisille tämän jälkeen tehtiin. Myöhemmin hän oli saanut tietää, että naiset oli ennen avannossa käyttämistä raiskattu ja muutenkin heitä rääkätty. Kidutuksen avulla koettivat bolshevikit näin saada uhreiltaan kiristetyksi tietoja valkoisista.

Konekiväärien vetäjinä ovat bolshevikit usein käyttäneet naisia sekä niinikään omille kaatuneilleen ja surmaamilleen karjalaisille hautoja kaivamaan. Pelastaakseen omat kaatuneensa ovat bolshevikit pakottaneet naisia rintamien välistäkin raahaamaan ruumiita. Vankeja he eivät taistelussa juuri ole ottaneet, vaan ovat surmanneet kaikki säälittä.

Tuntemattomasta syystä he jokaisesta valloittamastaan kylästä polttivat yhden talon, toisinaan enemmänkin. Asukkaat pakenivat säännöllisesti rintaman edellä. Joka kylään jäi navettoihin lehmiä ja lampaita hoitoa vaille, kun vainolainen läheni ja asukkaat pelosta suunniltaan pakenivat. Mölkön kylään esim. ei jäänyt ainoatakaan ihmistä. Venäläiset, suomalaiset, kirgisiläiset ja kiinalaiset bolshevikit olivat kaikki yhtä raakoja.

Miinoan kylässä bolshevikit juuri äskettäin pyysivät talon emännältä ruokaa. Kun ei ollut mitään annettavaa, hakattiin hänet armotta kiväärinperillä kuoliaaksi. Irti isketty pää tuotiin tuvan pöydälle ja ruumis heitettiin navettaan.

Kauhu värisyttää pakolaisraukkojen kasvoja vieläkin, kun he kaameita kokemuksiaan kertovat.

Uusi Suomi -sanomalehti n:o 42
19. helmikuuta 1922