Karjalaista kirjontaa

Alunperin kirjontakuvioilla oli maaginen tehtävä. Villakangasta kirjottiin kierretyllä vaski- ja messinkilangalla. Myöhemmin ornamentti menetti maagisen merkityksensä. Pellavakankaita kirjailtiin tavallisella silkki- ja puuvillalangalla.

1900-lukuun asti vanhanaikaisen luontaistalouden oloissa koruompelu kuului tavallisiin askareisiin, jotka jokaisen naisen oli osattava. Koruompeleisia vaatteita ja kankaita piti olla hää-, hautajais- ja muistotilaisuusrituaaleissa.

Karjalaiselle kirjonnalle ovat ominaisia lakoniset geometriset kuviot (perinteen mukaan ne suojelivat pahalta silmältä). Kasvi- ja eläinaiheet ovat samoin hyvin kaavamaisia. Niiden joukossa tapaa usein mielikuvituksellisia olentoja: puu-ihminen, lintu-eläin, kaksipäinen hevonen… Tämä kaikki on osoituksena taideompelun vanhasta, arkaaisesta alkuperästä.

Keskeisenä värisommitelmana on karjalaisissa ja vepsäläisissä koruompeleissa valkoinen ja punainen väri. Pohjois-Karjalassa geometriset kuviot ovat levinneimpiä. Vepsäläisten luonteenomaisimpana piirteenä on pidettävä eläinkuvioiden täydellistä puuttumista. Molemmilla kansoilla kuviot on järjestetty sommitelmaksi samalla tavalla.

Maagiselta ja sisältömerkitykseltään kirjontaa voidaan verrata petroglyyfeihin, kalliopiirroksiin, jotka ovat karjalaisten ja vepsäläisten kaukaisten esi-isien tekemiä.