Venäjän Karjalassa kesällä 1879 |
|
Karjalaisten kylät eroavat meidänpuolisista ensiksikin siinä, että talot eivät ole rakennetut toisistaan hajalle niin kuin meillä, vaan kaikki yhteen ryhmään, aivan likekkäin. Jo rajakylissä niin kuin Miinoassa ja Kivijärvellä tämän erotuksen huomaa, ja kuta syvemmälle Karjalaan kulkee, sitä jyrkemmin se pistää silmään; niin esimerkiksi Usmana, ensimmäinen kylä Kemistä tännepäin, käsittää 90 taloa, mutta on toisesta päästä toiseen tuskin puolta virstaa pitkä. Talot ovat tavallisesti järjestetyt riviin kaduntapaisen tien toiselle tai molemmille puolille, niin että useaa karjalaisten asuntopaikkaa yhtä hyvin voisi nimittää kauppalaksi kuin kyläksi. Toinen erotus heidän ja meidän kylien välillä on talojen rakennustapa, joka heillä on vallan toinen kuin meillä. . . . Sitten tiedustelin, tekevätkö venäläiset yhtä tarkan erotuksen itsensä ja karjalaisten välillä kuin karjalaiset näkyvät tekevän, ja sain vastaukseksi, että venäläiset pitävät karjalaisia ikään kuin halvempinansa ja käyttävät heidän nimitystänsä ”korelaak” melkein haukkumasanana, johon karjalaiset puolestaan vastaavat käyttämällä heistä nimitystä ”rusak”. . . . Rehellisyys, lainkuuliaisuus, mielen vakavuus, kohtuullisuus ja jumalanpelko ovat ominaisuuksia, joista suomalaisia, siis tässä tapauksessa suuriruhtinaskuntalaisia, yleensä kiitellään, mutta nämä ominaisuudet sopivat yhtä hyvin myöskin karjalaisten tunnusmerkeiksi. Mitä ensin rehellisyyteen tulee, niin olkoon mainittu, että matkalaukuistamme, jotka olivat lukottomat ja siis helposti kenen hyvänsä aukaistavat, ei nuppineulan arvoista kadonnut, vaikka ne usein taipaleilla tuntikausia olivat näkyvistämme poissa. . . . Kemiä ja Kierettiä lukuun ottamatta emme koko matkalla kuulleet väkeviä juomia olevan missään emmekä nähneet ainoaakaan juopunutta. . . . Tosin karjalaiset kummastuttavalla tavalla ovat Venäjän suhteen säilyttäneet jonkinlaisen itsenäisen kansallistunteen, joka luullakseni vain tarvitsee herätystä ja rohkaisemista varttuakseen vahvaksi voimaksi, mutta kieltämätöntä toiselta puolen on, että venäläisyys jo Karjalassa on saanut paljon alaa ja että se nykyajan nopealla edistyksellä uhkaa yhä voitollisemmin levitä joka taholle. Ja mikä loppupäätös tästä taistelusta eri kansallisuuksien välillä tulee olemaan, jos tuo kourallinen karjalaisia yksinään jääpi seisomaan lukemattomia laumoja vastaan, lienee helposti arvattavissa. Heidän täytyy siis ulkoapäin saada apua, jos heidän itsesäilytvstänsä ollenkaan voidaan ajatella mahdolliseksi, ja vaaran varmuuteen katsoen tämä apu ei kovin kauan saa viipyä, muuten se voipi tulla liian myöhään. . . . Odottamattoman hyvällä menestyksellä karjalaiset tähän saakka ovat kestäneet pitkällisessä taistelussaan kansallisuutensa säilyttämiseksi; jos me annamme heille sen avun, mikä meidän on annettava, voimme täydellä syyllä toivoa, että voitto viimein on kallistuva heidän ja samalla meidän puolelle, ja kaunis Karjalan maa pysyy puhtaana muukalaisuudesta. |
|
August Vilhelm Ervasti |
