Otteita
|
|
…Aivan lähtöni edellä minulle ehdotettiin matkaa kymmenen virstan päässä olevaan kylään kansanjuhlaa katsomaan. Suostuin ilomielin. Aunuksenjoen rannalle levittäytynyt suunnattoman suuri kylä oli täyttynyt väestä, joka tiiviinä joukkona kuin pitkä käärme ikään mateli kylän ainoata raitti pitkin. Sitten puolenpäivän jälkeen paikalle ilmaantui ympäristökylien karjalaistyttöjä, jotka tunkivat väkijoukon tieltään ja täyttivät kadun. He kulkivat kahtena rivistönä, kumpikin omaa puoltaan raittia ja toisiaan vastaan. Silmieni editse marssi joukoittain terveitä, lujarakenteisia ja hehkeän näköisiä tyttöjä, heitä olikin kokonainen sotajoukko, jonka alkupää oli siinä edessäni ja häntäpää kaukana näkymättömissä. Ja tätä sotajoukkoa vastaan kulki toinen samanlainen helmet, silkki ja vieläpä brokadi kirkkaasti välkehtien. Päästyään kadun päähän rivistö kääntyi taivuttaen itseään käärmeen lailla ja lähti kulkemaan takaisin kohdatakseen puolivälissä kylää toisen, vastapäisen rivistön. Näky oli varsin omalaatuinen ja maalauksellinen, siinä musta ja ruskea väri, tuo karjalaiselle väriasteikolle leimallinen yhdistelmä, olivat vallitsevina. Raitin vierillä seisoskeli poikia. Harvakseltaan jokunen poikajoukko käveli raittia rivistön perässä, ja harmonikan reippaat sävelet kiehtoivat ja lumosivat maalaiskaunottaria. Juhla jatkui koko päivän. Eri kohdissa raittia seisoi pähkinöiden, karamellien ja muun naposteltavan myyjiä. Eihän ilman noita maalaisherkkuja selvitä missään kansanjuhlassa. |