Otteita
|
|
Ainoa, missä karjalaisen leveä luonne ja taidemaku ovat toden teolla päässeet oikeuksiinsa, on hänen rakennustapansa – suurpiirteinen, leveäotteinen, vapaa ja omaperäinen. Se on pääpiirteissään suomensukuisten heimojen tapa ja esiintyy kautta Venäjän pohjolan vähäisin muutoksin, Karjalassa kylläkin alkuperäisen puhtaana. Karjalaisten rakennustapa eroaa suuresti isovenäläisestä tavasta. Venäjällähän metsiä on vähän ja hirsistä pidetään tarkkaa lukua. Karjalaisilla taas metsää riittää, ja usein he rakentavat itselleen melkeinpä kokonaisia palatseja. Mutta karjalainen rakennuskin eroaa isovenäläisestä rakennuksesta. Siinä missä isovenäläinen rakentaa matalan tuvan eli varsinaisen asuintalonsa ja sen viereen navetan, tallin ja pihakatoksen, kokoaa karjalainen kaikki nämä rakennukset saman katon alle eli yhdeksi kaksikerroksiseksi taloksi. Alakerrassa on hänen asuntonsa eli pirtti ja sen vieressä säilytyshuone, aitta ja edempänä navetta. Yläkerrassa sijaitsee valoisa ja puhdas vierashuone. Sen vieressä on lämmin porstua, jossa kesäisin seisoo kangaspuut. Edempänä on iso saraiksi kutsuttu ylinen, joka toimii kotitaloustarvikkeiden kuten valjaiden, rekien, rattaiden, sahrojen, viikatteiden ym. säilytystilana. Saraihin johtaa pihan puolelta aina erillinen leveä porrassilta. Talon isäntä pääsee pirtistä aittaan, navettaan, talliin ja yläkertaan sisäkautta, poikkeamatta ulkona, sillä kaikki tilat ovat yhteydessä toisiinsa. Tällainen talo sopii yksivakaiselle, rauhallisen kiireettömälle karjalaiselle oikein hyvin, ja hän tuntee olevansa kotonaan pikku yksinvaltias. Toisaalta tilasijoittelu on vähemmän hygieeninen ja äärimmäisen epäkäytännöllinen paloturvallisuuden kannalta, sillä tulipalon sattuessa karjalaiselta menee kaikki omaisuus. Pirtissä on aina hyvin siistiä, lattiat ovat aina pestyt, ikkunat uutimin somistetut ja kamarit isot ja valoisat. Ulko-ovesta oikealla seisoo nurkassa suuri venäläinen uuni etupuoli oveen päin. Toisinaan uuni on koristettu ulokkein ja syvennyksin. Lieden päällä seisoo raakku patojen ripustamista varten ja sivussa on käsienpesulaite likasaavi allaan. Talvella uunin päällä nukutaan. Uunin luota ulottuvat makuulavitsat oven vastapäiseen seinään asti ja kahta muuta seinää pitkin kulkevat leveät istumapenkit. Etunurkassa on ikoni, siinä on myös pöytä, ja katon alitse seinästä toiseen ulottuu leveä hylly. Pirtti on tilava ja mukava, vain kovin köyhillä karjalaisilla se on ahdas, ja silloin se on myös likainen ja nokinen. |