Asukastiheydeltään (3,2 asukasta neliövirstaa kohti) Aunuksen lääni on Venäjän eurooppalaisista alueista toiseksi harvimmin asuttu, sen taakse jää vain Arkangelin lääni. Lääni jakautuu seitsemään pitäjään (ujezd): Petroskoi - 6,3 asukasta neliövirstaa kohti, Lotinanpelto - 5,3, Vytegra - 5, Aunus - 4,9, Kargopol - 4,2, Puudosi - 1,9, Poventsa - 0,8 asukasta neliövirstaa kohti.

Perintöaatelisia 1 939, aateloituja 2 408, pappissäätyyn kuuluvia 3 540, munkkeja 244, kaupunkiaatelisia 608, kauppiaita 418, käsityöläisiä 15 657, talonpoikia 327 201 (heistä suurtilallisia 1 178), valtion talonpoikia 14, sotilaita 760, reserviläisiä 10 284, palveluksesta eronneita 8 888, suomalaisia 2 648, muiden maiden alamaisia 34. Ortodokseja oli 365 825, yhtenäisuskoisia (edinoverie) 2 373, toisinuskovia (raskolniki) 2 871, katolisia 349, luterilaisia 2 621, juutalaisia 566, islaminsuskoisia 46.

.  .  .

Keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu oli 28 vuoden (1867-1894) aikana 2 804 henkeä (8,7 sataa kohti). Suomesta muuttaa vuosittain runsaat sata henkeä.

Kyliä oli 5 022 ja taloja 53 571. Aunuksen läänin kylät ovat pääsääntöisesti pieniä: lähes puolessa kylistä on kymmenen taloa tai vähemmän. Suurin osa asutuksesta sijoittuu jokien tai järvien rannoille, usein muutaman kymmenen kylän ryhmänä. Jokaisella kyläryhmällä on nimi. Lähes kaikista asutuskeskuksista on mainintoja jo 1500-luvulta.

.  .  .

Väestön jakautuminen eri heimoihin: isovenäläisiä 289 531, karjalaisia 62 695, vepsäläisiä 19 917, suomalaisia 2 666, saksalaisia 110, puolalaisia 374, juutalaisia 566, mustalaisia 78, tataareja 46.

Isovenäläiset, jotka ovat novgorodilaisten valloittajien jälkeläisiä, ja jotka olivat asettuneet Äänisen ja Äänisenjoen rannoille jo 1100-luvulla, pitävät hallussaan alueen suurinta ja parhainta aluetta: Syvärin ja sen sivujokien rantoja Ojatjoen yläjuoksua lukuun ottamatta, Äänisen koko rantaviivaa paitsi pientä kaistaletta sen länsirannalla, myös Äänisenniemeä ja kaikkia vähänkin merkittävien Ääniseen virtaavien jokien suita sekä koko Äänisjärven itäpuolista aluetta.

Karjalaisia asuu Aunuksen läänin luoteisosissa: Lähes kaikkialla Aunuksen pitäjässä (paitsi Syvärin rannoilla), Petroskoin pitäjän luoteisosissa ja Poventsan pitäjän laajassa luoteisosassa.

Vepsäläiset pitävät hallussaan Ojatjoen yläjuoksua ja Lotinanpellon pitäjän kaakkoisosia, muutamia kyläryppäitä on myös Vitegran pitäjässä; Lisäksi Äänisen länsirannalla Petroskoista etelään on säilynyt pian venäläistyviä vepsäläissaarekkeita.

Aunuksen karjalaiset ja vepsäläiset eivät ole antropologisesti puhtaita suomalaisia; Heihin on sulautunut venäläisiä (esim. Aunuksen kaupungin lähistöllä), he ovat omaksuneet kieleensä paljon kulttuurisia käsitteitä tarkoittavia venäjän kielen sanoja, he omistavat maansa yhteisesti ja heidän elintapansa ovat lähes samat kuin heidän naapurissaan asuvilla venäläisillä talonpojilla, he laulavat venäläisiä lauluja ja pitävät itseään täysin vieraina suomalais-luterilaisille karjalaisille. Vepsäläiset ja lähes kaikki karjalaiset ovat ortodokseja; pieni osa karjalaisista kuuluu toisinuskoviin.

Venäläinen väestö puhuu Novgorodin murretta, johon on jäänyt runsaasti keskiaikaisia ja slaavilaista juurta olevia alkuperäissanoja, ja joka on saanut vaikutteita myös suomalaisista kielistä. Äänisläis-puudosilaisen puhetavan erottaa painotuksesta: se on mahdollisimman kaukana sanan lopusta (karjalan kielen vaikutus).

.  .  .

Väestö asuu isoissa kaksikerroksisissa taloissa, joista suurin osa on vauraampia ja siistimpiä kuin Venäjällä keskimäärin.

Andrei Voronov
Artikkeli Brockhausin ja Efronin Ensyklopedisestä sanakirjasta