Ylipäällikön päiväkäsky N:o 38

Päämaja
24. maaliskuuta 1940

Yli satapäiväisen, ankaran sodan jälkeen on Suomi solminut rauhan. Yksimielisenä ja valmiina kaikkiin uhrauksiin tarttui kansamme aseisiin puolustaakseen elämänsä kalleimpia arvoja: kunniaansa, vapauttansa ja länsimaista sivistystään. Se on ollut pakotettu luovuttamaan ylivoimalle osia rakastamastaan isänmaasta, sen kyllä ja kaupunkeja on poltettu ja hävitetty, mutta sen rohkeutta ei ole lannistettu, vaan pystyssä päin seisoo kansa armeijan takana, armeijan, joka lukemattomissa taisteluissa on vuodattanut vertaan, mutta jota vihollisen valtavat voimat eivät ole lyöneet.

Teille vapaaehtoisille, jotka maiden ja merien takaa olette rientäneet avuksemme, jättäen kotinne ja isänmaanne valmiina uhraamaan henkenne täällä Pohjolan hangilla, tahdon armeijan ja omasta puolestani lausua hartaan kiitoksen. Päätöksenne todistaa, että rinnassanne sykkii jalo sydän, joka on johtanut Teitä liittymään aseveljiksemme, kun idän laumat vyöryivät yli rajojemme. Se, että vain osa ehti mukaan aseleikkiin, ei vähennä tekonne arvoa.

Tervehdän Teitä, ruotsalaiset, joiden kanssa me kautta vuosisatojen niin monilla taistelukentillä olemme jakaneet monien voittojen kunnian, mutta myös monen tappion katkeruuden. Kunniakkaan nimenne arvoisina Te nytkin tuhatlukuisina olette rientäneet rinnallemme antaen meille arvokkaan apunne. Että tämä apu Ruotsille on ollut sydämen asia, sitä on todistuksena kaikissa muodoissa saamamme tuki, joka avokätisesti on meille annettu, usein ehkä oman turvallisuudenkin uhalla.

Tervehdän Teitä, norjalaiset, jotka vapailta tuntureiltanne olette kiiruhtaneet Pohjolan vapautta puolustamaan. Tervehdän Teitä, tanskalaiset, jotka sama tunne rinnassanne olette uhmanneet lumet ja kylmät ollaksenne miehinä mukana Pohjoismaiden veljessarjassa.

Veriheimolaisemme Tonavan lakeuksilta ovat myös kuulleet sotatorvemme kutsun, ja vuosituhannen takaa on taas madjaarin miekka kohotettu suomalaisen säilän rinnalle.

Tervehdän Teitä, belgialaiset ja ranskalaiset, ja Teitä, Ison-Britannian miehet, jotka huolimatta omasta uhastanne olette tulleet meitä auttamaan.

Lausun myös kiitokseni kaikkien muiden kansallisuuksien pojille, jotka lippujemme alla ovat valmistautuneet rintamillamme taisteluun. Kansalaisiamme valtameren takaa ja heimoveljiämme Kauko-Karjalasta kiitän sydämestäni.

Tänä aikana, jolloin häikäilemätön väkivalta uhkaa heikompien vapautta raskaammin kuin milloinkaan ennen, polkien tulella ja miekalla jalkoihinsa miespolvien työn saavutukset sivistyksen ja kehityksen vainioilla, ja jolloin pienten kansojen elämä on vaarassa, olette Te kaikki todistaneet, että vielä on miehiä, joille jalot aatteet ja usko elämän suurimpiin arvoihin on johtavana kannustimena.

Olkoon täällä solmimamme aseveljeys omiaan rakentamaan yhteisymmärrystä ja lähentämään Teidän kansojanne Suomen kansaan, jonka kiitollisuuden ja kunnioituksen tunteet aina tulevat seuraamaan Teitä.

Mannerheim.