Saadakseni vielä kerran, Suomen valkoisten joukkojen entisenä ylipäällikkönä, osoittaa kunnioitustani ja kiitollisuuttani Karjalan miesten, pelottomalla sydämellä ja palavalla innostuksella tehdyille urhotöille Isänmaan vapauden saavuttamiseksi, olen tullut tänne, laskeakseni seppeleen tämän muistokiven juurelle, jonka alla lepää tämän Karjalan seudun parhaat – ne, jotka kaikkensa antoivat vapaan Karjalan ja vapaan Suomen puolesta.

Karjalan mailla hongat humisevat ja tuuli niiden latvoissa kuiskaa ja kertoo Karjalan poikien taisteluista ja voitoista; mutta sekoittuu tähän ääneen myöskin kuin kaukainen kanteleen hyminä ja raskaat huokaukset, joita tuuli tuo kaukaisilta salomailta, itäisten vesien varsilta ja rajantakaisilta vaaroilta, josta toinen osa Karjalan heimoa vielä turhaan odottaa valoisampia päiviä.

Paljonhan vieläkin näyttää synkältä, mutta, olisiko neljä vuotta sitten kukaan voinut ajatella Suomen olevan vuoden kuluessa vapaa maa; näin kuitenkin kävi, ja vuosien sorrosta Suomen heimot nousivat ja ikeen päältänsä iskivät.

Vakaumukseni on, että vielä kerran koittaa uusi huomen onnettomalle Itä-Karjalan kansalle, jolloin vahvemmat sillat sitä yhdistävät kansaamme.

Tämä muistomerkki kertokoon tuleville polville Karjalaisten kunnosta ja olkoon kannustamassa heitä työhön ja uhrautuvaisuuteen Isänmaan hyväksi.

Kenraali Mannerheim Sortavalassa