Kuka on vastuussa Aunuksessa ammuttujen Ervastin ja Saarenpuun kohtalosta?

Ne järkyttävät tapaukset, joita Aunuksessa on tapahtunut ja jotka sanomalehdissä, m.m. tässäkin lehdessä, on seikkaperäisesti selostettu, nimittäin kahden pohjalaisen vapaaehtoisen joutumisesta siellä ennenkuulumattoman mielivallan uhriksi, ovat nostaneet oikeutettua katkeruutta ja mielipahaa ei ainoastaan ammuttujen omaisissa, vaan kaikissa muissakin, jotka tahtovat asioita katsella muussakin valossa, kuin pelkästään kiväärin tähtäinten lävitse.

Niiden tietojen mukaan, joita Aunuksesta on annettu, olisi nämä ammutut nuorukaiset yhdessä toisten sotilaitten kanssa murtautuneet erääseen ryssän kirkkoon ja vieneet sieltä nälissään ”jumalan kuville” varattua viljaa ja viiniä. Tästä teostaan sitten erään ”upseerinuorukaisen" saneleman tuomion mukaan saivat edellämainitut Ervasti ja Saarenpuu hengellään maksaa, ei ainoastaan oman vaan kaikkien toistenkin rikokset.

Omien kirjeittensä mukaan, joita ammutut ovat omaisilleen kuolemansa edellä lähettäneet, sekä niiden kertomusten perusteella, joita Aunuksesta palaavat vapaaehtoiset ovat kertoneet, eivät nämä kumpikaan nuorukainen olleet ottaneet osaa tähän ryöstöön, vaan että sitä olisi ollut johtamassa ja siis syypäänä siihen eräs vaasalainen vapaaehtoinen, vanhempi, ryhmäpäällikkönä toimiva mieshenkilö joka kuitenkin oli saanut armon – päällikkönsä tuttavuuden kautta?

Olkoon ammuttujen suhde ryöstöön minkälainen tahansa, ei missään tapauksessa se ole edellyttänyt päälliköitten puolelta sitä, mihin he yltiöpäisyydessään ovat itsensä syypääksi tehneet. Jo yksin holhouslain nojallakin ovat he itse vastuussa alaikäisten nuorukaisten ajattelemattomista tekosista, koska he, ovat nämä sinne haalineet.

Kuten muistetaan, keräili luutnantti Kallio keväällä vapaaehtoista joukkuetta Aunukseen, mihin joukkueeseen edellä mainitut nuorukaisetkin yhtyivät, vanhempainsa kielloista huolimatta. Vaikka nuorukaisten vanhemmilta ei ollutkaan mitään suostumusta retkelle pääsyä varten, otti luutnantti Kallio heidät kumminkin joukkueeseensa ja kuljetti sitten Aunukseen, jossa heidät, taisteltuaan ensin yhdessä muiden vapaaehtoisten kansa Aunuksen vapauden puolesta, surmataan teosta, jota tekoa ei ole ensinkään todistettu, heidän tekemäkseen, yhtävähän kuin sitäkään, onko rikas ollut sellainen, että se edellyttäisi tämänlaisen tuomion. Onpa eräät Kallion joukkueeseen kuuluvat kertoneet, että kirkosta ei ole otettu muuta kuin jumalankuville muka syötäväksi asetettua viljaa, jota sotilaat söivät nälissään. Kirkkokin joutui jo seuraavana päivänä bolshevikeille.

Kun asia on näin monessa suhteessa hämäräperäinen, olisi syytä ottaa koko kaamea juttu koko laajuudessaan perinpohjaisen tutkimuksen alaiseksi ja saattaa todella edesvastuuseen ne, olivatpa he sitten missä arvossa tahansa olevia upseereita, jotka kerran tähän tekoon ovat itsensä syypäiksi tehneet.

E.T-la
Liitto -sanomalehti, n:o 185
15. elokuuta 1919