Ihmissyöjäin ateria

Lehtemme toimitukselle on saapunut Aunuksessa olevan Suomen hallituksen edustajan lähettämä kirje sekä valokuva eräästä bolshevikien kamalalla tavalla kiduttamasta uhrista. Jättämällä kammottavan valokuvan julkaisematta, mainitsemme tuosta kidutetusta seuraavaa:

Uhri, Pekka Davidoff, Aunuksen maan Nälmäjärven pitäjästä^*, oli pakko-otolla joutunut bolshevikien riveihin. Sieltä hän heti sopivan tilaisuuden tullen karkasi valkoisten puolelle. Hän osoitti toiminnassaan suurta urhoutta ja oli aina valmis vaikeimmillekin tiedusteluretkille. Eräällä näistä retkissä joutui hän Polovinassa suomalaisten punikki-bolshevikien käsiin, jolloin raakalaiset leikkelivät lihat vielä hengessä olevan Pekka Davidoffin molemmista sääristä ja seljästä, viilsivät rinnan auki ja vihdoin murskasivat molemmat sääret. Tuskissaan oli uhri purrut huulensa rikki.

Julkaisemme samalla jäljennöksen eräästä suomalaisen punikki-bolshevikin kirjeestä, jossa puhutaan tästä samasta uhrista. Puhukoon se sellaisenaan puolestaan:

“Postasta^**
kesäk. 20 pv.^*** 1919

Nyt yritän vähän kirjoittaa täältä korvesta kun on aikaa. Täällä rintamalla on huonot sapuskat, nälkä on aina, työt ovat suuret. Miehillä vuorokaus on miehillä tisuria, toinen on vapaa, lahtarit ahdistavat, jopa tulevat suihinkin. Viime yönä tappoivat yhden meidän miehistä. Olemme mekin tappaneet lahtareita muutamia ja vieläpä syöneetkin lahtarin lihaa, se on kyllä tavallista lihaa, mutta sitä ei teidän tarvitse kaikille puhua. Täällä on niin sakiat metsät ettei nää ennen kuin lahtari on nokan alla.

Kirjeenne olen saanut ja kiitän siitä kirjeestä. Jos voitte lähettää jonkun mukana kirjeen niin lähettäkää.

Muuta en nyt viilsi kirjoiltaa kun olen niin väsynyt.

Hyvästi nyt ja voikaa hyvin

Toivoo poikanne
H.“

Uusi Suomi -sanomalehti n:o 219
24. syyskuuta 1919