Wilfrid Brotherus

Viime yönä tänne saapuneen tiedon mukaan on Aunuksen pohjoisella rintamalla kaatunut lääketieteen lisensiaatti Wilfrid Eugen Brotherus.

Tri Brotherus oli syntynyt Helsingissä 1888. Ylioppilaaksi tultuaan 1906 antautui hän lääketieteellisiin opintoihin, suorittaen lääketieteen kandidaattitutkinnon 1909 sekä lisensiaattitutkinnon 1916. Syksyllä 1908 teki hän opintomatkan Göttingeniin Saksaan, missä hän kävi tutkimassa kirurgiaa, josta tulikin hänen erikoisalansa. Toimittuaan jonkun aikaa lääkärinä Inarissa valittiin hänet Rantasalmen kunnanlääkäriksi, mikä toimi hänellä oli kuolemaansa saakka.

Kirjallisia taipumuksia omaavana ja innokkaana luonnontutkijana julkaisi hän kirjoitelmia »Luonnon Ystävässä» ja »Duodecimissa», jonka viimemainitun toimitussihteerinäkin hän jonkun aikaa toimi.

Mutta suurimman elämäntyönsä on tri Brotherus tehnyt sotilaslääkärinä. Niinpä hän maailmansodan syttyessä heti joutui suomalaisen ambulanssin mukana Venäjälle, saavuttaen ennen pitkää mainetta sodan vammojen parantajana, mitä taitoa hän yhä edelleen kehitti järjestettyään joksikin aikaa omankin ambulanssin. Kapinan puhjettua joutui hän valkoisten puolelta kohta työhön ja hänelle uskottiin Savon rintaman ylilääkärin toimi, jossa hän saavuttikin kaikkien jakamattoman tunnustuksen. Ja nyt heimoveljiämme Aunuksessa vapautettaessa oli hän taas valmis rientämään avuksi, huolimatta vaikeuksista, joita luonnollisesti tällainen erämaanretki toisi mukanaan.

Jokaiselle, joka Wilfrid Brotheruksen tunsi, on viimeinen tieto katkera ja masentava. Taas on tuoni temmannut yhden niistä, joita enimmin tarvittiin – tiedon miehen, taidon miehen, toimen miehen. Kauniisti alkanut elämäntyö on väkivallalla katkaistu, mutta ne jäljet, jotka se on ehtinyt jättää, varsinkin terveytensä saaneet sotilaat, tietävät kertoa miehestä, joka itseään säästämättä kutsui työnsä toveriksi uhrautumisen, joka maallisella matkallaan Inarin aukeilta aina Aunuksen korpiin otti tehdäkseen sen työn, mihin muiden oli vaikea ryhtyä.

Rauha hänelle!

Vainajaa suree lähinnä äiti, os. Malm, sekä kaksi sisarta ja neljä veljeä.



Uusi Suomi -sanomalehti n:o 134
14. kesäkuuta 1919