Hieman valaisua asiaan
(Myöhästynyt)

Sanomalehdissä olleiden kirjoitusten johdosta Aunuksen Valkoisen Armeijan I rykmentin II:n pataljoonan komentajaa, jääkärikapteeni Hyppölää vastaan, tuotakoon päivänvaloon muutamia selventäviä asianhaaroja. Maan sanomalehdissä kapteeni Hyppölä on leimattu syntipukiksi. Väitetään, että hän olisi muka tuominnut ja sitä paitsi aivan aiheettomasti lyseolainen Yrjö Saarenpuun kuolemaan Palalahdella heinäkuun 6:p:nä, sekä että hän kuolemantuomion täytäntöönpanon jälkeen olisi kieltäytynyt kuljettamasta Saarenpuu-vainajan ruumista Suomeen. Asian todellisesta laidasta saamme esittää seuraavaa:

Vieljärven kirkonryöstöön kesäkuun 29 p:nä 1919 otti osaa kaikkiaan 11 miestä I rykmentistä II pataljoonasta 4 komppaniasta (reservivänrikki Kallion komppaniasta). Koska toimitetussa kuulustelussa selvisi, että teko oli suunniteltu »sakin päätös», tuomittiin ryhmänjohtaja M. kuolemaan, mikä tuomio alistettiin I rykmentin sotaoikeuden harkittavaksi. Muiden ryöstäjien lähtiessä karkuretkelle Suomeen, jäi M. vapaaehtoisesti Vieljärvelle, vaikka olikin kuolemaantuomittu. Näiden syiden nojalla lievennettiin M:n rangaistusta. Aunuksen kansan hyvittämiseksi sekä suomalaisten maineen puhdistamiseksi suoritetun konnantyön takia, naulattiin M:n kuolemantuomio Vieljärvellä talojen seiniin. Sellainen tapaus kun kirkonryöstö on aunukselaisten, kuten muidenkin ihmisten silmissä hirvittävin rikos, mitä tehdä saattaa. Siihen otti osaa myöskin Yrjö Saarenpuu, kuten tutkintopöytäkirjasta näy selville, koska ryöstö oli, kuten mainittu, yhteinen »sakin päätös». Sen jälkeen kun rikos oli suoritettu, lähtivät siihen osaa ottaneet karkumatkalle Suomeen, lukuunottamatta ryhmänjohtaja M:ia. Pakomatkallaan katkaisivat karkurit vielä puhelinjohtoja, ettei heidän pidättämisestään voitaisi ilmoittaa rykmenttiin ja kaiken lisäksi ryhtyivät he vielä aseelliseen vastarintaan. Rintamalla olevasta joukko-osastosta karkaaminen, tärkeiden puhelinjohtojen katkaiseminen ja ryhtyminen aseelliseen vastarintaan ovat jo yksistään rikoksia, joista sotalakien mukaan seuraa kuolemanrangaistus, puhumattakaan kirkonryöstöstä, joka loukkaa kansan pyhimpiä tunteita.

Rykmentin määräyksen mukaan oli aikomus tuomita kuolemaan koko kapinallinen joukko, mutta armon annettiin käydä oikeuden edellä. Vain yksi ammuttiin armotta ja muut rikolliset saivat keskenään arvalla ratkaista, kuka (yksi) heistä tulisi ammuttavaksi. Kuten tunnettua, lankesi arpa Yrjö Saarenpuu-vainajalle, joka sittemmin ammuttiinkin, koska hän oli sotaväessä yhtynyt »sakin päätökseen», ottanut osaa kirkonryöstöön, karannut joukko-osastostaan rintamalta, ryhtynyt aseelliseen vastarintaan j.n.e. Pataljoonan sotaoikeuden tuomion alisti kapteeni Hyppölä täysin laillisesti rykmentin sotaoikeuden harkittavaksi, joka langetti tuomion.

Sanomalehdissä olleet hälyytysuutiset, että kapteeni Hyppölä olisi syyllinen lyseolainen Yrjö Saarenpuu-vainajan kuolemaan, eivät siis ole todenperäisiä.

Esikuntajäsen
Uuden Suomen Iltalehti -sanomalehti, n:o 187
19. elokuuta 1919