Surunristi

27. kesäkuuta 2000 muutaman kilometrin päähän Pitkärannasta, Petroskoin ja Suojärven teiden risteykseen paljastettiin Surunristi -monumentti talvisodan 1939-1940 uhrien muistoksi.

30. marraskuuta 1939 Neuvostoliiton 8. armeijan moottorijoukot divisioonankomentaja I.Habarovin (4. joulukuuta alkaen armeijakunnan komentaja V.Kurdjumovin ja 10. tammikuuta alkaen armeijankomentaja G.Shternin) komentamina hyökkäsivät Suomen alueelle ja etenivät pitkin Laatokan rantaa Sortavalan suuntaan. Sortavalan valtaamista suunniteltiin hyökkäyksen ensimmäisen viikon loppuun mennessä. Raskaan kaluston ja kuormaston rasittamia neuvostojoukkoja oli kuitenkin vastassa Suomen armeijan korkeatasoinen henkilökohtainen valmennus.

Klassisen piirittämiseen tähtäävän liikkeen ansiosta Suomen IV AK:n joukot kenraalimajuri Juhani Woldemar Hägglundin komentamina 26. joulukuuta alkaen saarsivat Pitkärannan luoteispuolella Jaroslavlin 18. jalkaväkidivisioonan (prikaatinkomentaja G.Kondrashev) ja 34. Kalinovskin panssariprikaatin (prikaatinkomentaja S.Kondratjev), jotka joutuivat 13 eristettyyn mottiin. Tienristeyksessä olleessa suurimmassa ns. kenraalimotissa oli saarrettujen joukkojen johto.

Tammi-helmikuun aikana suomalaiset joukko-osastot tuhosivat vähitellen motitetut joukot. 29. helmikuuta vastaisena yönä viimeisessä, kenraalimotissa olleet joukot yrittivät epätoivoisesti murtautua ulos motista ja tuhoutuivat melkein kokonaan. Suomalaiset saivat runsaan sotasaaliin ja mm. 18. divisioonan lipun.

Taisteluissa tuhoutui noin 6 000 suomalaista ja yli 35 000 neuvostoliittolaista sotilasta.

Päätös muistomerkin pystyttämisestä tehtiin lokakuussa 1992 nojaten 11. heinäkuuta 1992 solmittuun Venäjän Federaation hallituksen ja Suomen Tasavallan hallituksen väliseen toisessa maailmansodassa kaatuneiden venäläisten (neuvostoliittolaisten) ja suomalaisten sotilaiden muiston ikuistamista koskevaan sopimikseen.

Vuonna 1993 julistettiin avoin kansainvälinen muistomerkin luonnosten kilpailu, johon tuli 14 luonnosta.

1. helmikuuta 1994 lautakunta valitsi kilpailun voittajan, tunnetun petroskoilaisen kuvanveistäjän, Venäjän taideakatemian akateemikko Leo Lankisen, joka esitti muistomerkin luonnoksen, ristin, jonka molemmin puolin seisoivat kaatuneita surevat kaksi siskoa, kaksi äitiä – Venäjä ja Suomi.

Muistomerkin idean Leo Lankinen ilmaisi runossaan:

Vuonna 1995 Leo Lankinen teki 1/3-kokoisen mallin muistomerkistä. Täysikokoisen 5-metrisen mallin valmistui kuvanveistäjä Eduard Akulov hänen lastensa Aleksander Akulovin ja Olga Rakitskajan osallistuessa vuonna 1998, Leo Lankisen kuoleman jälkeen. Talvella 1999-2000 muistomerkki valmistettiin valuraudasta Petrozavodskmashin tehtaalla. Veistoksen valun ja jälkikäsittelyn ohjasi kuvanveistäjä Aleksander Akulov.

Samaan aikaan kehitettiin Surunristin maisemasuunnittelu. Jo kesällä 1994 Leo Lankinen ja Petroskoin arkkitehti Lia Karma valitsivat sijainnin muistomerkille. Vuonna 1995 Lia Karma suunnitteli Surunristin muistoalueen. Vuonna 1999-2000 arkkitehdit Lia Karma ja Vjacheslav Shevljakov valmistivat ja toteuttivat projektin.

Pitkärannan rakennusosasto Nikolai Petrovin johdolla rakennettiin muistoalueen huhtikuussa-kesäkuussa 2000.

Surunristin muistoalue sai 3. palkinnon vuoden 1998-2000 parhaista arkkitehtonisista teoksista koko Venäjän arkkitehtuurikilpailussa.

Loppuvuodesta 1995 Kuopiossa toimi Terttu Vilponen-Salmelan johdolla muistomerkin pystyttämistä ajanut kansalaisjärjestö.

Muistomerkki pystytettiin Venäjän Federaation kulttuuriministeriön ja Kuopion kaupunginhallituksen myöntämillä varoilla sekä yksityisten henkilöiden lahjoituksilla.