27. kesäkuuta 2000 muutaman kilometrin päähän Pitkärannasta, Petroskoin ja Suojärven teiden risteykseen pystytettiin rautaristi talvisodan 1939-1940 uhrien muistoksi.

30. marraskuuta 1939 Neuvostoliiton 8. armeijan moottorijoukot divisioonankomentaja I.Habarovin (4. joulukuuta alkaen armeijakunnan komentaja V.Kurdjumovin ja 10. tammikuuta alkaen armeijankomentaja G.Shternin) komentamina hyökkäsivät Suomen alueelle ja etenivät pitkin Laatokan rantaa Sortavalan suuntaan. Sortavalan valtaamista suunniteltiin hyökkäyksen ensimmäisen viikon loppuun mennessä. Raskaan kaluston ja kuormaston rasittamia neuvostojoukkoja oli kuitenkin vastassa Suomen armeijan korkeatasoinen henkilökohtainen valmennus.

Klassisen piirittämiseen tähtäävän liikkeen ansiosta Suomen IV AK:n joukot kenraalimajuri Juhani Woldemar Hägglundin komentamina 26. joulukuuta alkaen saarsivat Pitkärannan luoteispuolella Jaroslavlin 18. jalkaväkidivisioonan (prikaatinkomentaja G.Kondrashev) ja 34. Kalinovskin panssariprikaatin (prikaatinkomentaja S.Kondratjev), jotka joutuivat 13 eristettyyn mottiin. Tienristeyksessä olleessa suurimmassa ns. kenraalimotissa oli saarrettujen joukkojen johto.

Tammi-helmikuun aikana suomalaiset joukko-osastot tuhosivat vähitellen motitetut joukot. 29. helmikuuta vastaisena yönä viimeisessä, kenraalimotissa olleet joukot yrittivät epätoivoisesti murtautua ulos motista ja tuhoutuivat melkein kokonaan. Suomalaiset saivat runsaan sotasaaliin ja mm. 18. divisioonan lipun.

Taisteluissa tuhoutui noin 6 000 suomalaista ja yli 35 000 neuvostoliittolaista sotilasta.

Päätös muistomerkin pystyttämisestä tehtiin lokakuussa 1992 nojaten 11. heinäkuuta 1992 solmittuun "Venäjän Federaation hallituksen ja Suomen Tasavallan hallituksen väliseen toisessa maailmansodassa kaatuneiden venäläisten (neuvostoliittolaisten) ja suomalaisten sotilaiden muiston ikuistamista koskevaan sopimikseen".

Vuonna 1993 julistettiin avoin kansainvälinen muistomerkin luonnosten kilpailu, johon tuli 14 luonnosta.

1. helmikuuta 1994 lautakunta valitsi kilpailun voittajan, tunnetun petroskoilaisen kuvanveistäjän akateemikko Leo Lankisen, joka esitti muistomerkin luonnoksen, viisimetrisen ristin, jonka molemmin puolin seisoivat kaatuneita surevat venäläinen ja suomalainen äiti.

Toukokuussa 1996 muistomerkin luonnos oli valmis luonnollisessa koossa, mutta kuvanveistäjän sairaus ja kuolema keskeyttivät työn. Muistomerkin lopullisen version teki petroskoilainen kuvanveistäjä Eduard Akulov.

Karjalan arkkitehti Lia Karma luonnosteli muistomerkin sijaintipaikan. Maisemasuunnittelun asiantuntijat Kuopiosta Seppo Hiekala ja Seppo Rosenberg ottivat osaa suunnitteluun. Projektin vetäjänä oli petroskoilainen arkkitehti Vjatsheslav Shevljakov.

Loppuvuodesta 1995 Kuopiossa toimi Terttu Vilponen-Salmelan johdolla muistomerkin pystyttämistä ajanut kansalaisjärjestö.

Muistomerkki pystytettiin Venäjän Federaation kulttuuriministeriön ja Kuopion kaupunginhallituksen myöntämillä varoilla sekä yksityisten henkilöiden lahjoituksilla.