Helmikuun 18 pnä 1918

Kysymyksellä on perustava merkitys. Uritskin ehdotus on kummallinen. Keskuskomitea äänesti vallankumouksellista sotaa vastaan, mutta meillä ei ole sotaa eikä rauhaa ja olemme joutumassa vallankumoukselliseen sotaan. Sodalla ei saa leikitellä. Me menetämme vaunuja, ja kuljetukset vaikeutuvat. Nyt ei voida odottaa, sillä tilanne on aivan selvä. Kansa ei tätä käsitä: kun kerran on sota, niin ei olisi pitänyt kotiuttaa armeijaa; saksalaiset ottavat nyt kaiken. Leikissä on jouduttu sellaiseen umpikujaan, että vallankumouksen tuho on kiertämätön, jos jatketaan keskitien politiikkaa. Ioffe kirjoitti Brestistä, että Saksassa vallankumous ei ole alkamassakaan; jos asia on siten, niin saksalaiset saattavat hyökkäystä jatkaessaan voittaa. Nyt ei voida odotella. Odottelu merkitsee Venäjän vallankumouksen tuhoa. Jos saksalaiset sanovat vaativansa bolshevikkien vallan kukistamista, niin silloin on tietysti sodittava; nyt ei ole mahdollista mikään viivyttely. Nyt ei ole kysymys menneisyydestä, vaan nykyisyydestä. Jos tiedusteltaisiin saksalaisten mielipidettä, niin se olisi pelkkä paperipala. Se ei ole politiikkaa. Ainoana mahdollisuutena on ehdottaa saksalaisille neuvottelujen uusimista. Keskitien ratkaisua ei nyt voi olla. Jos käymme vallankumouksellista sotaa, niin se on julistettava, on keskeytettävä armeijan kotiuttaminen, eikä meneteltävä näin. Me kirjoittelemme papereita, mutta he vahaavat sillä aikaa varastoja ja vaunuja, ja me menehdymme. Nyt on olemassa se vaara, että leikittelemällä sodalla me luovutamme vallankumouksen kohtalon saksalaisten käsiin.

Historia todistaa, että te luovuitte vallankumouksesta. Meillä oli mahdollisuus allekirjoittaa rauha, joka ei lainkaan uhannut vallankumousta. Meillä ei ole mitään, emme ehdi edes räjäyttämään perääntyessämme. Olemme tehneet voitavamme, auttaneet Suomen vallankumousta, mutta nyt emme voi. Nyt ei ole sopiva aika noottienvaihtoon, ja odottelemisesta on tehtävä loppu. Nyt on myöhäistä »tunnustella”, sillä nyt on selvää, että saksalaiset voivat hyökätä. On mahdotonta väitellä vallankumouksellisen sodan kannattajia vastaan, mutta odottelun kannalla olevia vastaan voidaan ja täytyy väitellä. On tarjottava saksalaisille rauhaa.

Buharin ei ole huomannut siirtymistään vallankumouksellisen sodan kannalle. Talonpoika ei halua sotaa eikä lähde sotaan. Voidaanko talonpojalle nyt sanoa, että hän lähtisi vallankumoukselliseen sotaan. Mutta jos sitä halutaan, niin ei olisi pitänyt kotiuttaa armeijaa. Permanenttitalon- poikaissota on utopiaa. Vallankumouksellinen sota ei saa olla korulause. Koska emme ole valmistautuneet, niin meidän on allekirjoitettava rauha. Kun armeija on kotiutettu, niin on naurettavaa puhua permanentista sodasta. Sitä ei saa verrata kansalaissotaan. Talonpoika ei lähde vallankumoukselliseen sotaan, ja hän antaa liukkaan lähdön jokaiselle, joka siitä puhuu avoimesti. Saksassa vallankumous ei ole vielä alkanut, mutta me tiedämme, ettei meilläkään meidän vallankumouksemme heti voittanut. Täällä puhuttiin siitä, että he ottavat Liivinmaan ja Eestin, mutta me voimme luovuttaa ne vallankumouksen nimessä. Jos he vaativat sotaväen poisviemistä Suomesta, niin olkaa hyvä, ottakoot he vallankumouksellisen Suomen. Jos me luovutamme Suomen, Liivinmaan ja Eestin, niin vallankumous ei ole vielä mennyttä. Ne perspektiivit, joilla tov. Joffe meitä eilen pelotteli, eivät vähimmässäkään määrin saata tuhoon vallankumousta.

Ehdotan tiedotettavaksi, että me allekirjoitamme rauhan, jota meille saksalaiset eilen tarjosivat; jos he siihen lisäävät puuttumattomuuden Ukrainan, Suomen, Liivinmaan ja Eestin asioihin,— niin sekin on tinkimättä hyväksyttävä. Meidän sotilaistamme ei ole mihinkään; saksalaiset haluavat viljaa – he ottavat sitä ja poistuvat vasta sitten kun ovat tehneet Neuvostovallan mahdottomaksi. Kotiuttamisen julistaminen keskeytetyksi olisi valtamme suistamista.

Vladimir Lenin