heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

Suomen pääministeri Risto Rytin radiopuhe
8 päivänä joulukuuta 1939

Me olemme yhdeksän päivää olleet sodassa Neuvostoliiton kanssa. Ilman vähintäkään meidän puoleltamme annettua aihetta ja häikäilemättömästi rikkoen lukuisat meidän kanssamme tekemänsä ja vahvistamansa sopimukset sekä joukon muita, kansainvälisiä sopimuksiaan ja sitoumuksiaan, on Neuvostoliitto kaikilla rajoillamme, maalla, ilmassa ja merellä hyökännyt kimppuumme ja ryhtynyt käyttämään kaikkia nykyaikaisen tekniikan tarjoamia hävityskeinoja lannistaakseen kansamme ja tuhotakseen sen olemassaolon itsenäisenä, riippumattomana valtiona.

On pommitettu ilmasta suojattomia kaupunkeja ja asutuskeskuksia, ammuttu konekivääreillä naisia ja lapsia ja käytetty myrkkykaasuja taistelussa joukkojamme vastaan, jotka kaikki toimintamuodot inhimillisyyden nimessä ovat kielletyt kansainvälisillä sopimuksilla, joihin Neuvostoliittokin on yhtynyt.

Uudessa muodossa toistuu jälleen Raamatun kertomus kuningas Ahabista ja köyhästä Naabotista. Mahtava ja väkevä tahtoo rikoksella ja vääryydellä anastaa heikon ja köyhän omistaman viinitarhan muuttaakseen sen osaksi laajasta ryytimaastaan. Mutta tulee myöskin toistumaan tämän kertomuksen ajatus sikäli, että vääryys ja väkivalta kostavat itsensä.

Muka Leningradin ja Neuvostoliiton turvallisuuden lisäämiseksi vaativat venäläiset heidän aloitteestaan käydyissä neuvotteluissa erinäisiä suomalaisia alueita. Näitä neuvotteluja käytiin Suomen taholta siinä vilpittömässä pyrkimyksessä, että niiden kautta päästäisiin rauhalliseen ratkaisuun, joka tyydyttäisi molempien puolien kohtuulliset tarpeet ja vastaisi niiden oikeutettuja etuja. Suomen kansa ei Neuvostoliitolta eikä keneltäkään muultakaan muuta pyydä eikä vaadi, kuin saada olla rauhassa voidakseen itsenäisenä, riippumattomana kansana turvallisesti tehdä työtä hyvinvointinsa ja sivistyksensä kehittämiseksi ja kohottamiseksi. Se ymmärtää, että Suomi maantieteellisen asemansa vuoksi on ja tulee aina olemaan Venäjän naapuri, ja sen vuoksi myöskin ymmärtää, että hyvät ja luottamukselliset suhteet tämän itäisen naapurin kanssa ovat molemminpuoliseksi eduksi. Mutta se ei voi vapaaehtoisesti alistua riippuvaisuuteen Neuvostoliiton mielivallasta eikä vaarantaa turvallisuuttaan ja itsenäisyyttään tahi luopua siitä rauhan ja puolueettomuuden politiikastaan, jonka se on itselleen omaksunut. Näistä näkökohdista lähtien kävi Suomi neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa, mutta sen sijaan, että neuvotteluja olisi jatkettu, katkaisi Neuvostoliitto diplomaattiset suhteet ja ryhtyi historiassa harvoin nähdyllä häikäilemättömyydellä tuhoavaksi tarkoitettuun hyökkäykseen.

Vielä tämänkin jälkeen Suomen hallitus pyrkien viimeiseen saakka käyttämään kaikkia mahdollisuuksia rauhallisen ratkaisun aikaansaamiseen ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan rauhallisen ratkaisun mahdollisuuksista venäläisten kanssa ja esittämään uusia ehdotuksia, joiden se uskoi voivan tyydyttää venäläisten kohtuulliset toivomukset Neuvostoliiton ja Leningradin turvallisuuden lisäämiseksi, vaarantamatta silti Suomen omaa turvallisuutta. Tämänkin aloitteen jättivät' venäläiset huomioonottamatta. Kävi ilmeiseksi, että kysymyksessä heidän taholtaan ei ollut pyrkimys Leningradin turvallisuuden lisäämiseen rauhallisten neuvottelujen tietä, vaan että he halusivat sotaa pitkälle menevien, puhtaasti imperialististen tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.

Unohdettu on nykyisessä Neuvostoliiton hallituksessa Leninin julistamat periaatteet kansojen itsemääräämisoikeudesta, unohdettu kauniit vakuutukset Neuvostoliiton rauhantahdosta ja rauhaa suojaavasta toiminnasta. Kylmä ja karkea imperialismi, josta venäläiset viimeisten vuosikymmenien aikana ovat muita kansoja syytelleet, osoittautui Neuvostoliiton nykyisen hallituksen sisimmäksi johtotähdeksi ja perimmäiseksi tarkoitusperäksi. Käyttäen hyväkseen maailmassa nykyään vallitsevaa onnetonta asiaintilaa, jolloin Euroopan sivistyskansat raatelevat toisiaan katkerassa veljessodassa, pyrkii Neuvostoliitto toteuttamaan Venäjän vuosisataisia imperialistisia tavotteita venäläisen määräämisvallan luomiseksi Euroopassa. Suomi on maantieteellisen asemansa vuoksi joutunut ensimmäisten joukossa uhriksi tässä ihmiskunnan murhenäytelmässä.

Näyttää kumminkin siltä, että venäläiset ainakin osittain ovat ryhtyneet tähän väkivaltatoimintaansa väärien otaksumien ja virheellisen tiedotustoiminnan pohjalta. Siten he ovat Terijoella pystyttäneet uuden, muka demokraattisen hallituksen Kuusisen johdolla nähtävästi siinä käsityksessä, että he tällaisen varjohallituksen avulla voisivat houkutella puolelleen ainakin joltisenkin osan Suomen kansasta. Tässä toiveessaan he tulevat pettymään. Herra Kuusinen ja hänen »demokratiansa» ovat Suomessa siksi hyvin tunnetut, että niiden taakse ei täällä saada ketään muita kuin korkeintaan kourallinen niitä ruplakommunisteja, jotka valtakuntamme itsenäisyyden aikana sen rajojen uiko- ja sisäpuolella ovat työskennelleet isänmaataan vastaan.

Herra Kuusisen valta ei Suomessa milloinkaan tule ulottumaan tuumaakaan ulkopuolelle häntä suojaavien puna-armeijan sotilaiden pistinten kärkiä eikä kestämään hetkeäkään kauempaa kuin nämä pistimet hänen ympärillään.

Hänen julistuksensa, josta huokuu sammumaton henkilökohtainen kostonhalu hänen entisiä suomalaisia työtovereitaan kohtaan, eivät Suomen kansassa herätä muuta kuin inhoa, hänen puheensa demokratiasta käsittää Suomen kansa vain katkeraksi ivaksi. Herra Kuusinen on ollut liian kauan Suomen rajojen ulkopuolella ja elänyt liian kauan toisenlaisissa olosuhteissa ja toisenlaisessa ilmapiirissä voidakseen edes käsittää nykyisen Suomen kansan mielialoja ja ihanteita, yhtä vähän kuin hän tuntee sitä todellista demokratiaa, jonka Suomen kansa on itselleen kehittänyt ja jonka takana se seisoo kuin yksi mies, ja niitä taloudellisia ja sivistyksellisiä olosuhteita, jotka Suomen kansa on ankaralla työllä riippumattomuutensa aikana luonut ja joissa se on elänyt. Herrat Stalin ja Molotov tulevat surkeasti pettymään, jos he Suomen politiikassaan luulevat voivansa laskea jotakin tähän kätyriinsä, hänen »hallitukseensa», »demokratiaansa», ja kiihoitukseensa. Valistustaso Suomessa on paljon korkeampi kuin että sellaiseen täällä suhtauduttaisiin muulla kuin halveksumisella.

Myös toisessa tärkeässä kohdassa on toiminta Suomea vastaan Moskovassa ilmeisesti perustettu vääriin tietoihin ja harhalaskelmiin. Jos siellä on otaksuttu, että Suomen puolustusvoimien ja kansan vastustustahto voidaan murtaa raaoilla kaupunkien hävityksillä, vaimojen ja lasten murhaamisella, myrkkykaasujen käytöllä ja muilla sellaisilla keinoilla, joita koko sivistysmaailma inhoaa, tulee tämäkin olemaan pettymys. Suomen kansa on tällä hetkellä täysin yhtenäinen, yksimielinen ja luja kuin teräkseen valettu, se on valmis suurimpiin uhrauksiin itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta, sillä se on täysin selvillä siitä, mikä sitä odottaisi herrojen Kuusisten vallan alaisuudessa. Jos meidät siihen pakotetaan, me tulemme taistelemaan loppuun asti, vielä lopun jälkeenkin.

Suomen valtaus ei tule olemaan mitään paraatimarssia, vaan se tulee jokaiselta askeleelta vaatimaan hyökkääjältä raskaita uhreja.

Menestyksellinen taistelu edellyttää viime kädessä myös oikeata ja kunniallista asiaa, jonka puolesta taistellaan. Meillä suomalaisilla on sellainen korkea ja pyhä asia. Me taistelemme itsenäisyytemme ja olemassaolomme puolesta, me taistelemme kotiemme, perheittemme, lastemme ja tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksien puolesta, me taistelemme inhimillisen oikeusjärjestyksen puolesta raakaa väkivaltaa vastaan, me taistelemme kaiken sen puolesta, mikä maailman tähänastisessa kulttuurikehityksessä on pysyvää ja arvokasta. Mutta minkä puolesta taistelevat venäläiset työmiehet ja talonpojat?

© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle