Suomen ulkoasiainministeri herra Tannerin avoin radiopuhe

Herra Ulkoasiainkomissaari Molotov!

Muutamia viikkoja takaperin kävimme, hra Paasikivi ja minä, neuvotteluja Teidän ja hra Stalinin kanssa. Nämä neuvottelut koskivat Neuvostoliiton esittämiä alueluovutusvaatimuksia. Vaikkakaan Neuvostoliitolla ei ole mitään laillista oikeutta esittää tämäntapaisia vaatimuksia, olimme Suomen hallituksen nimessä valmiit suostumaan sangen pitkälle meneviin myönnytyksiin. Tämän teimme rauhan säilyttämiseksi. Suomella ei puolestaan ollut mitään toivomuksia esitettävänä.

Neuvotteluissa emme onnistuneet löytämään yhteistä pohjaa. Suomen puolesta esitimme kuitenkin erotessamme toivomuksen neuvottelujen jatkamisesta, kunnes molempia puolia tyydyttävä sopimus olisi aikaansaatu.

Ne eivät kuitenkaan ole jatkuneet. Syy on yksinomaan Neuvostoliiton, joka on ollut siihen haluton. Jotta siihen ei ilmaantuisi edes mahdollisuutta, olette katkaissut diplomaattiset suhteet. Yhdysvaltain hallituksen tekemän välitystarjouksen olette Te torjunut. Samoin olette torjunut Ruotsin hallituksen välityksellä Teille teke-mämme esityksen neuvottelujen uudelleen alkamisesta, siitä huolimatta, että Suomen hallitus ilmoitti voivansa tehdä uusia positiivisia ehdotuksia ristiriidan ratkaisemiseksi. Vastauksena näihin Suomen taholta tehtyihin yrityksiin aikaansaada rauhanomainen ratkaisu on Neuvostoliitto hyökännyt rauhallisen maamme kimppuun. Kaiken muun ohella on tällöin raa'alla tavalla pommitettu siviiliväestöä, – surmattu naisia ja lapsia.

Viimeksi olette torjunut Kansainliiton tekemän esityksen vihollisuuksien lopettamisesta ja neuvottelujen alkamisesta. Tämä on sitä oudompaa, kun sekä Neuvostoliitto että Suomi ovat Kansainliiton jäseniä.

Näin menettelemällä olette Te osoittanut, ettette halua kuulla ehdotuksiamme. Säästyäksenne niitä kuulemasta olette koettaneet sulkea kaikki ovet väliltämme.

Ilma on kuitenkin vapaa. Tätä tietä, radion välityksessä käännyn puoleenne tehdäkseni Teille muutamia kysymyksiä.

Käymissämme neuvotteluissa ilmoititte Te Neuvostoliiton alue-luovutusvaatimusten yksinomaisena tarkoituksena olevan turvata Neuvostoliiton ja erikoisesti Leningradin kaupunkia jonkun suurvallan mahdollisia hyökkäyksiä vastaan.

Onko tämä ollut Teidän todellinen tarkoituksenne?

Jos on ollut, olivat Suomen puolelta tehdyt myönnytykset meidän mielestämme riittäviä tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi. Olemme sen lisäksi ilmoittaneet olevamme valmiit harkitsemaan pitemmällekin meneviä myönnytyksiä.

Myöhemmät tapahtumat ovat kuitenkin omiaan herättämään sen käsityksen, että Neuvostoliitolla alunperin on ollut pitemmälle meneviä pyrkimyksiä. Teillä näyttää olleen pyrkimyksenä saada koko Suomi valtaanne, palauttaa tsaari-Venäjän rajat.

Jos tämä on tarkoituksenanne, saatte olla varmat siitä, että Suomi tulee viimeiseen saakka puolustautumaan. Sen kansa ei halua menettää itsenäisyyttään ja vapauttaan. Suomen kansaa ei koskaan saada alistumaan vieraan ikeen alle. Sitä ei kannata yrittää sentapaisten »kansanvaltaisten» hallitustenkaan varjolla, jonkalainen Teidän palkkaa nauttivan apulaisenne Kuusisen hallitus on. Sillä ei ole minkäänlaista kannatusta Suomessa. Suomen työväki kuuluu sosialidemokraattiseen puolueeseen, kuten tämän puolueen viime kesän vaaleissa saama kannatus, 42,5 prosenttia annetuista äänistä, osoittaa. Ettei sillä myöskään ole Suomen talonpoikien kannatusta, siitä Te kai myöskin olette selvillä. Suomen hallituksen ja sen ajaman politiikan takana on yksimielinen eduskunta. Ja eduskunnan takana on yksimielinen kansa. Hajoituspyrkimykset ovat toivottomia. Kuusisen hallituksen muodostaminen ei tällä puolen rajaa ole herättänyt minkäänlaista vastakaikua.

Neuvostoliitto on halunnut esiintyä rauhan esitaistelijana. Se on myös ilmoittanut kunnioittavansa pienten kansojen itsemääräämisoikeutta. Käydessäni äskettäin Moskovan suuressa maatalousnäyttelyssä luin erään rakennuksen seinällä johtajanne hra Stalinin siivekkään lauseen: »Neuvostoliitto ei havittele tuumaakaan toisten valtioiden maata, mutta se tulee myös puolustamaan jokaista tuumaa omasta maastaan». Tämä ohjelmallinen lause on tällä hetkellä syytä pelastaa unohduksiin joutumasta.

Herra Molotov!

Miten nämä Neuvostoliiton julistamat periaatteet soveltuvat nykyiseen hyökkäykseenne pientä ja rauhaa rakastavaa Suomea vastaan?

Pyydän Teitä vastaamaan tähän.

Moskovassa erotessamme ilmoitimme olevamme valmiit neuvottelutietä jatkamaan ponnistuksia molempia puolia tyydyttävän sopimuksen aikaansaamiseksi. Olemme siihen edelleen valmiit ja samalla valmiit, kuten olemme Teille ilmoittaneet, esittämään uusia ehdotuksia. Tämä valmiutemme johtuu rauhanrakkaudestamme ja halustamme ehkäistä tarpeeton verenvuodatus.

Jo sodan ensimmäiset 16 päivää ovat osoittaneet, että sota tulee olemaan kova ja vaatimaan paljon uhreja.

Minkä vuoksi harjoittaa verenvuodatusta niin kauan kuin ei kaikkia muita mahdollisuuksia ole tutkittu?

Oletteko Te valmis uudelleen käymään neuvotteluihin ja siten halukas käytännössä osoittamaan periaatteittenne olevan muuta kuin reklaamitavaraa?

Herra Molotov!

Pyydän vastauksen samaa tietä kuin tämä kysymykseni on tehty. Ellei vastausta tule tai jos se on torjuva, tietää koko maailma, joka jo nyt hämmästyksellä seuraa Neuvostoliiton toimenpiteitä, mikä arvo Neuvostoliiton periaatteilla ja lupauksilla on.