Toverit edustajat!

Korkeimman Neuvoston Kuudennen Sessian jälkeisen neljän kuukauden aikana on Euroopassa tapahtunut hyvin tärkeitä tapahtumia. Saksan toimesta aluksi Norjassa ja Tanskassa, sitten Belgiassa ja Hollannissa ja vihdoin Ranskan alueella kehittyneiden sotatoimintojen tuloksena on Euroopan sota saanut suuren laajuuden. Kesäkuun 10 päivänä yhtyi Saksaan Italia, joka julisti sodan Englannille ja Ranskalle. Näinollen yhtyi neljäs eurooppalainen suurvalta sotaan.

Tämän vuoden keväällä alkoi sota kehittyä nopeassa vauhdissa. Pysähtymättä niihin tapahtumiin, joita oli Norjassa, Tanskassa, Belgiassa ja Hollannissa, on erikoisesti merkittävä Ranskan nopea häviö ja antautuminen. Noin kuukauden ta1 puolentoista aikana saksalainen armeija ei vain murtanut Ranskan vastustusta, vaan myöskin pakoitti sen allekirjoittamaan välirauhan, jonka ehtojen mukaan suurin osa Ranskan aluetta Parisi mukaanluettuna jää edelleenkin saksalaisten sotajoukkojen hallussa olevaksi alueeksi. Mutta saatuaan välirauhan ei Ranskalla vielä sittenkään ole rauhaa. Rauhanehdoista ei vielä yleensä mitään tiedetä. Saksaa ja Italiaa vastaan asettuneesta kahdesta liittolaisesta on jäänyt jälelle vain Englanti, joka on päättänyt jatkaa sotaa, nojaten Yhdysvaltojen apuun.

Tässä ei ole tarpeellista pysähtyä Ranskan häviön kaikkiin syihin. Ranskan, joka osoitti sodassa tavatonta heikkoutta. On selvää, että tässä ei ole kysymys yksistään huonosta valmistumisesta sotaan, vaikka tämä syy on tullut yleisesti tunnetuksi. Tässä oli suuri merkitys myöskin sillä: seikalla, että Ranskan johtavat piirit, vastoin Saksan esimerkkiä, suhtautuivat liian kevytmielisesti kysymykseen Neuvostoliiton merkityksestä ja ominaispainosta Euroopan asioissa. Viime kuukausien tapahtumat ovat havainnollisesti osoittaneet jotain vieläkin enemmän. Ne osoittivat, että Ranskan hallitsevilla piireillä ei ollut yhteyttä kansaan, eivätkä ne olleet vain nojautumatta siihen, vaan pelkäsivät kansaansa, jolla on ansaitusti vapautta rakastavan ja mainioita vallankumouksellisia perinnäistapoja omaavan kansan maine. Tässä on Ranskan paljastuneen heikkouden yksi vakavin syy.

Ranskan kansan edessä ovat nyt sodan aiheuttamien haavojen parantamisen raskaat tehtävät ja sen jälkeen myöskin uudestisyntymisen tehtävät, joita ei kuitenkaan voida toteuttaa vanhoin menetelmin.

Taistelussa liittolaisia vastaan on Saksa saavuttanut suuria voittoja, mutta se ei ole vielä saavuttanut perustarkoitustaan – sodan lopettamista haluamillaan ehdoilla. Saksan valtiokansleri kääntyi heinäkuun 19 päivänä jälleen Englannin puoleen kehoituksella sopia rauhasta, mutta Englannin hallitus, kuten tunnettua, torjui tämän ehdotuksen. Englannin hallitus tulkitsi tämän ehdotuksen Englannin antautumisvaatimukseksi ja vastasi ilmoituksella, että se tulee jatkamaan sotaa voittoon asti. Rikkoipa se diplomaattiset suhteensakin eilisen liittolaisensa Ranskan kanssa. Tämä merkitsee, että Englannin hallitus ei halua luopua siirtomaistaan, joita on maapallon kaikissa osissa ja ilmoittaa olevansa valmis käymään edelleenkin sotaa maailman herruudesta siitä huolimatta, että tämä taistelu on Ranskan häviön ja Italian Saksan puolelle sotaan yhtymisen jälkeen käynyt Englannille paljon vaikeammaksi.

Euroopan sodan ensimmäinen vuosi on loppumaisillaan, mutta tämän sodan loppua ei vielä näy. Kaikkein todennäköisintä on, että me olemme tällä hetkellä toisaalta Saksan ja Italian ja toisaalta Amerikan Yhdysvaltojen avustaman Englannin välisen sodan voimistumisen uudet vaiheen kynnyksellä.

Kaikki mainitut tapahtumat eivät ole muuttaneet Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa. Ollen uskollinen rauhan ja puolueettomuuden politiikalle Neuvostoliitto ei osallistu sotaan. Suhteemme Saksaan, jossa lähes vuosi sitten tapahtui käänne, ovat täydellisesti ennallaan, kuten Neuvostoliiton ja Saksan välinen sopimus edellyttää. Tämä sopimus, jota hallituksemme noudattaa ankarasti, on poistanut Neuvostoliiton ja Saksan välisissä suhteissa mahdolliset hankaukset Neuvostoliiton toimenpiteiden toteuttamisessa pitkin läntistä rajaamme ja turvannut samalla Saksalle rauhallisen varmuuden Idässä. Tapahtumien kulku Euroopassa ei ole vain ollut heikentämättä Neuvostoliiton ja Saksan välisen hyökkäämättömyyssopimuksen voimaa, vaan on päinvastoin korostanut sen olemassaolon ja edelleen kehittymisen tärkeyttä. Viimeaikoina on ulkomaalaisessa ja erikoisesti englantilaisessa ja englantilaismielisessä sanomalehdistössä usein keinoteltu Neuvostoliiton ja Saksan välisten erimielisyyksien mahdollisuudella, yrittäen peloitella meitä Saksan mahdin voimistumisen näköaloilla. Näitä yrityksiä on niin meidän kuin myöskin Saksan taholta useita kertoja paljastettu ja evätty kelvottomina. Me voimme vain todeta, että meidän mielestämme Neuvostoliiton ja Saksan välillä muodostuneiden hyvien naapuruus- ja ystävyyssuhteiden pohjana eivät ole satunnaiset konjunktuuriluontoiset laskelmat vaan niin Neuvostoliiton kuin myöskin Saksan valtiolliset perusedut.

Samoin on pantava merkille, että suhteemme Italiaan ovat viimeaikoina parantuneet. Mielipiteiden vaihto Italian kanssa on osoittanut, että maillamme on ulkopolitiikan alalla täysi mahdollisuus turvata keskinäinen yhteisymmärrys. Laskelmat kauppasuhteiden voimistuttamisesta ovat myöskin täysin perusteltuja.

Mitä tulee Neuvostoliiton ja Englannin välisiin suhteisiin, niin niissä ei viimeaikoina ole tapahtunut minkäänlaisia oleellisia muutoksia. On tunnustettava, että kaikkien niiden Englannin vihamielisten esiintymisten jälkeen Neuvostoliittoa vastaan, joista on jo useita kertoja pitänyt pulua Korkeimmassa Neuvostossa, oli vaikea odottaa Neuvostoliiton ja Englannin välisten suhteiden hyvää kehitystä, vaikka herra Crippsin nimittäminen lähettilääksi Neuvostoliittoon mahdollisesti osoittaakin Englannin pyrkimystä parantaa suhteitaan Neuvostoliittoon.

Sallikaa nyt siirtyä ulkopolitiikkamme niihin kysymyksiin, joiden menestyksellinen ratkaiseminen on viimeaikoina huomattavasti laajentanut aluettamme ja lisännyt Neuvostoliiton voimia. (Myrskyisiä suosionosoituksia.)

Tässä ei ole tarpeellista kosketella yksityiskohtaisesti sitä, miten tapahtui Bessarabian ja pohjois-Bukovinan yhdistäminen Neuvostoliittoon. Vastaavat asiakirjat julkaistiin täydellisesti kesäkuun 28 päivänä. Moskovassa olevalle Romanian lähettiläälle herra Davideskulle tekemässäni esityksessä kehoitettiin:

1. Palauttamaan Neuvostoliitolle Bessarabian.
2. Luovuttamaan Neuvostoliitolle. Bukovinan pohjoisosan.

Kuten tunnettua, Romanian hallitus hyväksyi ehdotuksemme ja Neuvostoliiton ja Romanian välillä 22 vuotta jatkunut konflikti ratkaistiin rauhallista tietä. (Suosionosoituksia.) Bessarabian ja pohjois-Bukovinan alueella asuvat, pääasiassa ukrainalaiset ja moldaulaiset saivat mahdollisuuden yhtyä Neuvostokansojen veljesperheeseen ja elää uutta elämää, romanialaisten ylimysten – tilanherrojen ja kapitalistien vallan alaisuudesta vapautuneen kansan elämää. (Kauankestäviä suosionosoituksia.) Me tiedämme nyt, kuinka suurella ilolla Bessarabian ja pohjois-Bukovinan väestö liittyi neuvostokansalaisten riveihin.

Näinollen Neuvostoliiton alueeseen on liittynyt Bessarabia, jonka pinta-ala on 44,5 tuhatta neliökilometriä väkilukuineen 3.200 tuhatta henkeä, ja pohjois-Bukovina, jonka pinta-ala on 6 tuhatta neliökilometriä ja asukasluku yli 500 tuhatta henkeä.

Tämän yhteydessä Neuvostoliiton rajat ovat siirtyneet länteenpäin ja ulottuvat Tonavalle asti, joka on Volgan jälkeen Euroopan mahtavin joki ja useiden Euroopan maiden yksi tärkeimmistä kauppateistä.

Te tiedätte, toverit, että koko neuvostokansa otti suurella riemulla ja tyydytyksellä vastaan kauanodotetun Bessarabian kysymyksen menestyksellisen ratkaisun. Toisaalta suhteemme Romaniaan tulee mennä nyt täysin normaaliseen uomaansa.

Siirryn kysymykseen suhteistamme Liettuaan, Latviaan ja Eestin.

Kysymys Neuvostoliiton ja Itämerenmaiden keskinäissuhteista on viimeaikoina asettunut uudella tavalla, koska Liettuan, Latvian ja Eestin kanssa solmitut keskinäisen avun sopimukset eivät tuottaneet vastaavia tuloksia. Näiden sopimusten solmiaminen ei johtanut Liettuan, Latvian ja Eestin suhteiden lähentymiseen Neuvostoliiton kanssa, kuten oli odotettavissa, koska tätä vastustivat näiden maiden johtavat porvarilliset ryhmät. Nämä johtavat piirit eivät olleet vain seuraamatta Neuvostoliittoon lähentymisen tietä, jota keskinäisen avun sopimuksien solmiamisen jälkeen olisi saattanut odottaa, vaan astuivat Neuvostoliitolle vihamielisen toiminnan voimistuttamisen tielle, jota ne suorittivat salassa: ja Neuvostoliiton selän takana. Tässä tarkoituksessa käytettiin n. k. Itämeren Ententeä, joka aikaisemmin yhdisti Neuvostoliittoa vastaan tähdättyyn sotaliittoon vain Latvian ja Eestin, mutta joka viime vuoden lopulla muodostui sotaliitoksi, mikä Latvian ja Eestin ohella yhdisti myöskin Liettuan.

Tästä seuraa, että Liettuan, Latvian ja Eestin hallitsevat porvarilliset ryhmät osoittautuivat kykenemättömiksi toteuttamaan rehellisesti käytännössä Neuvostoliiton kanssa solmittuja keskinäisen avun sopimuksia, että ne, päinvastoin, voimistuttivat entisestään Neuvostoliitolle vihamielistä toimintaa. Sellaisten tosiasioiden määrä, jotka osoittivat, että näiden maiden hallitukset rikkovat karkeasti Neuvostoliiton kanssa solmittuja keskinäisen avun sopimuksia, entisestään lisääntyi. Tällaista tilannetta, varsinkin nykyisen kansainvälisen tilanteen vallitessa, oli kauemmin aivan mahdoton sietää. Tämän vuoksi seurasivat teille tunnetut Neuvostohallituksen vaatimukset Liettuan, Latvian ja Eestin hallituksien kokoonpanon muutama ja Punaisen Armeijan lisäjoukkojen viemisestä näiden valtioiden alueille.

Hallituksemme näiden askelten tulokset te tunnette.

Tärkeimpänä toimenpiteenä Neuvostoliitolle ystävällisten hallitusten muodostamisessa Eestissä, Latviassa ja Liettuassa oli parlamentteihin vapaiden vaalien suorittaminen. Heinäkuussa suoritettiin Liettuan Eduskunnan. Latvian Eduskunnan ja Eestin Valtiopäivien demokraattiset vaalit. Vaalit osoittivat, että Liettuan, Latvian ja Eestin porvarilliset koplat eivät edustaneet kansojensa pyrkimyksiä, että ne edustivat vain riistäjien suppeata ryhmää. Yleisillä, välittömillä ja yhtäläisillä vaaleilla, äänestyksen ollessa salaisen, valitut Liettuan ja Latvian Eduskunnat ja Eestin Valtiopäivät ovat jo esittäneet yksimielisen kantansa tärkeimmissä poliittisissa kysymyksissä. Me voimme tyydytyksellä todeta, että Eestin, Latvian ja Liettuan kansat yksimielisesti valitsivat edustajansa, jotka esiintyivät yksimielisesti neuvostojärjestelmän käytäntöönottamisen ja Liettuan, Latvian ja Eestin Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon yhtymisen puolesta. (Myrskyisiä suosionosoituksia.)

Täten on Liettuan, Latvian, Eestin ja Neuvostoliiton keskinäissuhteiden perustuttava uudelle pohjalle.

Korkein Neuvosto tulee käsittelemään kysymyksen Liettuan, Latvian ja Eestin yhtymisestä Neuvostoliittoon Sosialistisina Neuvosto-Liittotasavaltoina. Ei ole minkäänlaista epäilystä siitä, etteikö näiden tasavaltojen yhtyminen Neuvostoliittoon turvaisi niille nopeata taloudellista nousua ja kansallisen kulttuurin kaikinpuolista kukoistusta, että niiden voimat tulevat Neuvostoliittoon yhtymisen jälkeen moninkertaistumaan, niiden turvallisuus lujittumaan ja että tässä yhteydessä Suuren Neuvostoliiton mahti tulee samalla kasvamaan entisestään. (Myrskyisiä, kauankestäviä suosionosoituksia.)

Itämerenmaiden yhtyminen Neuvostoliittoon merkitsee, että Neuvostoliitto kasvaa Liettuan 2.880-tuhantisella väestöllä Latvian 1.950-tuhantisella väestöllä ja Eestin 1.120-tuhantisella väestöllä.

Näinollen Neuvostoliiton väestö lisääntyy, mukaanluettuna Bessarabian ja pohjois-Bukovinan väestö, suunnilleen 10 miljoonalla hengellä. (Suosionosoituksia.) Kun tähän lisätään länsi-Ukrainan. ja länsi-Bielo-Venäjän yli 13 miljoonainen väestö, niin tulokseksi saadaan, että Neuvostoliiton väkiluku on viimeisen vuoden aikana lisääntynyt enemmän kuin 23 miljoonalla hengellä. (Suosionosoituksia.)

On merkittävä, että 19/20 koko tästä väestöstä kuului aikaisemmin Neuvostoliittoon, mutta imperialistiset länsivaltiot olivat Neuvostoliiton sotavoimien ollessa vielä heikkoja riistäneet sen väkivallalla Neuvostoliitolta. Nyt tämä väestö on jälleen yhdistetty Neuvostoliittoon.

Kuten väestölaskelmat osoittavat, voi Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto puhua nyt voimakkaalla äänellä 193-miljoonaa käsittävän väestön nimessä, lukuunottamatta Neuvostoliiton väestön luonnollista lisääntymistä vuosina 1939 ja 1940. (Kauankestäviä suosionosoituksia.)

Sillä seikalla, että Neuvostoliiton rajat tulevat tästä lähtien siirtymään Itämeren rannikolle on maallemme ensiluokkainen merkitys. Tämän lisäksi maamme saa jäätymättömiä satamia Itämerellä, joita me niin tarvitsemme.

Neuvostoliiton ulkopolitiikan voitot ovat sitäkin huomattavampia, kun me olemme kaiken tämän saavuttaneet rauhallista tietä; kysymysten rauhallinen ratkaiseminen suoritettiin niin Itämerenmaissa, kuin myöskin Bessarabiassa näiden maiden laajojen kansanjoukkojen aktiivisella osanotolla ja kannatuksella. (Suosionosoituksia.)

Samanaikaisesti on sanottava, että Neuvostoliiton hallitukselle lankeaa suuri vastuunalaisuus käytännöllisten toimenpiteiden oikeasta ja järjestyneestä toteuttamisesta uusien Neuvostotasavaltojen poliittisen ja taloudellisen uudestijärjestämisen alalla.

Korkeimman Neuvoston edellisessä Sessiassa jouduin selostamaan Suomen kanssa solmittua rauhansopimusta. On kulunut yli neljä kuukautta tämän sopimuksen solmiamisesta, jota yleensä noudatetaan tyydyttävästi. Tämän ajan kuluessa on Suomen kanssa jo solmittu kauppasopimus, sitä paitsi olemme sitä mieltä, että maittemme välisillä taloudellisilla suhteilla voi olla suotuisat kehitysmahdollisuudet. Suomen hallitus on myöskin hyväksynyt ehdotuksemme Ahvenanmaan saariston demilitarisoimisesta ja Neuvostoliiton konsulaatin järjestämisestä näille saarille. Mitä tulee Neuvostoliiton ja Suomen välisten suhteiden kehittymiseen molemmille maille suotuisaan suuntaan, niin tämä riippuu pääasiassa itse Suomesta. On ymmärrettävää, että jos Suomen hallitsevien piirien muutamat ainekset eivät lopeta pakkotoimenpiteitään Suomen niitä yhteiskunnallisia kerroksia vastaan, jotka pyrkivät lujittamaan ystävällisiä naapuruussuhteita Neuvostoliittoon, niin Neuvostoliiton ja Suomen väliset suhteet voivat kärsiä vahinkoa. (Naurua. Suosionosoituksia.)

Suhteemme Skandinavian maihin – Norjaan ja Ruotsiin – eivät voi olla riippumatta siellä muodostuneesta tilanteesta. Norjan suhteen ei sen erikoisaseman vuoksi tällä hetkellä voida sanoa mitään tarkoin. Ruotsin suhteen on erikoisen aktuaalisena pidettävä sitä, että kumpaakin maata kiinnostaa kauppa- ja taloudellisten suhteiden huomattava kehittäminen. Parhaillaan Ruotsin kanssa käytävien taloudellisten neuvottelujen on, uskoakseni, johdettava sopimukseen, josta on suurta etua molemmille maille.

Mitä tulee Balkania maihin, niin ennenkaikkea on mainittava diplomaattisten suhteiden solmiaminen Jugoslavian kanssa. Kun voidaan sanoa, että diplomaattisten suhteiden puuttuminen tähän asti Neuvostoliiton ja Jugoslavian välillä ei johtunut meidän syystämme, niin näiden suhteiden solmiaminen tapahtui nyt Jugoslavian hallituksen ehdotuksesta, jonka Neuvostoliitto halukkaasti hyväksyi. On toivottava, että vähitellen tulevat kehittymään myöskin taloudelliset suhteemme Jugoslaviaan.

Suhteitamme Bulgariaan voidaan pitää normaalisina. Voidaan lisätä, että Neuvostoliiton ja Bulgarian, välillä ei ole sellaisia ristiriitoja, jotka häiritsisivät suhteiden edelleen parantamista.

Suhteissamme Turkkiin ei ole tapahtunut minkäänlaisia oleellisia muutoksia. On vain mainittava, että joku aika sitten saksalaisessa "Valkoisessa kirjassa” julkaistut asiakirjat ovat valaisseet muutamia puolia toimista Turkissa. Tätä seuranneet Purkissa olevan Ranskan lähettilään Massiljin selvitykset eivät voineet mitenkään muuttaa näiden asiakirjojen luonnetta. Tämän yhteydessä minun on sanottava, että Neuvostohallitus ilmoitti Turkille jo huhtikuun alussa seuraavan asian olevan mahdottoman sallia. Kysymys oli siitä, että Turkin alueelta lensi huhtikuun alussa eräs ulkomaalainen lentokone Batumikaupunkimme piiriin, jossa on suuri määrä 'naftantislaustehtaita. Aluksi Turkki yritti esittää asian siten, että sen alueelta ei yleensä ole lentänyt minkäänlaista lentokonetta, mutta sittemmin kuitenkin lupasi tulevaisuudessa, ryhtyä toimenpiteisiin tällaisia lentomatkoja vastaan. (Salissa vilkastumista, naurua.) Saksassa julkaistuista asiakirjoista nähdään, mikä lentokone se sellainen oli. Tästä seuraa, että esityksemme Turkin hallitukselle oli todellakin täysin perusteltu.

Mitä tulee Iraniin, niin minkäänlaisia uusia tärkeitä seikkoja ei voida osoittaa. Mutta Irania mainittaessa ei voida sivuuttaa erästä sietämätöntä seikkaa. Maaliskuun lopussa ilmestyi Bakun piiriin, samoin kuin vähän myöhemmin Batumin piiriin, kaksi ulkomaalaista lentokonetta, jotka lensivät Iranin suunnalta. Iranin hallitus katsoi tarpeelliseksi kieltää tämän tosiasian. Mutta tässäkin tapauksessa saksalaisessa ”Valkoisessa kirjassa” mainitut asiapaperit selvittävät riittävästi asian.

On huomautettava, että tällaisten ulkomaalaisten tiedustelulentokoneiden lähettämisen toistuminen ei voisi johtaa mihinkään muuhun, kuin suhteittemme huononemiseen naapureittemme kanssa. Osoitettujen lentokoneiden kutsumattomat vierailut Bakuun ja Batumiin me olemme ymmärtäneet siten, että vastaisuudessa on voimistutettava valppautta myöskin näillä eteläisillä neuvostorajoilla. (Suosionosoituksia.)

Japanin suhteen voidaan sanoa, että suhteemme ovat viime aikoina alkaneet käydä jonkunverran normaalisemmiksi. M.m. kesäkuun 9 päivänä päästiin sopimukseen rajan määrittelemisestä viimevuotisen selkkauksen piirissä Halhin-Golin joella. Tällä seikalla on sitäkin suurempi merkitys, koska tämän kysymyksen ratkaisemisessa tapahtunut pitkäaikainen pysähdys vaikutti viime aikoihin asti kielteisesti Neuvostoliiton ja Japanin välisten keskinäissuhteiden sekä myöskin Mongolian Kansantasavallan ja Mandshou-Guon välisten suhteiden säännöstelemiseen. Lähiaikoina ryhtyy työhönsä Mongolian Kansantasavallan ja Mandshou-Guon välinen komitea rajan määrittelemiseksi paikan päällä. Voidaan myöntää, että yleensä on olemassa vissejä merkkejä Japanin halusta parantaa suhteita Neuvostoliiton kanssa. Molempien puolien etujen keskinäisen tunnustamisen ohella, sikäli kun molemmat puolet käsittävät muutamien tällä tiellä olevien merkityksensä menettäneiden esteiden poistamisen välttämättömyyden, on Neuvostoliiton ja Japanin välisten suhteiden tällainen parantaminen mahdollinen. On muuten tunnustettava, että Japanin uuden hallituksen ohjelmassa ”uuden poliittisen rakenteen” voimaansaattamisesta on vielä paljon epäselvää. Näyttää siltä, että valtauspyrkimys etelään, josta japanilaiset lehdet pitävät kovaa ääntä, kiinnittää eniten Japanin johtavien piirien huomiota, erikoisestikin sen vuoksi, että Euroopassa tapahtuneet muutokset eivät voi olla vaikuttamatta myöskin niillä alueilla, jotka kiinnostavat Japanin näitä piirejä. Mutta näiden piirien todellisissa poliittisissa pyrkimyksissä on vielä paljon epäselvää, mikä koskee myöskin Neuvostoliiton ja Japanin välisiä suhteita.

Suhteisiimme Amerikan Yhdysvaltojen kanssa en pysähdy jo senkään vuoksi, että niistä ei voi sanoa mitään hyvää. (Naurua.) Olemme saaneet tietää, että joitakuita Yhdysvalloissa olijoita eivät miellytä Neuvostoliiton ulko politiikan menestykset Itämerenmaissa. Mutta tunnustettakoon, että tämä seikka meitä vähän kiinnostaa (naurua, suosionosoituksia), koska me suoriudumme tehtävistämme ilman näitten tyytymättömien herrojen apuakin. (Naurua, suosionosoituksia.) Mutta se seikka, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat laittomasti pidättäneet valtiopankkimme joku aika sitten Liettuan, Latvian ja Eestin pankeista ostaman kullan, aiheuttaa puoleltamme mitä päättävimmän vastalauseen. Tässä tapauksessa me voimme muistuttaa sekä Yhdysvaltojen että myöskin Englannin hallitukselle, joka on asettunut samalle tielle, niiden vastuusta näistä laittomista teoista.

Mitä tulee suhteisiimme suureen kansalliseen Kiinaan, joka käy taistelua olemassaolonsa puolesta, niin ne ovat säilyttäneet hyvän naapuruus- ja ystävyysluonteensa, mikä johtuu Neuvostoliiton ja Kiinan välisestä hyökkäämättömyyssopimuksesta.

Sallikaa tähän lopettaa ne huomautukset, jotka koskevat suhteitamme eri maihin.

Minun on vielä sanottava muutama sana kansainvälisten tapahtumien kehityksen yleisestä perspektiivistä.

Saksan sotavoimien suurten menestysten tuloksena Euroopassa tapahtuneita muutoksia ei lainkaan voida tunnustaa sellaisiksi, jotka jo nyt lupaisivat sodan nopean loppumisen. Tapahtumat ovat johtaneet siihen, että toinen puoli, erikoisesti Saksa, on huomattavasti voimistunut sotilaallisten menestystensä johdosta; toinen puoli sensijaan ei enää muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, ja jos Englanti on kohdannut uusia suuria vaikeuksia sodan jatkamisessa, niin sodasta poistunut Ranska kärsii häviön jälkeen raskasta pulaa. Yhden sotivan puolen voimistuminen ja toisen heikentyminen vaikuttaa vakavasti ei vain Eurooppaan, vaan myöskin maailman toisiin osiin. Tappion kärsineiden joukossa Ranskan ohella ovat Belgia ja Hollanti suurine siirtomaineen, joita ne eivät voi puolustaa yhtä voimakkaasti kuin ennen. Tämän tuloksena siirtomaiden jakamista koskeva kysymys saa entistä kärkevämmän luonteen. Imperialistinen ruokahalu ei lisäänny vain kaukaisessa Japanissa, vaan myöskin Amerikan Yhdysvalloissa, missä on paljon halukkaita salaamaan imperialistisia suunnitelmiaan mainostavalla ”huolenpidolla” koko ”läntisen pallonpuoliskon” eduista, jonka tämä herrasväki on valmis muuttamaan omaisuudekseen koko sen monilukuisine tasavaltoineen ja muille maille kuuluvine siirtomaineen Amerikan mantereeseen liittyvillä saarilla. Kaikki tämä uhkaa sodan edelleen laajenemisella ja lietsomisella, sen muuttamisella imperialistiseksi yleismaailmalliseksi sodaksi.

Näissä olosuhteissa on Neuvostoliiton osoitettava mitä voimakkainta valppautta ulkoiseen turvallisuuteensa nähden, kaikkien sisäisten ja ulkoisten asemiensa lujittamiseen nähden. Me olemme toteuttaneet siirtymisen 7-tuntisesta 8-tuntiseen työpäivään ja muita toimenpiteitä, ottaen huomioon, että olemme velvollisia turvaamaan vastaisuudessa maan puolustus- ja talousmahdin entisestään mahtavan nousun, turvaamaan työkurin vakavan parantamisen kaikkien työtätekevien keskuudessa, voimakkaasti työskentelemään työntuottavaisuuden kohottamiseksi maassamme. Meillä on huomattavia uusia voittoja, mutta me emme aio tyytyä saavutettuun. Turvataksemme meille tarpeelliset Neuvostoliiton uudet voitot, on meidän aina muistettava toveri Stalinin sanat, että ”hyökkäyksen vaaran edessä on koko kansamme pidettävä mobilisaatiovalmeuden tilassa, ettei minkäänlainen ”sattuma”, eivätkä ulkoisten vihollistemme minkäänlaiset temput voisi meitä yllättää”. (Kauankestäviä suosionosoituksia.) Jos me kaikki muistamme tämän pyhän velvollisuutemme, niin minkäänlaiset tapahtumat eivät meitä yllätä ja me saavutamme uusia ja entistä mainehikkaampia Neuvostoliiton voittoja. (Myrskyisiä, kauankestäviä kunnianosoituksia. Kaikki nousevat seisomaan).