Raportti21. marraskuuta 1918 Toimintaohjeen, jonka lopullinen päämäärä on Revalin* ja Valkan valtaaminen, täyttäminen asettaa sotatoimia suorittavien joukkojen koko selustan äärimmäisen vaaralliseen tilanteeseen suuren vaaran vuoksi, joka voi ilmetä millä hetkellä hyvänsä ja yllättäen Karjalan kannaksen suunnalta. Katson velvollisuudekseni lausua mielipiteeni siitä, että 7:nnen armeijan, joka ei ole vielä siirtynyt hyökkäämään länteen, tulevaisuus ja jopa tämänhetkinen tilanne on turvaton. Narvan ja Pihkovan valtausoperaatiota ei ole turvattu Karjalankannaksen puolelta, sillä valkosuomalaisten joukot ovat Petrogradista kaikkiaan muutaman päivämatkan päässä. Tulevaisuudessa, länteen edettäessä, sotatoimia suorittavien joukkojen selustaan kohdistuva uhka kasvaa vielä enemmän. Näiden syiden vuoksi pidän järkevänä, että kun Narva ja Pihkova on vallattu, ei ennen tilanteen selvittämistä edes väliaikaisesti siirrettäisi länteen hyökkääviä pääjoukkoja Narva- ja Velikaja-jokien linjojen taakse, vaan rajoituttaisiin etujoukkojen lähettämiseen Revalin ja Valkan suuntaan tärkeämpien asemien valtaamiseksi. Karjalankannaksen joukkojen, teknisen puolustuksen ja erityisesti armeija- ja rintamareservien vastaavan ryhmityksen vahvistamisella sekä laivaston mahdollisella myötävaikutuksella on tehty ja tehdään kaikki mahdollinen kyseisen vaaran vähentämiseksi, mutta toimet voivat osoittautua riittämättömiksi. Suomalaiset joukot, joiden määrä Viipurin ja Karjalankannaksen alueella on nähtävästi vähintään 15-20 000 henkilöä, voivat nopeasti ja yllättäen keskittyä rajalle vain puolentoista-kahden päivämatkan päähän Petrogradista ja yhtä nopeasti siirtyä hyökkäykseen. Jos suomalaiset etenevät onnistuneesti vaikkapa vain yhden päivämatkan verran, niin kauas länteen ja erityisesti Revalin suuntaan siirtyneet joukkomme joutuvat jo pelkästään tämän takia vaaraan irrota selustastaan. Tällöin 7. armeijan johto ja Petrogradin keskuksen koko sota-organisatorinen koneisto joutuvat kiireisesti siirtymään toiseen paikkaan. Tämä tilanne muuttuu vielä uhkaavammaksi, jos englantilaiset vahvistaakseen suomalaisia laskevat joukkonsa maihin Hangossa tai Porkkalanniemessä tai mahdollisesti heti Viipurin Uuraan redillä tai Koivistossa, mikä on täysin todennäköistä ja uskottavaa ottaen huomioon laivastomme surkean tilanteen. Tuleva vesien jäätyminen vain helpottaa vihollisen toimia sekä Karjalankannaksen että ehkä myös Revalin suunnalta. Pidän seuraavia toimenpiteitä sellaisina, jotka voivat radikaalisti korjata 7. armeijan ja koko pohjoisrintaman strategista tilannetta. Joko keskitetään heti merkittävä määrä parhaita joukkoja noin kolmen divisioonan verran Petrogradin alueelle ja isketään nopeasti ja odottamattomasti Viipuriin ja Käkisalmeen. Tämä tehdään Petrogradin täydelliseksi turvaamiseksi, kun on saavutettu erittäin edullinen asema Vuoksen järvistön ja muiden puolustuslinjojen takana, sekä saatetaan todellisen uhkan alle niin Viipuri kuin myös yhteydet sen ja Sortavalan välillä. Lännessä ei enää edettäisi, vaan rajoituttaisiin vain Narvan ja Narvajoen linjan valtaukseen. Tai jos tätä jostain syystä pidetään mahdottomana, jätetään joukot Karjalankannakselle nykyisiin asemiin ja tehden kaikki mahdolliset puolustustoimenpiteet siirretään 7. armeija Malaja Višeraan, muutetaan Petrogradin sotaorganisaation keskus hyvissä ajoin johonkin toiseen turvallisempaan paikkaan ja puretaan Petrograd kaikesta taistelun kannalta arvokkaasta ja ylimääräisestä. Kun Narva ja Pihkova on vallattu lännessä, pääjoukkojen ei tulisi liikkua kauemmas ja jos liikutaan, niin vain Pihkovasta Valkan suuntaan, koska länsialueen joukot etenevät etelämmässä. Koska toinen yllämainituista toimenpiteistä ei täysin turvaa meitä, pidän ensimmäistä tehokkaampana ja tuloksellisempana. Ei pidä arastella sitä, että hyökkäyksellämme rikomme valkosuomalaisten oikeuksia. Jos me arastelemme nyt, niin he varmaankaan eivät arastele meidän kanssamme jonkun ajan kuluttua, kun se on heille edullisempaa, jolloin he voivat saattaa meidät hyökkäyksellään vaikeaan tilanteeseen. Lisäksi siirtyminen Viipurin ja Käkisalmen suuntaan saattaa suureen vaaraan myös Sortavalan alueen, missä on suomalaisia joukkoja ja tekee niiden liikkumisen sieltä Aunuksen suuntaan äärimmäisen vaikeaksi. Tämä puolestaan voi vaikuttaa asiaan olennaisesti, jos englantilaiset liikkuvat Muurmanskin linjaa pitkin Petroskoita kohti. Lopuksi, keskittämällä Aunuksen alueelle vaikka pienenkin ryhmän joukkoja, voimme samanaikaisesti uhata voimakkaasti Sortavalaa myös tältä suunnalta. Yleisesti ottaen ensimmäinen ehdotetuista toimenpiteistä on tehokas, sillä on mahdollisuus onnistua, se on todennäköisesti viholliselle odottamaton ja voi rikkoa sen laskelmat ja johtaa tärkeän päämäärän saavuttamiseen. Mutta jos se hyväksytään, se täytyy toteuttaa mahdollisimman pian, muuten on myöhäistä. Tässä tapauksessa hyökkäyksemme Narvaan ja Pihkovaan voi toimia loistavan demonstraationa. Minä en ymmärrettävästi ole tarpeeksi selvillä yleisestä poliittisesta tilanteesta ja laskelmista, vaikka tuntuu siltä, että tältäkin kannalta hyökätessämme Viipuriin, Käkisalmeen ja Sortavalaan, voisimme luottaa punasuomalaisten tukeen. Mikä on asukkaiden ja saksalaisten suhtautuminen siirryttäessä länteen, ei nähtävästi ole tiedossa. Jätän ylläesitetyt käsitykseni pohjoisrintaman vallankumoussotaneuvoston kirjeiden NN 077, 078 ja 0180 täydennyksenä teidän ja tasavallan vallankumoussotaneuvoston harkintaan. Pohjoisrintaman komentaja Vallankumoussotaneuvoston jäsen Neuvostoarmeijan valtiollinen arkisto, fondi 105, lista 1, tiedosto 20, ss. 105-106. Suomennos Susanna Rossi, 2006 |