Säästöpankki
Igor Sergeev
(2006)

Ennen 1900-luvun alkua Sortavalan arkkitehtuuri oli pääosaisin puinen, mukaan lukien Turunkatu. Vuonna 1904 suuri tulipalo kuitenkin tuhosi lähes kaikki kadun puutalot. Katua alettiin rakentaa uudelleen vasta 1920-luvulla. Tontti kaupungin keskustassa houkutteli monia kaupungin yhtiöitä, muun muassa Sortavalan Säästöpankkia.

Säästöpankkiaate – sosiaalisen tunnon ilmaus taloudellisesti heikompien ihmisten auttamiseksi – toteutettiin ensin Saksassa, jossa ensimmäinen varsinainen säästöpankki perustettiin v.1778 Hampurissa. Suomessa säästöpankki avasi ensi kerta oviensa Turussa v.1823. Tämän ensimmäisen säästöpankin säännöissä lausuttiin muun muassa, että pankin tarkoituksena oli ”varmistaa vähävaraisille henkilöille työtätekevän ja palvelevan luokan keskuudessa tilaisuus varmasti ja ilman kustannuksia korolla kartuttaa säästämiään varoja ja siten herättää heissä halua säännöllisyyteen, säästäväisyyteen ja vaurastumiseen”. 1870-luvun alkupuolella tapahtunut Suomen taloudellisten olojen elpyminen etenkin puutavaramarkkinoilla vaikuttivat monin tavoin maaseudun rahaoloihin.

Säästöpankkien perustamiselle avautui täten yhä enemmän realistisia mahdollisuuksia. Sortavalassa syntyi oma säästöpankki vuodella 1873. Pankki toimi eri puurakennuksissa ympäri kaupunkia, vuodesta 1913 lähtien vuokrahuoneistossa kunnallisneuvos K. Nissisen talossa Karjalankadun varrella. 1920-luvun loppupuolella, jolloin liiketoiminta pankissa aikaisempiin aikoihin nähden oli verrattomasti vilkkaampaa, kävi ilmi, että toiminta silloisessa huoneistossa käy varsin vaikeaksi tilan puutteen takia. Pankin johto tuli siihen johtopäätökseen, ettei olisi viisasta rakentaa yksinään suurempaa taloa omaan laskuunsa, vaan olisi parempi varata pankille oma huoneisto sopivassa kiinteistöyhtiössä. Sitten pankki osti huutokaupalla tontti No 12a:n Turunkadulla ja perusti viereisen tontin 12b omistajan (”Veljekset Kivinen Oy”) kanssa vuonna 1928 yhtiön nimeltään “Kiinteistö-osakeyhtiö Sortavalan keskus”. Yhtiö päätti tonteille rakennettavaksi ison viisikerroksinen asunto- ja liikerakennuksen.

Rakennuspiirustukset tilattiin vuonna 1929 tunnetulta arkkitehti Uno Ullbergilta Viipurista. Hän sai kuuluisuuttaan kansallisromanttisella arkkitehtuurillaan 1910 luvun alusta, muun muassa Sortavalassakin Pohjoismaiden Yhdyspankin (1913) ja Suomen Pankin (1915) toimitaloilla.

Uno Ullberg valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta vuonna 1903. Ennen valmistumistaan hän teki Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina tutkimusmatkan Venäjän puoleiseen Karjalaan yhdessä opiskelutoveriensa kanssa. Retken tuloksena syntyi J.Kekkosen kirja "Kansanomaisia rakennustapoja ja koristemuotoja Karjalasta". Lähes puolet kirjan kuvituksesta on Ullbergin käsialaa. Myös hän teki opintomatkoja Länsi-Europpaan.

Hänen tunnetuimpia töitään ovat Viipurin taidemuseo ja taidekoulu vuodelta 1930 sekä Pyöreän Tornin korjaus kahvilaksi vuodelta 1923. 1920-luvulla hän suunnitteli useita suuria liikerakennuksia Viipurin keskustaan. Vuonna 1934 hän suunnitteli Viipurin Maakunta-arkiston. Vuonna 1936 ollessaan Lääkintöhallituksen arkkitehtina hän loi yliopistollisen keskussairaalan ja sairaanhoito-opiston Helsingissä. Hänen myöhäinen työnsä Helsingissä on Bensowin liiketalo vuodelta 1940.

1920-luvulla Euroopan rakennustaiteeseen tuli funktionalismin eli funkiksen ajanjakso, joka syrjäytti 1900-luvun alussa hallitsevan ylikoristetun kansallisromanttisen taidesuunnan. Suomessa funkkis pian sai tukevan jalansijan. Se vaikutti nähtävästi Ullbergiinkin, vaikka hän yritti antaa luomuksilleen erikoispiirteitä. Sortavalan säästöpankin talon fasadi on kuitenkin vielä klassismia: rappukäytävien ulkoseiniä reunustama omaperäinen ornamentti, kuviolliset puuovet sekä talon maalaus. Pihalta rakennuksessa saa nähdä jo funkiksen tyyliä.

Uuden talon rakennus päättyi keväällä v.1930. Uuteen pankkihuoneistoon kuului talon pohjakerroksessa tilava toimistosali holveineen ja johtajan huone. Kellarikerroksessa sijaitsi isäntien ja hallituksen kokoushuone, iso arkistoholvi tallelokerokaappeineen, pieni keittiö sekä komeroita. Uno Ullberg piirsi myös uuden huoneiston kaluston ja sen valmisti Helylä Oy. Pankkihuoneiston osakehinnaksi tuli 465000 markkaa. Yläkerroksiin sijoitettiin asuntoja.

Sotienjälkeisinä vuosina Sortavalan Säästöpankin tahattomana perillisinä tuli ”Valtion työsäästökassat”, jotka ovat muuttuneet nykyisiksi ”Venäjän säästöpankin Sortavalan alueosastoksi No 6638”. Sisätilat ovat monesti uudistettu. Viimeisenä vanhan aikojen todistajana pysyi mahtava suomalainen kassakaappi, jonka avaimet kuitenkin oli kadottu aikoja sitten. Sekin on myös häipynyt uuden remontoinnin aikana vuonna 2004. Samana vuonna kaupunki onnistui löytää varoja pahasti rappeutuneen talon kunnostamiseksi.

Kiitoksia: Heikki Jeronen, Ilmari Inervo