Suomenpankki
Petroskoin Shtrih-insinöörikeskuksen 1999 suorittaman rekonstruoinnin aineiston mukaan

1. Tausta

Rakennus valmistui 1915 arkkitehti Uno Ullbergin piirustusten mukaan. Rakennukseen oli tarkoitus sijoittaa pankki ja pankinjohtajan huoneisto sekä palvelusväen tilat.

Vuonna 1914 valmistuneen suunnitelman mukaan pankkitilat käsittivät vain osan ensimmäistä kerrosta.Pankkisali ja aula sijaitsivat rakennuksen keskiosassa, pohjoispuolella olivat pankin aputilat ja kassaholvit, eteläosassa laajat inkasso-osaston tilat ja koko kaakkoispuoli oli palvelusväen hallussa; siinä oli oma porraskäytävä.

Toisessa kerroksessa sijaitsi pankinjohtajan huoneisto, hänen virkahuoneensa ja vastaaottohuone, johon johtivat kierreportaat. Erityistä huomiota suunnittelija kiinnitti toisen kerroksen aputiloihin. Käytävän ovien lasitus jäljittelee värilasimaalausta. Portaita koristi rautaristikko, ja puolipallon muotoista kattoa samoin koristaa runsas ornamenttikuvio ja omalaatuinen yksilöllinen kattokruunu.

Tärkeä tekijä sisätilojen koristuksessa oli aula ja pankkisali, jota alun perin aidake jakoi kahtia.

Projekti sisälsi myös taloustilojen piirustukset rakennuksen pihanpuoleisen pohjoisen porraskäytävän yhteydessä. Nykyisin sen tilalla on myöhempi melko iso neuvostokauden lisärakennus.

Rakennuksessa ovat aina sijainneet erilaiset pankkilaitokset.

1932 taloon tehtiin keskuslämmitys. Kellarikerrokseen rakennettiin kattilahuone ja kaikkien kerrosten kautta katolle johdettiin savupiippu.

Neuvostokaudella kellarikerrokseen tehtiin pihanpuoleiset ikkunat.

Yhtä myöhempää lisärakennusta lukuun ottamatta rakennus on säilyttänyt alkuperäisen tila- ja pohjakaavarakenteensa, sisustuksen ja julkisivut.

Myöhemmät muutokset ovat koskeneet ainoastaan osaa sisätiloista, joihin rakennettiin lisää väliseiniä, ja kolme puista ulko-ovea vaihdettiin metallisiin.

2. Tekniset ja arkitehtoniset ominaisuudet

Rakennus on kivinen, kaksikeroksinen, siinä on kellari ja ullakko. Se on rakennettu kaupungille harvinaiseen vuosisadan vaihteen uusklassiseen tyyliin, jossa myös suomalaisen kansallisromanttisen tyylin piirteitä. Rakennus painaa leimansa kaupungin historialliseen osaan. Sen julkisivut ja sisustus ovat ilmeikkäitä, plastisia ja jänteviä, ja kokonaisuudessaan se tavoittelee persoonallista luonnetta.

Rakennuksen julkisivu antaa Väinämöisen aukiolle. Pääjulkisivun kompositio on aivan symmetrinen. Pääsisäänpääsy on keskellä, ja sitä korostaa korkea kohokuvin koristettu portaikko.

Ensimmäisen kerroksen pyörökaariset ikkunat ovat tasavälein. Aivan niiden yläpuolella ovat toisen kerroksen suorakaiteen muotoiset ikkunat.

Rakennus on tehty tiilestä, seiniä päällystää harmaa graniitti, vaaleanharmaat seinät on osittain rapattu koristeellisella rappauksella. Pihanpuoleiset seinät on rapattu valkoisiksi. Ikkunanpielet ovat mustat. Ensimmäisen kerroksen ikkunoissa on rautaristikot. Pääjulkisivun seinä on tehty jykevistä karkeapintaisista kivistä harkottamalla, mikä antaa rakennukselle erikoislaatuisen leiman. Samoin ensimmäisen kerroksen ikkunoita reunustava julkisivun osa on päällystetty suurehkoilla etusivultaan rosoisilla harkkokivillä. Valkoinen pihanpuoleinen seinä on rapattu.

Pankkisalin sisustuksesta on mainittava erikseen. Sen lattiaa oven edustalla päällystävät kuusikulmaiset geometriskuvioiset laatat, toisella osalla on korkkimatto. Seinät on kauttaaltaan päällystetty mäntylankuilla, joiden kuvio jäljittelee arvopuulajeja.

Ulko-ovi on erittäin koristeellinen. Ulkopuolelta sitä päällystävät ohuet messinkilaatat ja niiden reunoilla on rivissä suuria koristeellisia nastoja.

Rakennuksen kantavat palkit ovat rautabetonia. Katto on rautainen, ja vesikouru on pihan puolella.

Neuvostokaudella pohjoisen porraskäytävän yhteyteen pihan puolelle rakennettiin asuntolan yksikerroksinen rakennus, joka rikkoo fasadia ja peittää ikkunan, mikä estää porraskäytävän luonnollisen valaistuksen.