heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

Värtsilä

Värtsilän vaakuna

Jo 1. vuosituhannella eKr. Jänisjoen rannalla oli muinainen asuinpaikka, jonka jäljet löysi 1935 tunnettu suomalainen arkeologi Sakari Pälsi. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella Värtsilän alueella asui karjalaisia.

Suuren Novgorodin kasvanut vaikutus johti 1227 karjalaisten joukkomittaiseen käännyttämiseen kreikkalais-katoliseen uskoon ja lopulta karjalaisten asuttamien alueiden liittämiseen Novgorodin valtakuntaan.

Varhaisin kirjallinen maininta Värtsilästä sisältyy vuosien 1499-1500 verokirjaan. Värtsilässä oli silloin kolme taloa ja se kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Serdobolin ortodoksiseen pogostaan.

Vuonna 1617 solmitun Stolbovan rauhan mukaisesti karjalainen pitäjä liitettiin Ruotsiin. Venäjälle paenneen ortodoksisen väestön tilalle tuli luterilaisia pääasiassa Savosta. Värtsilän kylä kuului vuonna 1651 perustettuun Tohmajärven pitäjään.

Pohjansodan päätyttyä 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhansopimuksen mukaan Ruotsi luovutti Venäjälle Laatokan Karjalan. Värtsilästä tuli rajakylä niin että osa kyläläisten maista jäi Venäjän puolelle.

Ensimmäinen yritys käynnistää Värtsilässä teollinen toiminta on vuodelta 1780, kun kruununvouti Gabriel Wallenius sai 14-vuotiaan poikansa nimissä luvan rakentaa sahan. Sahan tukkipuomi ja pato jouduttiin kuitenkiin purkamaan jo 1784, koska ne estivät tukinuiton.

1808 Suomi liitettiin Venäjän ja siitä tuli autonominen Suomen Suuriruhtinaskunta. 1811 Laatokan Karjala palautettiin tällöin Suomen yhteyteen.

12. huhtikuuta 1834 pastori Gustaf Lofstrom sai senaatilta luvan sahalaitoksen rakentamiseen Juvanjoelle. Lofstromia pidetään kuuluisan suomalaisen teollisuusmiehen Nils Ludvig Arpen asiamiehenä. Ainakin jo 1836 saha siirtyi Arpen omistukseen.

Toimintansa parhaimpina vuosina saha työllisti 20 Värtsilän asukasta.

Vuonna 1850 Arppe sai senaatilta luvan perustaa kaksi masuunia järvi- ja suomalmin sulattamista varten. Juvanjoen rannalle nousi 1852 metallitehdas.

Arppe muutti perheineen Värtsilään 1857. Vuonna 1859 hän rakennutti Värtsilään (Tohmajärven pitäjän ensimmäisen) kansakoulun.

Vuosina 1859-1861 tehtaaseen rakennettiin putlaus- ja valssilaitokset. Tehtaasta tuli alallaan Suomen suurin, ja metallintuotanto oli aikansa uusimpien saavutusten tasolla.

Vuonna 1865 perustettiin tehtaan itsenäinen seurakunta. 1867 Paul Hendusen piirustusten mukaan Värtsilään rakennettiin puukirkko.

1870 metallitehtaassa työskenteli 122 ihmistä.

1885 rakennettiin martinuuni, joka ainoana maailmassa sulatti rautaa järvimalmista. Se tuotti 7,5 t raakarautaa vuorokaudessa.

Vuonna 1894 Värtsilän kautta rakennettiin 133 km pitkä rataosuus Sortavala-Joensuu. Seraavana vuonna, 1895, rakennettiin 4 km:n pituinen raide Värtsilän asemalta metallitehtaalle.

1900 Värtsilässä oli 1 069 asukasta.

1907 perustettiin Aktiebolaget Wärtsilä Osakeyhtiö.

Samana vuonna avattiin yhteiskoulu.

1909 Värtsilään perustettiin itsenäinen seurakunta.

1910 tehtaalle rakennettiin toinen martinuuni.

Syyskuussa 1919 tehtiin päätös Värtsilän eroamisesta Tohmajärvestä itsenäiseksi kunnaksi 1. tammikuuta 1920. Vasta perustetun kunnan asukasluku oli 4 691.

Vuonna 1920 Värtsilään rakennettiin kirjasto.

1921 valtioneuvosto määräsi Värtsilän taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Tasavallan presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg vieraili uudessa kunnassa.

Samana vuonna valmistui kolmas martinuuni.

Vuonna 1930 valmistui elektrolyyttinen lankagalvanisoimislaitos.

Vuonna 1931 rakennettiin kunnantalo. Yhteiskoulusta tuli valtion keskikoulu.

1932 lankagalvanisoimislaitoksen laajennuksen jälkeen sen tuotanto tyydytti koko maan tarpeen.

12. huhtikuuta 1934 juhlittiin Wärtsilä Oy:n 100-vuotispäivää. Juhlaa kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Pehr Evind Svinhufvud.

Vuonna 1939 Värtsilän kunnassa oli 6 500 asukasta, joista 1 000 oli tehtaan palveluksessa.

Ennen vuosien 1939-1940 talvisotaa Värtsilässä oli 9 Blackburn Ripon -vesilentokonetta. Ilmojen kylmetessä niiden kellukkeet vaihdettiin suksiin. Neuvostoliittolaiset koneet pommittivat Värtsilää usein, siksi 24. joulukuuta 1939 sinne siirrettiin lisävoimia, Fokker-hävittäjälaivue.

12. maaliskuuta 1940 solmitun Moskovan rauhansopimuksen mukaan kaksi kolmasosaa Värtsilän kunnasta luovutettiin Neuvostoliitolle. Raja vedettiin niin, että metallitehdas, rautatieasema ja suuri osa taajamaata joutuivat Neuvostoliiton puolelle. Väestön evakuointi päättyi 25. maaliskuuta kello 14.00.

Vuonna 1941 aktiiviset sotatoimet Värtsilän tienoilla alkoivat 10. heinäkuuta. Neuvostoliiton puolella vastarintaa teki 367. tarkka-ampujarykmentti, joka kuului 71. tarkka-ampujadivisioonaan (divisioonankomentaja eversti Vasili Fjodorov, 367. rykmentin komentaja majuri F. Litvinov). Suomen puolelta suunnalla Soanlahti-Suistamo hyökkäsi VI armeijakunnan 11. jalkaväkidivisioona (armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Juho Talvela, divisioonankomentaja eversti Kaarlo Aleksanteri Heiskanen).

Sotatoimien ensimmäisen päivän loppuun mennessä 367. tarkka-ampujarykmentti jätti Värtsilän ja perääntyi kaakkoissuunnassa.

18. heinäkuuta 1941 Värtsilän asemalle saapui ylikomentaja Carl Gustaf Emil Mannerheim. Hän tervehti eteneviä joukkoja ja piti neuvottelut hyökkäävien osastojen komentajien kanssa.

Suurin osa kylästä, mm. puukirkko, tuhoutuivat. Väestön palattua entisille asuisijoilleen alkoivat jälleenrakennustyöt.

Värtsilän lentokentällä oli pommittajakoneiden tukikohta.

19. syyskuuta 1944 astui voimaan välirauhasopimus, ja Värtsilä siirtyi uudelleen Neuvostoliitolle. Väestön evakuointi piti suorittaa viikossa.

Metallitehdas annettiin teollisuusrakentamisen päävankileirihallinnon haltuun. Tuotannon pikaisen uudistamisen nimissä 7. elokuuta 1946 tehtaalle järjestettiin pakkotyöleiri. Leirin hallinto oli Värtsilässä.

Tehtaan toiminta alkoi uudelleen 1947 (14. helmikuuta). Rautasulattamolla ja piikkilangan tuotannossa toimi 2 300 vankia.

Värtsilän pakkotyöleiri lakkautettiin 29. huhtikuuta 1953.

Raudan sulattaminen martinuuneissa pian lopetettiin, koska se ei kannattanut, ja tehdas keskittyi rautalangan tuotantoon.

9. elokuuta 1992 vanhan kirkon paikalle värtsiläläiset pystyttivät muistomerkin. Siinä on suomen- ja venäjänkielinen teksti:
"Tällä paikalla ovat sijainneet Värtsilän kirkko 1868-1941 sekä sotien 1918, 1939-1940 ja 1941-1944 suomalaisten sankarihaudat.
Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Saarn. 3:8"

© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle