heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

Punaryssien puuhat Vienasta

Oulun taistelun ja sitä seuranneitten Tornion, Kemin ja Rovaniemen vapautuspäivien jälkeen pääsi osa suomalaisia punaryssiä pakenemaan Vienan Karjalaan, jossa heidän johtajansa, m. m. Pekkala, Vihuri, Pohjola, Iivo Ahava y. m., ovat harjoittaneet kiivasta agitatsioonia saadakseen ryssiä, vienankarjalaisia ja Muurmannin radalla työskenteleviä suomalaisia liittymään perustamaansa punakaartiin. Iivo Ahava teki Muurmannin rataa pitkin, kuten jo olemme kertoneet, Pietarin kautta matkan Helsinkiin, jossa Haapalaisen johdolla laadittiin fantastinen sotasuunnitelma Pohjais-Pohjanmaan valtaamiseksi Vienan Karjalasta käsin ja muodostettiin ”Pohjoisin rintamaesikunta”, minkä kirjoittamiin passeihin y. m. ovat piirtäneet nimensä ainakin suuruudet kuin Iivo Ahava ja E.Nevalainen.

Huolimatta erittäin ponnekkaasta toiminnasta, joka tosin on perustunut julkeisiin valheisiin, ei punaryssäjohtajain ole onnistunut saada vienankarjalaisia montakaan mukaansa. Eteläisissä Vienan Karjalan kunnissa, jotka ovat valistuneempia kuin pohjoiset, on bolshevistis-punakaartilainen oppi kaikunut kokonaan kuuroille korville. Ainoastaan pohjoisilla seuduilla, kuten Soukelossa, Ruvassa, Näjössä ja Kannanlahdella, ovat jotkut vienankarjalaiset tulleet narratuiksi. Punikkien venäläiset veriveljet, bolshevikit, saatiin tietysti nousemaan aseisiin. Samoin osa Muurmannin radalla työskentelevistä suomalaisista, joista sentään suurin osa on kuoleman uhalla pakoitettu punakaartiin yhtymään.

Kun näin oli saatu katala hanke alkuunsa, tehtiin Vienan Karjalan pohjoisosissa karjalaisten kanssa sopimus, jonka mukaan punakaartien tuli kahden viikon kuluessa marssia läpi Suomen puolelle. Pääsiäisenä piti oltaman jo Kuusamon kirkolla. Aie on kuitenkin rauennut, kiitos Suomen tasavallan armeijan. Nyt ovat vienankarjalaiset kovin tyytymättömiä, kun punaryssät eivät olekaan pitäneet sopimustaan, vaan viipyvät karjalaisissa kylissä yli sovitun ajan. Vienankarjalaiset ovat alkaneet hartaasti odottaa vapautusta veljiltänsä suomalaisilta Valkoisessa Suomessa, joka laajenemistaan laajenee.

Iivo Ahava-Haapalaisen suunnitelma alkaa olla jo rauennut.

Kun punaryssät olivat mielestään saaneet rintamansa kuntoon alkoivat he tehdä hyökkäyksiä Suomen rajan yli.

Niin hyökkäsi noin 1000 punakaartilaista ja ryssää Kuolajärvelle, jossa Kurtin kylässä syntyi taistelu Valkoisen Suomen joukkojen kanssa. Näitä johti luutnantti Villamo. Punaiset ajettiin suinpäin takaisin.

Myös Inarissa ovat punaiset yrittäneet tunkeutua yhtä huonolla menestyksellä.

Kuusamoon yrittivät punaryssät ryöstöretkelle jo maaliskuun alussa, mutta lyötiin heidät verissä päin takaisin. Valkoisen Suomen joukkoja johti täällä jääkärikapteeni Wallenius. Punaryssien tulo oli jo siinä määrin peljättänyt asukkaita, että nämät kuljettivat tavaroitaan piiloon erämaihin, paeten itsekin.

Punaisten jatkuvia hyökkäysyrityksiä estämään Kuolajärvellä ja Inarissa on lähetetty toht. Torsten Renvallin johdolla erityinen joukko-osasto.

Kuusamossa olevat valkoiset joukot tahtoivat turvata rajan punaisten ryöstöiltä, jonka vuoksi näitten joukkoja lähdettiin ajamaan takaa ja hajottamaan ne.

Niin syntyi Soukelon kylässä rajan takana ankara taistelu punaryssien kanssa, jossa nämät hajotettiin. Taistelu oli t. k. 8 p:nä. Sitä ennen oli ankara etuvartiokahakka Soukelon edustalla jo t. k. 3 p:nä. Tässä kahakassa haavottui 5 meikäläistä ja katosi yksi. Itse Soukelon taistelu vaati useita uhreja. Niin kaatuivat sankareina taistelussa Aarne Littov Oulusta, Eino Leskelä, Antti Kumpu, Kalle Tornberg, Ville Kurvinen ja Aaro Jokela Kuusamosta sekä Antti Rättilä Pudasjärveltä. Haavottuneita on 15. Punaryssiä kaatui läjittäin.

Jo kauan aikaa oli Vienan-Karjalan pitäjistä saapunut haikeita valituksia, että punaiset roistot harjoittavat siellä kaikenlaista väkivaltaa saattaen asukkaitten elämän kokonaan sietämättömästi. Kun senlisäksi nämät hulikaanijoukot alkoivat uhata Suomen rajoja, lähetettiin Kajaanin puolestakin valkokaartilaisjoukkoja estämään näitten mellastelua. Tällaisia joukkoja saapui Suomussalmelle ja Kuhmoniemelle, ryhtyen karkottamaan yli rajan punaisten joukkoja.

Saman aikaan Uhtuassa n. m. Vienan Karjalan kunnissa ryhdyttiin perustamaan suojeluskuntia asukkaitten hengen ja omaisuuden suojaamiseksi. Jopa saapui lähetystöjä Suomen hallitukselta apua anomaan suomalaisia punarosvoja vastaan.

Tämän vuoksi valkokaartilaiset joukot ryhtyivät ajamaan takaa punaryssiä, karkottaen nämät aina Vienan Kemiin asti, josta eivät piakkoin palanne. Kaikkialla otti kansa pelastajat kiitollisina vastaan.

Ajaessaan punaryssiä takaa valkoisten joukot tekivät aluksi partioretkiä aina Kemin kaupungin lähimpään ympäristöön saakka. Tällaisella retkellä eräs valkoisten pieni partiojoukko yritti polttaa pienen puusillan Kemin pohjoispuolella, mutta estyi siitä kun suuri punaryssäjoukko kiirehti paikalle.

Sitä vastoin valkoiset t. k. 8 päivää vasten yöllä kapteeni Ahto Sippolan johdolla tekivät hyökkäyksen erästä punaisten parakkia vastaan, joka sijaitsee 5 virstan päässä Kemistä etelään aivan rautatien varrella. Se oli samalla myös punakaartilaisten kasarmina. Parakilla syntyi tulinen taistelu ja pakenivat punaiset 2½ tunnin kamppailun jälkeen suuresta ylivoimastaan huolimatta suinpäin Kemiä kohti. Kasarmi vallattiin. Kemissä, jossa taistelu huomattiin, syntyi sen johdosta hirveä hälinä. Kirkonkellot soivat, laivain vihellyspillit huutelivat ja hätäsignaaleja annettiin lakkaamatta. Kemissä riensi parakille junia avuksi. Valkoiset silloin hävittivät polttamalla punaisten varastohuoneet ja kasarmin, jossa oli runsaasti englantilaisia kiväärejä ja muuta tavaraa. Punaiset olivat koonneet parakkinsa paljon ruokatavaraa ja aseita, kuten kahvia, teetä, sokeria, tupakkaa, vieläpä – ompelukoneitakin. Lamppuölinä oli runsaasti. Palaessa punaisten patruunavarastot räjähtelivät ilmaan, minkä vuoksi punaisten juna ei uskaltanut tulla pakkia 2 virstaa lähemmäksi.

Punaisia kaatui ja haavoittui useita, meikäläisiä ei yhtään. Punaiset ammuskelivat räjähtävillä kuulilla.

Samalla kertaa rikottiin rata ja sähköjohdot.

T. k. 9 p:nä klo puoli 3 aamulla tehtiin hyökkäys itse Kemin kaupunkia vastaan. Punaisten asemat olivat erittään lujat korkealla Kemin kaupunkia suojelevalla vuorella. Sen lisäksi oli punaisilla kuularuiskuja sekä muutenkin erinomainen aseistus. Meikäläiset joutuivat kovan ristitulen alaiseksi. Taistelu kesti klo 11 aamulla. Punaiset peräytyivät lujiin asemiin kaupungin luona. Punaisten apuna oli 1,500 englantilaista, jotka juuri olivat saapuneet Kemiin sekä heidän mukanaan 10 asevaunua. Senlisäksi on Kemin satamaankin saapunut englantilaisia laivoja.

Taisteluissa Kemin edustalla kaatui vain kaksi valkokaartilaista, nim. Martti Tuhkanen Kuopiosta ja opettaja Lauri Väisänen Iisalmesta sekä haavottui A. Kuivalainen. Taistelussa kunnostautui varsinkin Leppävirran ryhmä.

Eräällä partioretkellä jouduttiin taisteluun punaisten kanssa, jotka pakenivat. Kahakassa kaatui 6 punaista. Yksi näistä oli rosvo Savinainen, joka oli Helsingistä komennettu ”pohjoiselle rintamalle” yhdeksi päälliköksi. Nämät valkoisten liikkeet ovat toivottavasti saaneet aikaan sen, ettei punaisilla ole enää halua tehdä rosvoretkiä Suomen puolelle.

Savotar -sanomalehti N:o 42
perjantai, 19. huhtikuuta 1918

© 1997–2020