Kuulustelupöytäkirja

N:o 31 / 31

Kuulustelupöytäkirja, jonka allekirjoittanut
Etsivän keskuspoliisin Terijoen alaosaston
kuulustelija on laatinut alempana lähemmin kerrottavassa asiassa
Etsivän keskuspoliisin Terijoen alaosastolla
huhtikuun 13-16 päivänä 1931.

Kannaksen rajavartioston esikunta passitti 11/4.31 alaosastolle kuulusteluja ja asiasta aiheutuvia toimenpiteitä varten Kuokkalan keskusvartion toimesta samana päivänä Terijoen Kuokkalassa pidätetyt inkeriläiset Anna Honkasen ja Anna Maria R., jotka olivat sanottuna päivänä tulleet Neuvosto-Venäjältä salatein valtakuntaan. Passitusta seurannut virallinen jäljennös pidätystä koskevasta kirjelmästä otetaan tähän näin kuuluvana:

Alaosastolla ylempänä merkittynä aikana etsivä Juho Kakon saapuvilla ollessa kuultuna kertoo Neuvosto-Venäjän kansalainen, inkeriläinen talollisen tytär Anna Antintr. Honkanen syntyneensä 4/6 1908 Inkerinmaalla Valkeasaaren seurakunnan Vanhassa Alakylässä, jossa myös on kirjoilla ja asunut; on käynyt Suomessa 3 v. kansakoulua ja 1 v. kansanopistoa ollen luku- ja kirjoitustaitoinen sekä suomen että myös jonkin verran venäjän kielessä; ei ole syytetty eikä rangaistu eikä myöskään ole kuulunut mihinkään yhdistyksiin. Uskonnoltaan on lutherilainen. Vanhempansa, isä Antti Honkanen ja äiti Helena os. Kouhia, elävät Alakylässä. Veljiä ei ole, mutta sisaria kyllä kaksi: Maria, 17 v., ja Helmi, 10 v., asuvat kotona. Kuulusteltava on elänyt Venäjällä aina kevääseen 1919 asti, jolloin koko perhe tuli pakolaisena Suomeen. Täällä asuttiin Terijoella ja Kellomäellä toukokuuhun 1925, jolloin palattiin virallista tietä Neuvosto-Venäjälle. Siellä on kuulusteltava sitten siitä lähtien asunutkin kotonaan tehden talon töitä.

Suomeen nyt tulostaan selittää seuraavasti: Jo vähän ennen viime joulua rupesi kuulusteltava miettimään Suomeen lähtöä, kun pakoitettiin kollektiiviin ja, kun oli määrätty metsätöissä suorittamaan 100 kuutiometrin suuruinen ”norma”, joka tiesi itselleen liian raskaaksi. Palkkaa piti ”normasta” tulla 60 ruplaa. Puhui kotonaan asiasta, vaan kielsivät vanhemmat yrittämästä sanoen, että koetetaan elää yhdessä niin kauan kuin voidaan. Metsätöihin olisi ollut mentävä yli 10 km. päähän Merituittuun, mutta kun kuulusteltavalla ei ollut kunnollisia jalkineita eikä kotoa oikein evästäkään riittänyt, ei hän töihin lähtenyt. Tästä oli seurauksena, että kyläneuvostosta tuli useita määräyksiä, että töihin on sakon uhalla tultava. Maaliskuun alussa sattui kuulusteltava puheisiin nyt toverinaan olevan Anna Maria R.:n kanssa, jolle myös oli määrätty samanlainen ”norma” ja joka samoista syistä kuin kuulusteltavakin oli jäänyt töistä pois. Molemmat oltiin sitä mieltä, että parasta olisi lähteä Suomeen, sillä mahdotonta on Venäjällä olla, kun kaupoistakaan ei pitkiin aikoihin ollut ruokatavaraa ollenkaan saatu. Ei kuitenkaan uskallettu yrittää, kun lunta oli paljon ja, kun raja vartioitiin tiukasti. Samassa maaliskuussa määrättiin kuulusteltavalle 10 ruplan sakko ja ilmoitettiin, että jollei sitä suoriteta, niin ”kirjoitetaan” siihen määrään omaisuutta. Kuulusteltava meni nyt kyläneuvostoon tiedustellen, pitäisikö sakko maksaa, jos töihin lähtee. Neuvostosta ilmoitettiin, että sakko on joka tapauksessa maksettava ja töihin on mentävä. Työn alkamispäiväksi määrättiin pitkäperjantai ja sanottiin, että ellei silloin mene, niin joutuu asia oikeuteen ja tuomitaan kuulusteltava 75 §:n mukaan karkoitettavaksi. Pitkäperjantain aattona tuotiin kuulusteltavan kotiin kyläneuvostosta vielä paperi, jossa oli sama määräys kuin mikä neuvostossa jo oli annettu. Paitsi kuulusteltavan nimeä oli paperissa myös Anna Maria R.:n nimi. Pitkäperjantaina ei kuulusteltava kuitenkaan töihin mennyt, kun ei halunnut pyhää rikkoa. Kun oli saman kylän miehiltä kuullut, että muutamat saivat suorittaa metsätyönormaansa oman kylän kohdalla rajan varrella kuorimalla hirsiä, arveli, että jos yrittää hänkin sinne, niin olisi kotoinen työ helpompaa. Lupa töihin piti kuitenkin saada Mainilan kylästä eräältä Juho Teräväiseltä, minkä vuoksi kuulusteltava pitkäperjantaina meni Anna Maria R. luo pyytäen tätä mukaansa. R. ei joutanut, vaan pyysi hän kuulusteltavaa toimimaan hänenkin puolestaan. Kuulusteltava meni yksin Teräväiselle, jolle selitti, ettei voi R.:n kanssa Merituittuun mennä, kun kummallakaan ei ole evästä eikä jalkineita. Teräväinen lupasikin, että saavat mennä oman kylän rantaan puita kuorimaan ja että on 2 ruplan edestä kuorittava 50 hirttä, joten kuulusteltavan normaan tuli kuulumaan 1500 hirttä. Ellei normaa saisi suoritetuksi, olisi loppu maksettava rahassa. Palattuaan kotiin ilmoitti kuulusteltava R.:lle, että kuorimaan päästään. Keskiviikkona 8/4.31 meni kuulusteltava töihin taas. Kun huomasi, ettei päivässä jaksanut kuoria kuin 10-15 puuhun, joten oli selvää, ettei ”normaa” jakseta täyttää, päätti kuulusteltava yhdessä R.:n kanssa torstaina, että lähtevät Suomeen, sillä muuten ne kuitenkin vievät ”normasta” omaisuuden. Tuumittiin, että lauantaina töihin tultua yritetään yli joen oman kylän kohdalta. Samana torstaipäivänä puhui kuulusteltava lähdöstä kotonaan, eivätkä vanhemmat vastaan panneet. Perjantaina kuultiin lisäksi kylässä kerrottavan, että seuraavana keskiviikkona aiotaan kylästä vangita ja karkoittaa kaikki ne, jotka vastustavat kollektiivia. Tämän kuultuaan kuulusteltava ja R. lopullisesti päättivät, että Suomeen lähtevät, sillä molempien kotiperheet kuuluivat kollektiivien vastustajiin. Perjantaina kuulusteltava ja R. töihin mennessään jo vievät mukanaan pitovaatteita, jotka kätkivät työpaikalle maahan. Lauantaiaamuna 11/4.31 kuulusteltava sitten lähti kotoaan mennen ensin R.:lle, josta yhdessä Anna Maria R.:n kanssa lähdettiin työpaikalle. Kuorittiin puita sen aikaa, kun vartiosotilas oli mennyt ohi, jolloin otettiin vaatteet piilosta ja painuttiin joen rantaan, joka oli aivan työpaikan vieressä, sekä tultiin yli joen Suomeen. Yli tultua käveltiin Terijoen Tulokkaan kylään, jossa joltain vastaan tulleelta mieheltä kysyttiin tullimiehiä. Mies sanoi menevänsä Luutahännän kylään ja kehoitti kuulusteltavaa ja tämän toveria seuraamaan mukana sanoen vievänsä heidät tullitaloon. Yhdessä lähdettiin kävelemään, mutta tuli melkein kohta hevosella perästä tullivartija, joka pidätti kuulusteltavaa ja R.

Tahtoisi nyt jäädä Suomeen asumaan, jos siihen luvan saa, ja ruveta hankkimaan itselleen palveluspaikkaa. Vakuuttaa tulleensa vilpittömässä mielessä ja koettavansa rehellisellä työllä täällä elatuksensa ansaita. Venäjälle ei haluaisi millään palata. Sukulaisia on Suomessa setä Juho Honkanen, on palveluksessa Terijoella, ja serkku veturinkuljettaja Juho Laukkanen, asuu Viipurissa, sekä tuttavia m.m. kauppias Paavo Kettunen ja poliisikonstaapeli August Honkanen, asuvat Terijoen Kellomäellä. Mukanaan on kuulusteltavalla rahaa 130 ruplaa, jotka sai ennen lähtöään vanhemmiltaan, sekä venäläinen henkilötodistus ynnä suomalaiset kansakoulu- ja kansanopistotodistukset.

Samoin alaosastolla kuultuna kertoo Neuvosto-Venäjän kansalainen, inkeriläinen talollisen tytär Anna Maria Juhontr. R. syntyneensä 20/9 1912 Inkerinmaalla Valkeasaaren seurakunnan Kirkonkylässä, mutta olevansa kirjoilla ja asuvansa saman seurakunnan Vanhassa Alakylässä; on käynyt 1 v. kansakoulua ollen luku- ja kirjoitustaitoinen; ei ole syytetty eikä rangaistu eikä myöskään ole kuulunut mihinkään yhdistyksiin. Uskonnoltaan on lutherilainen. Isänsä on kuollut v. 1913, kun taas äiti Maria o.s. Hämäläinen elää ollen toisissa naimisissa talollisen Juho Kuisminin kanssa. Veljiä tahi sisaria ei ole eikä myöskään velipuolia tahi sisarpuolia. Itse on kuulusteltava asunut Valkeasaaren Kirkonkylässä aina vuoteen 1922 asti, jolloin muutettiin Vanhaan Alakylään, kun äiti oli mennyt uusiin naimisiin. Suomessa ei ole koskaan edes käynytkään.

Suomeen nyt tulostaan selvittää: Parisen kuukautta sitten ilmoitettiin kuulusteltavalle, että pitää mennä metsätöihin Merituittuun ja että on suoritettava 100 kuutiometrin ”norma”, mistä maksettaisiin 60 ruplaa. Kun kuulusteltavalla ei ollut kunnollisia jalkineita eikä vaatteita enemmän kuin evästäkään, ei hän töihin lähtenyt. Samoihin aikoihin tapasi kerran Anna Honkasen, jonka kanssa, kun molemmille oli pantu suuret normat, tuli puhe, että parasta taitaisi olla lähteä Suomeen, sillä eläminen muutenkin oli vaikeata, kun kollektiiviin pakoitettiin ja kun ruoka- ja muutakaan taloustarpeita ei enää kaupastakaan saanut. Kotona kuulusteltavaa kuitenkin kielsivät yrittämästä. Vähän myöhemmin kävi kuulusteltava yhdessä Honkasen kanssa kyläneuvostossa kysymässä, onko ”norma” hänen vai isäpuolensa tyttären Lempi Kuisminin, joka oli viime syksyllä tullut salatien Suomeen (alaosaston kuul. ptk, n:o 107 / 30). Neuvostossa vastattiin, että norma on kyllä Kuisminin, mutta että kuulusteltavan on se suoritettava, kun Lempi Suomeen meni. Lisäksi määrättiin, että töihin on kuulusteltavan mentävä pitkäperjantaina, muuten tulee 40 ruplan sakko. Vähän ennen pitkää perjantaita tuli kyläneuvostosta lisäksi kirje, jossa oli samanlainen määräys. Pitkänä perjantaina ei kuulusteltava kuitenkaan töihin lähtenyt, kun pyhä oli. Samana päivänä tuli Honkanen kuulusteltavan luo ja sanoi menevänsä Mainilaan metsävahti Teräväiseltä pyytämään, eikö pääsisi rantaan puita kurimaan metsään menon sijasta. Honkanen pyysi kuulusteltavaa mukaansa, mutta ei kuulusteltava joutanut, vaan pyysi Honkasta puhumaan Teräväiselle kuulusteltavakin puolesta. Iltamyöhällä tapasi kuulusteltava Honkasen, joka kertoi, että Teräväinen oli luvannut molempien saavan mennä puita kuorimaan. Pyhinä ei kuulusteltava töihin mennyt eikä vielä pääsiäisen jälkeisenä arkenakaan oikein joutanut. Torstaina 9/4 tuli Honkanen kuulusteltavan luo, jolloin tuumattiin, että parasta on lähteä Suomeen, sillä normaa ei kuitenkaan jakseta suorittaa. Lisäksi liikkui huhu, että kuulusteltavan ja Honkasen kotiperheet tulisivat karkoitettaviksi. Lähtö päätettiin siirtää lauantaihin, että voitaisi perjantaina viedä vähän vaatteita työpaikalle, josta ne lauantaina voitaisiin mukaan ottaa. Perjantaina oli kuulusteltava töissä vieden mukanaan vähän vaatteita, jotka kätkettiin hirsien alle työpaikalle. Samana päivänä ilmoitti kotonaan, että seuraavana päivänä lähtee. Lauantaina tuli Honkanen sitten kuulusteltava hakemaan ja mentiin yhdessä työpaikalle. Tulosta Suomeen selostaa kuten Honkanen.

Tahtoisi nyt jäädä Suomeen asumaan, jos siihen luvan saa, ja ruveta hankkimaan itselleen työpaikkaa. Venäjälle ei haluaisi palata. Tuttavia on Suomessa vain aikaisemmin mainittu Lempi Kuismin ja tämän täti Aleksandra Hämäläinen, asunevat Uudellakirkolla. Mukanaan on kuulusteltavalla venäläinen henkilötodistus, suomalainen rippikoulutodistus sekä rahaa 260 ruplaa, mitkä sai vanhemmiltaan.

Merkitään, että pidätetyt Anna Honkanen ja Anna Maria R. vapautettiin 16/4.31 kuulustelujen päätyttyä kuin myös, että he molemmat mainitusta päivätä alkaen saivat palveluspaikan Terijoella.

Asiassa laadittu kuulustelupöytäkirja lähetetään kahtena kappaleena Etsivän keskuspoliisin pääosastolle enempiä toimenpiteitä varten.

Paikka ja aika edellä merkityt.

Vakuudeksi:
Lauri I. Rahikainen