Aunus-niminen joki- ja järvijäänmurtaja ja hinaaja-alus rakennettiin Turun Wm. Crichton & Co Ab telakalla vuonna 1900.

Vuonna 1919 alus liitettiin Suomen Laatokan-laivastoon ja muutettiin tykkiveneeksi. Koska 14. lokakuuta 1920 solmitun Neuvosto-Venäjän ja Suomen välisen Tarton rauhansopimuksen mukaisesti osapuolilla ei saanut olla Laatokalla sota-aluksia, joiden uppoama olisi yli 100 000 tonnia, eikä yli 47 mm:n kaliiperisia tykkejä, Aunuksen taktis-tekniset ominaisuudet olivat seuraavat:

Uppoama	100 t
Mitat	25.3 x 5.3 x 2.1 m
Höyrymoottori	280 hv
Suurin nopeus	10.5 solmua
Polttoaine	15 t kivihiiltä
Suurin etäisyys	750 mailia (nopeus 7 solmua)
Miehistö	48 henkeä
Aseet	2 47 mm:n tykkiä 1 konekivääri 30 miinaa

Talvisodan (1939-1940) alussa Aunus kuului tykkiveneiden laivastoon, jota komensi kapteeniluutnantti T.Asikainen. Talvisodan aikana Laatokalla ei ollut meritaisteluja. Laivaston tehtävänä oli ampua Neuvostoliiton maavoimia, jotka etenivät järven pohjoisrantaa pitkin. Se myös aetti miinoitusta rannikkoalueelle. Esimerkiksi 7. joulukuuta vastaisena yönä 1939 Aunus (jota komensi luutnantti Torsti Helikari) asetti 16 miinaa Vuoratsunsaaren tienoilla.

Laatokka jäätyi uuden vuoden tultua. 13. maaliskuuta 1940 solmitun Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti Laatokasta tuli Neuvostoliiton sisäinen vesistö. Laatokan laivaston kaikki alukset jouduttiin jättämään.

Aunus siirtyi Neuvostoliiton merivoimille ja 24. elokuuta 1940 se liitettiin koulutusalusten osastoon, jonka tukikohtana oli Valamo. Sen nimeksi tuli UK-100.

Sotatoimien alettua uudelleen alus aseistettiin taas, muutettiin miinanraivaajaksi nimenään TTSH-100 ja liitettiin Neuvostoliiton Laatokan laivastoon. Sen taktis-tekniset ominaisuudet olivat seuraavat:

Miehistö	38 henkeä
Aseet	2 45 mm:n tykkiä 2 12.7 mm:n konekivääriä 1 7.62 mm:n konekivääri

Miinanraivaajan komentajaksi nimitettiin yliluutnantti Petr Kargin.

Neuvostoliiton marsalkka K.Voroshilovin käskystä 10. elokuuta perustettiin neuvostoliittolainen Laatokan laivasto, jonka tehtävänä oli �taata ...täysi herruus Laatokalla tuhoten vihollisen kaikki laivat, estää vihollinen muodostamasta mitään sotavoimia vesistöllä ja linnoittautumasta rannalla."

Alus oli Neuvostoliiton Laatokan-laivaston pohjoisosaston lippulaivana (komentaja kapteeniluutnantti Jakov Salagin). Pohjoisosaston tukikohtana oli Valamon saari.

27. heinäkuuta 1941 TTSH-100 otti ensi kertaa osaa taisteluun luodoissa Sortavalan lähistöllä.

Taistelussa 31. heinäkuuta 1941 alus sai 5 osumaa suomalaiselta rannikkotykistöltä. Miehistö kärsi huomattavia menetyksiä. Vakavasti haavoittui myös pohjoisosaston komentaja kapteeniluutnantti Jakov Salagin.

Alusta käytettiin vartiointiin, sotatarvikkeiden ja taloustavaroiden kuljetukseen Laatokalla. 22. lokakuuta 1942 sillä oli ratkaisevan tärkeä merkitys Suhosaaren maihinnousun torjumisessa. Miinanraivaajan komentaja yliluutnantti Petr Kargin näki sattumalta saarta lähestyvät laivat ja tiedotti siitä heti johtoportaalle, minkä takia hyökkääjät eivät voineet kääyttää hyväkseen yllätystekijää, ja koko Brasil-operaatio kärsi tappion.

21. lokakuuta 1944 aluksen nimeksi otettiin T-100. Se ei enää ollut Laatokalla, vaan raivasi miinoja Riianlahdessa.

Vuonna 1947 alus riisuttiin aseista, ja 1964 se poistettiin lopullisesti Neuvostoliiton laivaston luetteloista.

Sen jälkeen lähes 40 vuoden ajan se toimi latvialaisessa kalastaja-arttelissa hinaajana RB-30-nimellä.

Syksyllä 1982 TTSH-100-alus asetettiin ikuisesti ankkuriin Volhovajoen rannalle Novaja Ladoga -nimisessä kaupungissa.