Muistatteko tuattojenne ja muamojenne entiset ajat, mennehet päivät?

Ei ollut silloin kolhooseja, ei ollut pakkotöitä, ei tarvinnut kuunnella komissaarien suu vaahdossa valehtelevan. Oli jokaisella oma pirtti, omat pellot, käytiin sumtshan kannannassa ruotshien kauniissa kylissä, omassa tshasounassa Jumalaa ja Pyhää Äitiä molittiin. Oli leipää, oli rauha, – vapaana eleli Karjalan rahvas omilla tanhuvillaan.

Kukapa on ajat muuttanut?

Kuka on Teidät kolhosnikoiksi pakottanut? Kuka käskee, montako festmetriä on päivässä tehtävä, jos normin mieli nälkäänsä saada? Kuka on tshasounat polttanut ja tehnyt punanurkiksi? Kuka on Karjalan rahvahalle tuonut nälän ja kylmän, pakkotyön ja vankileirit, veljenne ja siskonne raahannut pois omilta tanhuvilta?

Ryssät, kommunistit, GPU:n miehet – kaikkein riähkimpinä komissaarit!

He ovat vieneet Vienan päivän, kahlinneet Karjalan kansan. Nyt he tahtovat tehdä Suomelle saman. Nyt heidän joukkonsa marssivat teidän kylienne lävitse Suomea hävittämään.

Mutta oletteko kuulleet, miten heidän siellä käy? Monta on sinne mennehiä, ei monta palannehia. Suomen soissa ja järvissä on ryssän verta vyötä myöten!

Nyt on aika Karjalan kansan havahtua, Vienan veikkojen, Aunuksen brihojen nousta.

Yhdessä kun vainolaisen lyömme, palaavat Karjalan tuattojen hyvät päivät, vapaus, leipä ja rauha.

Mitäpä voimme vainotut tehdä. Tshekisti heti tappaa! Niin mietit mielessäsi.

Oikein ajattelet. Vain yön pimeydessä voit työsi tehdä. Silloin ei tshekisti sinua huomaa.

Leikkaa poikki telefoonilangat, kaada kirveellä pylväät!

Tuikkaa tuli puna-armeijan depootin ja varastoaitan nurkkaan!

Pistä veitsi tshekistin selkään! Tapa puna-armeijan hevoset!

Polta sillat, ryöstä puna-armeijan obosat.

Eläköön vapaa Karjala; eläköön Karjalan rahvahan voitto ryssäläisistä tshekisteistä!

1939