Mahtavan Suur-Saksan johdolla Europan kansat ovat käyneet suureen tilintekoon meidänkin orjuuttajamme, bolshevistisen Venäjän kanssa. Maailman pisimmällä rintamalla, Jäämerestä Mustaan mereen, Moskovan mahti on kärsinyt musertavan tappion toisensa jälkeen. Bolshevismin tuho on tullut ja samalla orjuutettujen kansojen ylösnousemus.

Me karjalaiset emme ole elämältä muuta pyytäneet kuin saada vapaina miehinä ja naisina rauhassa viljellä isiltä perittyä kaunista, karua maatamme. Mutta tätä onnea ei ole meille vuosisatojen mittaan suotu. Niin tsaristinen kuin bolsitevistinenkin Venäjä on milloin väkivallalla, milloin viekkaudella pyrkinyt kansallisen olemassaolomme täydelliseen tuhoamiseen.

Vapauden henkeä oi ole kuitenkaan onnistuttu Karjalan mailta karkoittamaan. Kerta kerran jälkeen Viena ja Aunus ovat nousseet epätasaiseen aseelliseen taisteluun sortajansa laumoja vastaan. Voimiemme heikkouden vuoksi kaikki nämä yritykset ovat tukahtuneet vereen ja tuleen, mutta korpiemme kätköissä on jatkunut vapaiden sissien toiminta. Tuhansien kansalaisten on täytynyt pakolaisina jättää kotiseutunsa. Tuhannet ovat menehtyneet venäläisissä vankiloissa ja pakkosiirtoloissa. Jäljellejääneet on kahlehdittu kansallemme vieraaseen bolshevistiseen pakkojärjestelmään. Yksinpä usko Korkeimman suojelukseen ja isien Jumalaan on pyritty ryöstämään meiltä. Jumalanpalvelukset on kielletty. Kirkot ja rukoushuoneet muutettu uskonnonvastaisen propagandan tyyssijoiksi. Mutta kaiken hätämme keskellä meillä on sentään säilynyt toivo. Tuo toivo ei olekaan ollut turha. Suomen kansanarmeija on nyt saapunut maahamme tuoden mukanaan toivomme täyttymyksen. Kylä kylältä kirpoaa vieraan sortajan ies, ja yhä kauemmas itään rientävät vapauttajamme, joiden riveissä taistelee tuhansittain Vienan ja Aunuksen omia poikia. Voittoisan suomalaisen armeijan suuri ylipäällikkö, Sotamarsalkka Mannerheim on antanut meille karjalaisille julistuksen, kutsuen meitä kanssaan yhteiseen vapaustaisteluun luomaan Jumalan avulla koko Suomen heimolle onnellisen tulevaisuuden ja pysyvän rauhan. Karjalaiset! Noudattakaamme kasvavin joukoin tuota kutsua. Tällä kertaa ei ole, kuten monesti ennen, kysymys haihtuvasta haaveesta, vaan vapaus saapuu nyt luoksemme jäädäkseen pysyvästi siunaamaan kättemme työtä.

Tietoisena tästä on Vuokkiniemellä kuluvan heinäkuun 20 päivänä pidetty kansalaiskokous riemuiten julistanut Vienan ja Aunuksen irtautuneeksi Venäjästä. Yksimielisesti päätettiin samalla liittää maamme ikiajoiksi Suomeen, jonka kansaan meitä liittävät sama veri, sama kieli ja asuma-alueemme suomalainen luonto. Yhtyneenä Suomeen, jonka talonpojat ovat aina olleet vapaita ja hyvin toimeentulevia ja joka kuuluu Europan sivistyskansojen eturiviin, Viena ja Aunus astuvat ylösnousemuksensa ja ennennäkemättämän kukoistuksensa kauteen.

Karjalaiset! Tukekaamme jokainen kaikin keinoin suomalais-karjalaista vapauttaja-armeijaa! Väkipakolla vieraan sortajan riveihin viedyt veljemme heittäkää aseenne ja siirtykää isiemme pyhän ja voittavan asian puolelle! Kotikonnuille jääneet, aloittakaamme hävitetyissä kylissämme heti jälleenrakennustyöt! Työrintamaamme rientävät vuosikymmenien mittaan länteen pakolaisina siirtyneet ja ennen pitkää myös vankileireistä vapautuvat kansalaisemme, ja tänne kokoontuvat kerran kauas itään karkoitetut veljemmekin. Karjalan kansa palaa kotiin. Vienan vapaus ja Aunuksen aamu on koittanut. Osoittautukaamme niiden arvoisiksi!

Vuokkiniemessä heinäkuun 20 päivänä 1941 pidetyssä
karjalaiskokouksessa valittu
Karjalan Vapausliikkeen johto