Aunuksen läänin ja kihlakunnan Taka-Nikiforovskin erakkoluostari

Pietarin valtatiellä noin 100 kilometrin päässä Petroskoista ja 50 kilometrin päässä Aunuksesta, 7 kilometrin päässä Keskijärven asemalta aivan metsänreunalla seisoo yksinäinen puutsasouna, joka osoittaa tietä Taka-Nikiforovskin erakkoluostarille…

.  .  .

Luostarin ympärillä on runsaasti havumetsiä, järviä ja soita, maasto on epätasainen ja mäkinen, on paljon hiekkakankaita ja kiviä, ja kosteissa alangoissa on soita ja turvetta ja kasvaa sammalta. Seudulla on kaskiviljelystä, ruista, kauraa ja ohraa kasvatetaan etupäässä kukkuloiden rinteillä, joilta metsä on hakattu ja poltettu. Jokien ja järvien rantamilla on niittyjä, tosin ruoho kasvaa niukasti.

Aika usein näkee joutomaita, ikävän näköisiä harmaita kukkuloita, joilla kasvaa kuivaa sammalta tai toisiinsa kietoutuneita matalia pensaita, jotka on paikoin hakattu pois ja poltettu pellon raivaamisen tarkoituksessa. Ruokatarvikkeiden puute vaatii uusien viljelymaiden kunnostamista, soiden kuivausta ja ojittamista, ruohon kylvämistä, mikä taas vaatii kovaa työtä. Tämän työn jälkiä näkee tosin aika harvoin karjalaisväestön maanviljelyn käytännössä.

Monet karjalaiset ja etenkin naiset ja lapset eivät osaa eivätkä ymmärrä venäjää. Osasyynä tähän ovat kylien pitkät välimatkat, valtavan laajojen metsien ja soiden läpipääsemättömyys sekä teiden puuttuminen. Tästä johtuu paikallisen väestön liikkumattomuus ja ikään kuin vieraantuneisuus. Vaikka luonnonrikkauksia on runsaasti, ne ovat ulottumattomissa maan uumenissa, ja Aunuksen läänin kulttuuri ja teollisuus ovat kehittymättömiä ja väestö köyhää.

.  .  .


Pjotr Jagodkin
Aunuksen Hiippakunnan Sanomat, nro 12, 1901.