Otteita
|
|
Nimenomaan karjalaisten kohdalla on suomenheimoisten elinkykyisyys ja sitkeys tullut esiin erityisen vakuuttavasti. Tämä heimohan ei venäläisten monivuosisataisesta naapuruudesta ja omakielisen luku- ja kirjoitustaidon ja kirjallisuuden puuttumisesta huolimatta ole kadottanut omanlaisiaan heimopiirteitä. Karjalan heimo ei ole menettänyt omaa kieltäkään, eikä se ole niinkään sekoittunut toisiin kuin muuttanut toisia omassa yhteydessään. Venäjänkielinen puheenparsi ei ole suinkaan pilannut karjalaisen alkuperäiskieltä; opittuaan venäjää hän puhuu sitä kutakuinkin hyvin. Sitä vastoin karjalaa taitavan venäläisen voi aina tunnistaa hänen alkuperäiskielisen puheensa rapistumisesta, kuten ääntämyksen karjalaistumisesta… Karjalan kieltä taitamattomana (olen oppinut vain joitakin sanoja ja lauseparsia) en osaa sanoa mitään sen puhtaudesta, mutta itse karjalaiset seudun eteläosassa, pääosin Aunuksen kihlakunnassa, kertoivat minulle: ”Meidän kielenpartemme on puhdasta ja aitoa, mutta kun menette sinne (koilliseen), siellä puhutaan toisin.” Todellakin, Petroskoin, Kivatšun ja Maaselän lähettyvillä asuvat karjalaiset käyttävät aika lailla eri kielenpartta kuin eteläkarjalaiset. Omaa ”puhdasta ja aitoa kieltään” puhuvilla karjalaisilla ei kuitenkaan ole kirjallisuutta, ei lauluja eikä edes musiikkia. Heidän ainoa soittimensa eli kantele, jota suomalaisten tarujen mukaan vanha Väinämöinen, tuo maailman muovaaja, aikoinaan soitti, on nyttemmin katoamassa lähes tyystin. Jos kantele on säilynytkin vielä jossain, niin sillä ei säestetä enää suuria maailmanluokan runoja, kuten Kalevalan lauluja, vaan jonkinlaista kasakkatanssia tai ripaskaa, joka on kulkeutunut tälle syrjäseudulle jonkun sotaväessä palvelleen miehen mukana. Karjalainen ei osaa sepittää lauluja, luonto ei häntä innoita, hän on yhtä lailla vaitelias ja juro kuin ne kalliot ja silmänkantamattomat metsät, joiden keskellä hän elää. Synkkä luonto on painanut leimansa hänen maailmankatsomukseensa ja hänen uskontoonsa, johon hän tuo mukaan paljon puhtaasti pakanallista taikauskoa. |