Otteita kirjasta |
4. Luonnosta ja paikannimistä |
|
Aunuksen lääni ja erityisesti sen pohjoisosa on tavallaan Suomen luonnon jatkoa. Maanselän harju kulkee melkein koko Poventsan kihlakunnan läpi; Petroskoin kihlakunnan pohjoisosassa se muodostaa pienen Sunanvuoret-nimisen sivuhaaran, joka muuttuu vähitellen matalammaksi sitä mukaa kun lähenee Äänisjärven laaksoa. Järven pohjoisranta on hyvin mutkitteleva, siinä on useita niemiä, lahtia, hiekkasärkiä, kallioniemekkeitä ja poukamia. Noista vuorijonoista leviää joka puolelle pitkiä ja loivia harjun- ja mäenselkiä. Selänteet ulottuvat aina luoteesta kaakkoon, niin että Poventsan kihlakunnan alue muistuttaa vastakynnettyä peltoa, missä kahden vierekkäin kulkevan selän välillä on aina suo. Jos selänne kohtaa matkallaan joen, se muodostaa kivistä ja sorasta korkeita niemekkeitä, jotka estävät joen virtaamista; joki harvoin antaa periksi ja rupeaa virtaamaan selkää myötäillen, useimmiten joki puhkaisee selänteen muodostaen koskia, joiden takia valtavat pohjoisjoet ovat kulkukelvottomia; ne eivät tuota seudulle sitä hyötyä, johon pystyisivät mittojensa ansiosta. Kun venäläinen ihminen asettui asumaan tälle seudulle, hän karttoi huolellisesti selänteet ja pyrki rakentamaan asumuksensa johonkin joen tai järven tai lahden rannalle tai niemekkeelle. Tämä venäläisten luonteenpiirre heijastuu myös paikannimistä: tuon tuostakin tapaa sentyyppisiä paikannimiä kuin Gabnavolok, Lobnavolok, Perguba, Sennaja guba, Lismaguba, Ostretshje, Uikujoki, Pyhäjärvi, Uikujärvi, Kotoshozero, Maasjärvi ja lukematon määrä muita samanlaisia paikannimiä, joiden jälkiosana on niemi- tai järvi-sana ja joista voimme olla täysin varmoja, että ne ovat venäläisiä nimiä. Suomalainen ei päinvastoin pidä vedestä, ehkä siksi että vettä myöten vihollinen, venäläinen uudisasukas, saattoi lähestyä hänen asumustaan, siksi suomalaiset rakensivat kylänsä mäelle ja antoivat sille nimen Mäenselkä, Maaselkä, Käppäselkä; joskus suomalainen sai päähänsä asettua asumaan korkealle saarelle järven keskelle, silloin kylän nimi oli Votsemasaari, Kulosaari yms. Tosin suomalaisia asutuksia tapaa järven rannoiltakin, mutta asukkaat ovat sieltä joutuneet lähtemään aikoja sitten, ja vain paikannimet muistuttavat siitä, että suomalaisia on joskus asunut siellä. Vozhsalma oli venäläisten asuttama jo Pietari Suuren aikoihin. Monet niistä, jotka uskovat mielellään omiin kuvitelmiinsa, ovat ilahtuneet tavattomasti tavattuaan Poventsan kihlakunnan paikannimien joukosta sellaisia, jotka muistuttavat heidän mielestään noiden paikkojen entisistä asukkaista – lappalaisista, mutta oleellista asiassa on se, että noiden paikannimien syntyperä on tuntematon ja tuskin niillä on mitään yhteyttä lappalaisiin. Poventsan kihlakunnan asukkaat ääntävät sanoja hyvin selvästi: Lobskaja gora, Lobnavolok, Lobskojen kylä, Lobskajajärvi jne. Tuo nimi johtuu ehkä siitä, että Poventsan kihlakunnassa on vieläkin tapana käyttää suosta, jolla alkaa kasvaa koivuja ja kuusia, sanaa "lobitsja". En mene väittämään, että tämä on ainoa mahdollinen selitys, mutta uskon silti, että kansa on ajat sitten unohtanut lappalaiset, eivätkä nuo paikannimet ole jonkin liikaviisaan maanmittarin tai maanomistajan keksimiä, niin kuin tapahtuu aika ajoin Etelä-Venäjällä, vaan kansa on keksinyt ne itse eikä kansa muista enää mitään lappalaisista, jotka ovat joskun asuneet Äänisen rannalla. |