Ote novellista ”Bruuno on kuollut”. . . Sinä yönä ei näkynyt vihollista. Mutta muutamana päivänä joutui meidän kaksoispartiomme vihollisen väijytykseen, ja toinen pojista jäi sille tielleen. Myöhemmin tehtiin metsässä kauhea löytö. Muodottomaksi runneltu ruumis, josta ilmeisesti pistimellä oli viileskelty lihaskimpaleita. Vieressä nuotion sija ja sen ympärillä, mustuneiden puupuikkojen nenässä käristettyä lihaa, aivan kuin keskenjääneen aterian tähteinä. »Ihmissyöjiä!» hirmustuivat pojat. »Ne perkeleet syövät ihmisiä, ehkä vielä elävältä!» – »Tai syöttävät koirille!» – Bruuno istui penkillä aivan kalpeana, yhteenpusertunein huulin. »Nyt minua haluttaisi tapella», sanoi hän kumeasti. Ja alkoi puhdistaa kivääriään. . . . |
