heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Tekstihaku     Kuva-, video- ja audiohakuAjankohtaista   Tämä päivä historiassa

Eräs ikävä muisto Aunuksen retkeltä

Muuan kenttäoikeuden tuomio

Painostavaksi ja surulliseksi muistoksi on Aunuksen retkellä olleiden pohjalaisten vapaaehtoisten mieliin jäänyt kahden toverinsa kuolema vähää ennen Suomeen paluuta. Tarpeellisen kurin ylläpitämiseksi perääntymissä joukko-osastoissa, täytyi päällystön ryhtyä sattuneiden ikävien tapausten ja arveluttavan kurin höltymisen takia ankariin toimenpiteisiin, jotka johtivat lopulla kuolemantuomioihinkin kenttäoikeuksissa. Niinpä toimeenpantiin kaksi tällaista kuolemantuomiota kapteeni Hyppölän johtamassa 2:ssa pataljoonassa, jolloin kahden pohjalaisen nuorukaisten osaksi tuli uhrata elämänsä kohottaakseen höltynyttä kuria joukoissa. Kun päällystö näin äärimmäiseen ankariin keinoihin ryhtyy kurin ylläpitämiseksi, on se luonnollisesti punninnut tarkasti kaikki seikat, ottaen huomioon tilanteen vakavuuden ja vaatimukset. Miten asian laita kysymyksessä olevissa tapauksissa lienee ollut, emme tahdo mennä tässä päättämään yhtä vähän kuin siitä ehdotonta tuomiotamme lausumaan. Mutta kun asiasta on jo julkisuudessa keskusteltu, jopa lausuttu erittäin ankariakin arvosteluja päällystön menettelystä, erittäinkin siitä syystä, että syylliset ja syyttömät samaan joukko-osastoon kuuluvina pakotettiin arvalla ratkaisemaan kenen on hengellään sovitettava tehdyt rikokset, niin selostettakoon tapahtumaa kuolemaantuomittujen toverien jokseenkin yhteenkäyvien kertomusten mukaan.

Perääntymismatkallaan oli joukko Aunuksen retkeläisiä tunkeutunut Vieljärven kreikkalais-katoliseen kirkkoon, josta olivat ottaneet nisujauhoja, viiniä ja rahaakin. Tapahtumasta oli tehty ilmoitus päällystölle (kysymys on kapt. Hyppölän pataljoonasta, johon luutnantti Kallion komppaniakin kuului). Tämän johdosta vangittiin Vieljärveltä tulevia vapaaehtoisia kaikkiaan 27 miestä. Vangitseminen tapahtui tiellä mainittujen vapaaehtoisten ollessa matkalla Vieljärveltä Suomen rajaa kohti. Näiden 27:n joukossa oli erään raahelaisen vapaaehtoisen M:n johtama Kallion komppaniaan kuuluva ryhmä. Kaikki pidätetyt suljettiin erääseen riiheen, jossa he saivat olla syömättä ja juomatta kaksi vuorokautta. Sitten tuli auto, jolla lähdettiin kulettamaan M:n ryhmän miehiä naapurikylään kenttäoikeuden päätöksen mukaan ammuttaviksi, kuten kerrotaan. M:n ryhmän osanottoa kirkonryöstöön kuului erikoisesti ilmoitetun päällystölle. Poikien – kertomusten mukaan viimeisen matkan – sai kuitenkin estetyksi paikalle saapunut luutnantti Kallio, jonka ansioksi on luettava ettei tuomiota alkuperäisessä ankaruudessaan täytäntöön pantu. Kylä, jonne tuomitut aiottiin viedä, oli joutunut nim. sillä välin punaisten haltuun ja luutn. Kallio toi tiedon tästä. Edelleen kerrotaan, että ryhmäjohtaja M. oli jo saanut erikseen ja aikaisemmin kuolemantuomion ja että tuomio oli naulattu julki kaikkien nähtäväksi. Asia kehittyi kuitenkin lopulta niin, että ryhmäjohtaja M:n kuolemantuomio peruutettiin, mutta sensijaan tuomittiin kuolemaan eräs ryhmän miehistä, maanviljelijän poika Ervasti Oulujoelta. Sitäpaitsi oli ryhmästä ammuttava vielä toinen mies, jonka arpa sai määrätä. Nuorukaiset olivat pakotetut heittämään hengestään arpaa ja kuolonarvan nosti lyseolainen Yrjö Saarenpuu Iistä. Kaikkien Vieljärvellä olleiden tovereiden kertomusten mukaan oli Saarenpuu kuitenkin syytön. Toisten toveriensa mennessä kirkkoon, oli hän jäänyt ryhmäänsä odottelemaan kirkon ulkopuolella ja toveriensa palattua kirkosta, jatkoi näiden kanssa matkaansa Vieljärveltä. Saarenpuun vanhemmille*, joita on kohdannut raskas suru ainoan poikansa kuoleman johdosta, on m.m. kerrottu, että tuomittu koettaessaan vakuuttaa syyttömyyttään sai eräältä upseerilta iskun kasvoihinsa ja tiukan käskyn pitää suunsa kiinni.

Kuolemantuomiot määräsi, sen mukaan kuin ”Liitolle” on ilmoitettu kapt. Hyppölä. Mukana olleet kertovat, että luutn. Kallio, joka sai estetyksi toistakymmentä miestä koskevan umpimähkäisen kuolemantuomion, ei ole ehdottanut edes arvan vetoakaan.

Kuolemantuomion täytäntöönpano tapahtui Palalahdella t.k. 6 pnä. Tähän raskaaseen tehtävään tuli määrätyksi miehet 3:sta komppaniasta, jonka muodostavat hämäläiset. Saarenpuu oli kuollut tyynesti ja sankarillisesti. Ervasti ei ollut kuollut ensi laukauksella.

Ennen tuomion täytäntöön panoa kirjoitti Yrjö Saarenpuu omaisilleen kirjeen, jonka tässä julkaisemme kokonaisuudessaan:

Tulemajärvi 5/7 19.

Rakas Äiti ja Isä ja Siskot!

Tämä on viimeinen kirje, jonka nyt kirjoitan; minut ammutaan aivan tyhjästä. Älkää surko minua, antakaa kaikki anteeksi, olkaa niin kuin minua ei olisi ollutkaan. Suokaa nyt anteeksi kaikki. Olen rukoillut Jumalaa. Älkää nyt Äiti rakas kuolko suruun, ei se nyt parane, kuoloon täytyy mennä. Älkää surko kun ruumis tuodaan kotia. En tiedä tuodaanko, jos tuodaan niin haudatkaa**. Älkää nyt surko. Nyt kyllä ymmärrän, mitä on karata kotoaan. Se ei tule koskaan takaisin. Jumala Teitä varjelkoon ja viimeiset terveiset kaikille tutuille ja pyytäkää anteeksi ja armoa Jumalalta minulle. Ja älkää nyt vaan kuolko suruun ja älkää olko huolissanne. Pahahan minä olin kotonakin, aina tein sitä pahaa mitä sattui. Sanokaa Rehtorille terveiset ja viimeiset. Ei täällä näy lakia olevan. Jos olisi niin ei minuakaan olisi ammuttu. Se oli arpa joka määräsi. Minä kiroon sen jonka takia minä jouduin tähän ammuttavaksi.

Poikanne Yrjö

Yrjö Saarenpuu oli kuollessaan 18 v. 1 kk. ikäinen. Hän oli Oulun Suomal. Lyseon 4:nen luokan oppilas. Hän oli myös mukana vapaussodassa. Sotilaana oli hän urhoollinen kelpo nuorukainen. Hänen ennenaikaista poismenoaan jäävät suremaan vanhemmat ja kaksi sisarta.



Kaleva -sanomalehti
20. heinäkuuta 1919

* Yrjö (Jegor) Saarenpuun isä kauppias Simo Saarenpuu (alkuaan Semjon Jefimovits Mitrofanov) oli muuttanut Vienan Uhtualta Suomeen vuonna 1891 ja anoi Suomen kansalaiseksi vain maaliskuussa 1919.
** Hänen maalliset jäännökset eivät koskaan palanneet Suomeen. Silminnäkijän kertomuksen mukaan Yrjö Saarenpuu haudattiin paikalla niin, että saappaiden kärjet jäivät näkyviin.
© 1997–2021