Ent. kansanedustaja, pastori Lauri Elias Simojoki kaatui viime kuun 18 päivänä taistelussa isänmaan puolesta 41 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt Rautiossa, tullut ylioppilaaksi v.1919, suorittanut jumaluusopillisen erotutkinnon ja vihitty papiksi v.1923. Hän toimi pappina useissa seurakunnissa, viimeksi Kiuruveden pitäjänapulaisena vuodesta 1929. Vainaja oli AKS:n perustajajäseniä ja eduskunnan jäsen vv.1933—1938.

Elias Simojoki oli taistelija, tulinen ja huiman rohkea. Sen asian puolesta, jota hän rupesi ajamaan, hän antoi kaikkensa. Niinpä hän taisteli voimakkaasti Karjalankin asian puolesta sekä sanoin että teoin. Otettuaan osaa Suomen vapaussotaan Oulun läänin I. rintamakomennuskunnassa ja Kajaanin sissihiihtäjissä oli hän mukana ensin Aunuksen vapaustaistelussa v.1919 majuri von Hertzenin rykmentissä ja sitten Karjalan vapaustaistelussa v.1921 räjähdyskomennuskunnassa. Lukuisat ovat ne tuliset puheet, joita Simojoki asiamme puolesta piti ja ne kirjoitukset, joita hänen kynästään lähti. Olivatko kaikki hänen otteensa oikeaan osuvia, siitä voidaan olla eri mieltä. Yhdestä asiasta voitaneen kuitenkin olla yksimielisiä: Elias Simojoki oli soturi, taistelija ei yksin taistelukentillä, vaan rauhan töissäkin niiden asiain puolesta taistellessaan, joita hän piti oikeana. Viimeiset tiedot kertovat, että Elias Simojoki taisteli ase kädessä tulitantereilla pelottomana ja sankarillisena – ei yksin palavasti rakastamansa isänmaan puolesta, vaan, niin uskomme, muistaen rakastamansa Karjalan heimon tulevaa vapautta.

Viena-Aunus -lehti, 1940, n:o 1-2