Petroskoin ja Poventsan kihlakuntien ja Suomen välisen rajan topografis-tilastollinen kuvausV. Rajavyöhykkeen terveydenhoidollinen tilanne.Jotta voitaisiin kuvaannollisesti esittää, mikä on kyseisen rajavyöhykkeen terveydenhoidollinen ja hygieniatilanne, tarkastellaan esimerkiksi tämän alueen kuolleisuutta koskevia tilastotietoja: Petroskoin ja Poventsan kihlakunnissa viiden vuoden aikana eli vuosina 1870-74 kumpaakin sukupuolta olevien kuolleiden vuotuinen määrä oli yhteensä 3 116 henkeä. Jos tämä luku jaetaan samojen kihlakuntien keskimääräisellä asukasluvulla, joka oli noiden viiden vuoden aikana 82 585 henkeä, niin tuloksena on, että 100:aa asukasta kohti on 3.77 kuolemantapausta eli toisin sanoen vuotuinen kuolleisuus on seudulla 3.77% koko väestöstä. Näiden kihlakuntien Suomen puoleisilla lähialueilla samalla tavalla laskettu vuotuinen kuolleisuusluku oli keskimäärin kuuden vuoden aikana (vuosina 1845, 1846, 1847, 1850. 1854 ja 1855) seuraava:
Näiden tilastotietojen vertailu osoittaa selvästi, että tällä puolen rajaa paikalliset terveydenhoidolliset ja hygieniaolot ovat kansanterveyden kannalta vähemmän suotuisat kuin rajan toisella puolella, Suomessa, ja erityisesti Kuopion läänissä. Olisi varsin kiinnostavaa tutkia, miksi Petroskoin ja Poventsan kihlakunnissa kuolleisuus on näinkin korkea; tämän seikan selvittämiseksi ei kuitenkaan ole käytettävissä mitään positiivisia tietoja. Huomautettakoon, että kyseisissä kihlakunnissa vuosittain kuolleiden keskimääräinen luku oli viimeisten viiden vuoden aikana 3 116 henkeä kumpaakin sukupuolta, ja tämä määrä jakautuu kuukausittain seuraavalla tavalla:
Kuolleisuusluvut ovat suurimmillaan heinä-elokuussa ja pienimmillään lokakuusta helmikuuhun. Talvikuukaudet ovat näin ollen kansanterveydelle kesäkuukausia suotuisammat. Suomessa 8 vuoden aikaiset kuolleisuusluvut jakautuvat kuukausittain seuraavalla tavalla:
Tästä seuraa, että Suomessa päinvastoin kuin Aunuksen läänin lähialueilla kuolleisuus on suurin kylminä talvikuukausina ja seuraavaksi kevättalvella; ja pienimmillään kuolleisuus on lämpiminä kesäkuukausina ja alkusyksynä. Ilmaston vaikutus kansanterveyteen on Suomessa ilmeistä, ja tuo vaikutus on kahdenlaista: vaikuttavat lämpötilan aleneminen sekä elintarvikkeiden hupeneminen1. Aleksanterin tehtaalla toimivan lääkärin hra Bergmanin ja Petroskoissa toimivan luterilaisen papin hra Backmanin suullisten todistusten mukaan Suomessa sattuneen katovuoden 1864 jälkeen noin 2 000 suomalaista pakeni nälkää Aunuksen lääniin, ja he toivat mukanaan Petroskoihin pilkkukuumeen, joka raivosi kaupungissa vuodesta 1865 vuoteen 1869. Aunuksen läänin rajaseudulla samoin kuin Suomessakin tärkeimpiä epäsuotuisan ilmaston aiheuttamia tauteja ovat seuraavat: hengityselinten tulehdukset (keuhkotauti), hinkuyskä, silmäsairaudet, veriripuli, kuumetauti (lavantauti) yms., jotka aiheuttavat yli puolet paikallisten asukkaiden kuolemantapauksista. Lapissa Kuusamon pitäjässä 80 vuotta sitten ilmeni lepratautia, joka on sen jälkeen jäänyt maahan ja on yhä leviämässä. Sairastumistapauksia on ollut melko usein Pudasjärvellä ja joskus Inarilla2.
|