heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

1785

Lainaus akateemikko N.Ozeretskovskin kirjasta
"Matkakirjeitä Laatokalta ja Ääniseltä"

Osa II

...Minä lähdinkin tähän suuntaan vesiteitse Serdobolista pitäytyen lähellä Laatokan rantaa.

Laatokan rannalla 15 virstan päästä Serdobolista on pieni Juven-saari, joka on 65 syliä pitkä ja 40 syliä leveä ja jolla louhitaan sinisenharmaata marmoria valkoisine, keltaisine, vihreine ja mustine juovineen ja täplineen. Sitä saadaan kuopista, jotka ovat yli kaksi syliä vedenpinnan alapuolella ja joista vettä pumpataan pois pumpuilla. Tämä työ saa palkkansa siten, että on yksinkertaista lastata marmori laivoihin, jotka pääsevät aivan lähelle saarta. Niin täällä Juven-saarella kuin Ruskealan louhumossakin marmorissa näkyy säihkyviä rikkikiisun juovia.

Serdobolin lahden toisella puolella 4 virstan päässä Juvenista lähellä järven rantaa on Tulola-saari, jonka ympärysmitta on 8 virstaa; saarella louhitaan sinertävää graniittia, josta rakennetaan Pietarissa upeita virastotaloja. Graniitti ei esiinny täällä paaseina, vaan kerrostumina ja muodostaa kokonaisen saaren, joka on sangen korkea; vesi ei siellä haittaa ollenkaan graniitin louhintaa. Tähänkin saareen laivat pääsevät aivan vapaasti, ja niille lastataan veistettyjä graniittimöhkäleitä.

Ollessani Juven-saaren lähettyvillä 12. päivän 1785 vastaisena yönä taivas peittyi äkkiä valtavan suureen pilveen ja alkoi rankka sade, kauhea ukonilma ja pelottava salamointi, ja sitä kesti noin tunnin verran siinä paikassa, missä minä olin pienessä laivassani. Minusta tuntui, että suuresta salamasta itse vuoretkin syttyvät palamaan ja vuorten uumenet avautuvat kauheasta jyrinästä. Näin kovaa ukkosta olen muutaman kerran joutunut kauhulla ja mielipahalla kokemaan vuoristossa, joka itse aivan kuin vetää puoleensa ukkospilviä ja koko niiden julmuuden, mutta samalla pelastaa ihmisasumukset, jotka sijaitsevat vuorten välissä.

Juven-saaren vastapäätä rannalla sijäitsee marmorilouhimon johtajan asunto; hän saapuu tänne aika ajoin Ruskealasta valvomaan louhintaa. Puolentoista virstan päässä asunnosta sijaitsee rannalla pieni venäläinen kylä, jonka nimi on myös Juven. Sen takana laskee järveen Läskeläjoki. Tällä joella viiden virstan päässä joensuusta on kahdeksan syliä korkea vesiputous, josta vesi putoa sellaisella voimalla, eritoten kevätaikaan, että vesi vie mukanaan suuriakin kiviä ja ne putoavat alas jymisten.

Yllä mainitsemassani kylässä sain nähdä sian harjasten erikoista hyväksikäyttöä. Teurastettu sika vallellaan kuumalla vedellä ja nypitään karvakset, jotka sen jälkeen loukutetaan samalla tavalla kuin lampaanvillat, kehrätään ja kehrätyistä paksuista langoista punotaan köysiä, joita sitten käytetään nuottien reunustukseen. Kuten kokemus on osoittanut, tällaiset köydet eivät lahoa kosteudesta ja kestävät paljon kauemmin kuin hamppuiset.

Osa III

© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle