heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

1785

Lainaus akateemikko N.Ozeretskovskin kirjasta
"Matkakirjeitä Laatokalta ja Ääniseltä"

Osa IV

Kun lähtee Impilahdesta, pitää kääntyä vasemmalle ja toista lahtea pitkin pääsee Sumerian kylään, joka sijaitsee järven rannalla ja jossa esiintyy hyvin koristeellista punaista graniittia, jota louhittiin täältä Iisakin kirkkoa varten. Tämän kylän takana sijaitsee pieni Girvazhi-kylä Syskyänjoella, jolla on saha melko lähellä joensuuta. Siellä minä kävin maitse venäläisessä Kitele-kylässä, matkaa sinne oli noin viisi virstaa, mutta jos lähtisi vettä pitkin, niin pitäisi kulkea pitkän lahden päähän, missä Kidele sijaitsee. Tämä paikka on siitä kiinnostava, että sieltä löytyy runsaasti granaattikiviä; nuo kivet ovat saksanpähkinän kokoisia ja pienet pojat keräävät niitä pelloilla, silloin kun talonpojat kyntävät maata ja auralla raivaavat ne maan pinnalle; niiden pesä on kuitenkin talkkikivessä, jota seudulla nimitetään kitelä kivi kallio. Tuo esiintymä alkaa metsässä noin virstan päässä kylästä ja leviää laajalle aivan maanpinnan tuntumassa. Eri paikoissa näkyy kivissä granaatteja eikä niiden louhiminen ole ollenkaan raskasta, koska kivi menee helposti halki vasaran iskuista. Eräässä paikassa näkyy vanhan kivilouhikon jälkiä, siinä maata on kaivettu kiven vierestä ja itse kiveä on hakattu. Kitelen asukkaat vanhojen ihmisten kertoman mukaan osaavat kertoa, että nuo ovat ruotsalaisten aikoinaan jättämiä jälkiä. Pinnalla olevat granaatit ovat pieniä ja halkeilleita, mutta ne jotka ovat kiven sisässä, ovat melko isoja, ehjiä ja puhtaita, niitä voi käyttää sormuksiin. Olen nähnyt Serdobolissa sormuksen, joka oli tehty paikallisesta granaatista, ja sen tummanpunainen väri oli niin puhdas, että kivi oli melkein läpinäkyvä. Tämä paikka ansaitsee luonnontutkijoiden uteliaisuutta ja aarteiden etsijöiden mielenkiintoa.

Palattuani Kitelestä laivalleni jatkoin matkaani järven mutkikasta rantaviivaa pitkin kohti Pitkärannan kylää, johon oli matkaa mainitusta Girvazhi-kylästä yli kaksikymmentä virstaa, ja matkan varrella laskin aika ajoin maihin saariin, joita tuossa järven osassa on hyvin paljon; suurin osa niistä on pelkkää kiveä, jolla kasvaa mehitähteä (Sedum acre) tai kuusta. Pitkärannan kylän kohdalla järven lahti on leveä ja pitkä ja se leviää laajana kylä takana, joka sijaitsee lahden oikealla eli itäisellä rannalla. Kylän venäjänkielinen nimi on Dolgi bereg, mikä merkitsee samaa pitkää rantaa, ja siitä todellakin alkaa Laatokan itäinen tasainen, matala ja suurimmalta osaltaan suora ranta, joka ulottuu Nevajoen alkujuoksulle asti. Pitkärannan kohdalla päättyvät korkeat kivivuoret, jotka ympäröivät järveä Keksholmista Pitkällerannalle saakka, tähän loppuvat myös lahdet, joita oli runsaasti vuoristoseudulla, loppuvat myös kalliosaaret, joita on useita järven pohjoisosassa; Pitkästärannasta alkaen niin ranta kuin itse järvikin ovat aivan erinäköiset.

Järven rannan tuntumassa sijaitsevasta laakiosta on sanottava vielä, että siinä esiintyy runsaasti kiviä, jotka Alopeus on kuvaillut, mutta mineraalien tutkijat voivat löytää sieltä vielä paljon sellaista, mistä yhteiskunnalle voi olla hyötyä. Paitsi kivistä seutu on rikas myös metsästä, mistä syystä melkein kaikilla järveen laskevilla joilla on sahoja, jotka tuottavat omistajilleen rikkautta. Kyntömaata seudulla ei ole mainittavasti, eikä se pysty sen takia ruokkimaan suurta ihmismäärää, vaikka asukkaat voisivat saada toimeentulonsa muokkaamalla sopivaa kyntömaata, jos niille riittäisi siihen älyä eikä estäisi heitä laiskuus, josta he havahtuvat vasta nälkää nähdessään, mikä tunne on ihmisillä ja eläimillä yhteinen. Luonto itse ei kasvata tällä seudulla mitään paitsi muutamia marjoja, esim. ahomansikkaa, mustikkaa ym. Se vaatii ihmisiltä työntekoa, ja sitten palkitsee maan hedelmillä niitä, jotka tekevät työtä ahkerasti. Vilja kasvaa vuosittain oikein hyvä, mutta viljellään sitä vähän.

Pienen matkan päästä Pitkästärannasta järveen laskee Uuksunjoki, johon rajaa Impilahden pogosta ja josta alkaa Salmin pogosta, joka on kreivi Orlovin maita. Uuksunjoen mukaan suuri mannermaan vieressä sijaitseva saari on Uuksunsari; sen ja mantereen välissä on hyvin kapea ruohottunut Lusisalmi, jota pitkin tuskin mahtuu kulkemaan veneellä. Uuksunsaari ulottuu koillisrannalta lounaaseen, ja sen toinen pää on melkein kiinni pienemmässä Lunkulansaaressa. Näiden kahden saaren välissä on syvä Pölläsalmi. Lunkulansaaren takana lepää samansuuntaisena Mysansaari eli Kurolahden saari, jonka erottaa Lunkulansaaresta kapea Ulahtonsuo, joka kasvaa korteheinää. Saaren ja pohjoisrannan välissä on pieni Perämaa-niminen salmi, joka on matala niin etteivät laivat pääse kulkemaan sitä pitkin. Järven ranta ja nämä kolme rannan edustalla olevaa saarta muodostavat laajan lahden, johon laskevat Uuksunjoki, Kirkkojoki, Tulemajoki ja Miinalanjoki. Isot laivat pääsevät järven selälle vain Pölläsalmea pitkin, koska kaikki muut saarten ja mantereen väliset salmet ovat hyvin matalat, ja Pölläsalmi on niistä kaikkein syvin. Lunkulansaaren takana on suurin saarista, Mantsinsaari, joka samoin sijaitsee järven pituussuunnassa, ja näiden kahden saaren välissä on melko leveä salmi, jota pitkin laivat kulkevan ulapalle.

Kaikki nämä saaret ovat varsin matalia, ne ovat metsien, niittyjen ja peltojen peittämät; saarilla asuvat talonpojat muokkaavat maata, he kaikki kuuluvat kreivi Orloville samoin kuin koko Salmin pogosta, jossa miespuolisia asukkaita ja naisväkeä on 1784 henkeä. Näillä saarilla on seuraavia kyliä:

Uuksunsaarella Ala-Uuksa; ja siinä 34 taloa;
Lunkulansaarella Lunkula-kylä Pölläsalmen rannalla. Tällä saarella olen nähnyt keskikokoisia lehmiä, hyvin näyttäviä, mutta kaikki nupopäitä;
Mysan- eli Kurolahden saarella Kurolahti, Perämaa, Varbagazhi ja Giva; kahdella saarella talonpikaistaloja on laskettu olevan 50;
Mantsinsaarella sen pohjoispäässä Peldozhi-kylä, keskellä Orihselkä, ja eteläpäässä Tymbazhi; niissä taloja 117. Paikalliset talonpojat osaavat hyvin rakentaa pieniä aluksia, kuten veneitä ja soimia.

Mainituista saarista alkaen järven ranta kääntyy etelän suuntaan ja antaa tilaa yllämainitulle salmelle, joka on järven rannan ja saarten välissä. Tuohon salmeen laskee Uuksunjoki, jolla sijaitsee samanniminen kylä, Uuksunkylä. Tästä kylästä alkaa Salmin alue, joka levittäytyy Laatokan rannalla 49 virstan päähän. Jonkin matkan päässä Uuksunjoen suusta laskee salmeen Kirkkojoki, jonka suussa joen oikealla rannalla sijaitsee venäläinen kirkko, kirkolla asuu kirkonpalvelijoita ja toisella puolella kolme seurakuntalaisten taloa. Nuo seurakuntalaiset ovat kaikki Salmin pogostan asukkaita, joita yhteensä on noin 3470 henkeä, ja kaikki he ovat kreikkalaiskatolisia. Raitis ja järkevä pappi on esikuvana seurakuntalaisilleen.

Enintään yhden virstan päässä Kirkkojoelta on Tulemajoen suu, jolla on neljä sahaa. Tilanhoitaja Makovkinin kertoman mukaan niillä sahataan vuodessa lautoja 30 000 ruplan arvosta. Puut uitetaan sahoille Tulemajokea pitkin; joella noin seitsemän virstan päässä laskupaikasta on koski, kosken ja joensuun välissä joki on melko syvä ja kulkukelpoinen, niin että lastilaivat pääsevät hakemaan sahatavaraa. Tuollaisia koskia, korkeita ja matalia, on kaikilla Laatokkaan laskevilla joilla. Syynä siihen ovat epätasaiset, kiviset uomat, joita pitkin joet virtaavat; vaikka joet ovatkin vuolaita, ne eivät kuitenkaan pysty kuljettamaan mukanaan raskaita kiviä. Kosket koostuvat isoista kivistä, joista vesi putoaa vyörynä alas; tästä huolimatta löytyy uittomiehiä, jotka laskevat koskia seisoen tukilla eikä niillä ole kädessään muuta kuin uittokeksi; he syöksyvät noista koskista niiden alla oleviin kuiluihin ja useimmiten pystyvät noilla tukillaan pystyssä.

Osa V

© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle