Anni Hänninen (os. Honkonen)

Hänen isänsä Antti, jonka muistoksi olen kastettu, oli juuriltaan tältä alueelta. Antti oli rikkaan talonpojan poika. Hän meni naimisiin köyhän neidon (Helena Kouhio) kanssa vastoin vanhempiensa tahtoa. Heille syntyi neljä lasta: Juho oli vanhin, seuraavaksi syntyi Vilho, sitten tytär Anni ja tytär Helmi.

Honkosilla oli vauras talonpoikaistalo. He tuottivat maitoa Pietarin myymälöihin. Joskus isä otti pikku Annin kanssaan kaupunkimatkalle.

Vuosien 1917-1918 tapahtumat hävittivät perheen elämäntavan. Veli Vilho lähti rintamalle ja kuoli sodassa pilkkukuumeeseen. Sodan aikana kartano oli täydellisesti hävitetty ja omaisuus ryöstetty. 1918 Honkoset lähtivät perääntyvän valkoarmeijan kanssa Rajajoen Suomen puolelle.

1931

1980

Sitten perhe asettui Kellomäelle, josta he vuokrasivat huoneen. Siellä syntyi maailmaan pikkusisko Helmi ja Anni päätti kansakoulun (kansanopisto).

Edelleen perhehistoriassa vilahtivat nimet Uusikirkko ja Kanneljärvi.

Anni kasvoi ja lähti työhön. Ensiksi hän oli kotipiikana ja sitten tehtaassa.

Vuonna 1929 alkanut talouskriisi horjutti perheen taloutta. 1931 työttömyys huipentui. Perheellä ei ollut tuloja. 1932 he eivät enää kestäneet vaikeuksia, vaan vanhemmat, Anni ja pikkusisko Helmi siirtyivät paremman elämän toivossa Neuvostoliittoon.

Juho jäi Suomeen.

He toivoivat pääsevänsä synnyinseudulle, omalle kylälleen, mutta heidät karkotettiin seitsemäksi vuodeksi. Isäni syntyi juuri siellä Narjan-Marilla.

Vuoteen 1941 he asuivat Kontupohjassa. Sodan aikana heidät evakuoitiin Vologdan alueelle. Siellä Anni joutui hautaamaan kyläkalmistoon äitinsä ja isänsä.

Sodan jälkeen hän asettui Petroskoihin poikansa ja siskonsa kanssa ja kävi työssä. Eläkeläisenä hän kasvatti pojanpoikaansa - minua.

Hän kuoli 15. elokuuta 1983 Petroskoissa. Hän on haudattu Besovetsin kalmistoon (Petroskoin lähellä).