Anna Hänninen (os. Honkanen)

Kuulustelupöytäkirja
Toteamus

Hänen isänsä Antti, jonka muistoksi olen kastettu, oli juuriltaan tältä alueelta. Antti oli rikkaan talonpojan poika. Hän meni naimisiin köyhän neidon (Helena Kouhio) kanssa vastoin vanhempiensa tahtoa. Heille syntyi neljä lasta: Juho oli vanhin, seuraavaksi syntyi Vilho, sitten tytär Anna ja tytär Helmi.

Honkasilla oli vauras talonpoikaistalo. He tuottivat maitoa Pietarin myymälöihin. Joskus isä otti pikku Annan kanssaan kaupunkimatkalle.

Vuosien 1917-1918 tapahtumat hävittivät perheen elämäntavan. Veli Vilho lähti rintamalle ja kuoli sodassa pilkkukuumeeseen. Sodan aikana kartano oli täydellisesti hävitetty ja omaisuus ryöstetty. 1918 Honkaset lähtivät perääntyvän valkoarmeijan kanssa Rajajoen Suomen puolelle.

1931

1980

Sitten perhe asettui Kellomäelle, josta he vuokrasivat huoneen. Siellä syntyi maailmaan pikkusisko Helmi ja Anna päätti kansakoulun ja kansanopiston.

Toukokuussa 1925 perhe palattiin virallista tietä Neuvosto-Venäjälle. Setä Juho jäi Suomeen.

Vuonna 1941 he asuivat Kontupohjassa. Sodan aikana heidät evakuoitiin Vologdan alueelle. Siellä Anna joutui hautaamaan kyläkalmistoon äitinsä ja isänsä.

Sodan jälkeen hän asettui Petroskoihin poikansa ja siskonsa kanssa ja kävi työssä. Eläkeläisenä hän kasvatti pojanpoikaansa – minua.

Hän kuoli 15. elokuuta 1983 Petroskoissa. Hän on haudattu Besovetsin kalmistoon (Petroskoin lähellä).