Hans Håkon Christian Sivén (kouluaikoina Hans Sivén, aikuisena H.H.Sivén, lempinimenä Bobi Sivén) oli syntynyt Helsingissä 1899 isänmaalliseen ja aktivistitaustaiseen porvariperheeseen. Hänen isänsä oli lääketieteen ja kirurgian tohtori Valter Osvald Sivén, aktivisti ja yksi jääkäriliikkeen perustajista. Hänen isoveljensä oli jääkäriliikkeen aktiivi Paavo Sivén (myöhemmin Susitaival).

Bobi oli liian nuori lähtemään jääkäriliikkeen mukana Saksaan, mutta Vapaussodan aikana hän kuului Helsingin Valkokaartin 1. pataljoonan 3. komppaniaan. Bobi ampui katutaisteluissa ainakin yhden punaisen, joka oli vaaninut valkokaartilaisia Erottajan apteekin päällä. Kunnostautumisestaan Helsingin valtauksessa Sivénille myönnettiin IV luokan Vapaudenristi.

Vapaussodan jälkeen Sivén alkoi keskittyä Itä-Karjalan vapauttamiseen ja osallistui elokuusta lokakuuhun 1918 jääkärikapteeni Toivo Kuisman johtamaan Vienan Karjalan retkikuntaan.

Bobi kirjoittautui sitten Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen tiedekuntaan ja opiskeli pääaineenaan historiaa, filosofiaa ja kansantaloutta sekä sivuaineenaan latinaa.

Vuonna 1919 hän ei lähtenyt Aunuksen retkelle, koska hänet määrättiin suorittamaan varusmiespalvelustaan Valkoisen Kaartin rykmentin Vöyrin pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Mutta Bobi ehdotti että hänen asepalveluksensa voisi suorittaa käytännössä Suomeen liittyneessä Repolassa.

Myöhäissyksyllä 1919 Repolaa johtanut Itä-Karjalan toimituskunta valitsi hänen 36 hakijan joukosta nimismieheksi. H.H.Sivéniä virallisesti nimitettiin Repolan nimismieheksi 12. joulukuuta 1919, vaikka hänellä oli vielä asepalveluskin kesken. Hän oli tuolloin vasta 20-vuotias.

Alun perin Bobi halusi jatkaa opintojaan yliopistossa syyslukukaudella 1920 ja haki eroa nimismiehen tehtävästä. Hänelle myönnettiin ero 15. syyskuuta 1920 lähtien, mutta Sivén päätti jäädä kuullessaan, että Suomen hallitus aikoi antaa Repolan ja Porajärven Neuvosto-Venäjälle Petsamon vastineeksi. Karjalan hylkääminen olisi Sivénin mukaan myös Suomen kansakunnan tuho. Hän alkoi laatia karjalaispakolaisten vapaajoukkojen johtajan jääkärikapteeni Kalle Matan kanssa Karhunpesäsuunnitelmaa, jonka tavoitteena oli luoda Itä-Karjalan itsenäinen kansallisvaltio, josta muodostuisi neutralisoitu puskurivaltio Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille.

Syys-lokakuun 1920 vaihteessa Repolassa toimitettiin vaalit, jossa valittiin 12-henkinen Repolan toimituskunta, joka julistautui Repolan ainoaksi hallitukseksi. Puheenjohtajaksi tuli Pekka Kyöttinen, kansliapäälliköksi Paavo Höttönen ja voimakkaaksi taustavaikuttajaksi Bobi Sivén. Repola julistautui Suomesta ja Venäjästä riippumattomaksi. Toimikunnan lähetiksi Helsinkiin lähetettiin kunnallislautakunnan jäsen F.V.Netsäinen.

Suomi ja Neuvosto-Venäjä solmivat Tarton rauhansopimuksen 14. lokakuuta 1920. Sivén jatkoi kehittää Karhunpesäsuunnitelmaa toimikunnan kansliapäällikön ja paikallisen suojeluskunnan päällikön Paavo Höttösen kanssa.

12. marraskuuta 1920 Sivénille oli myönnetty jälleen ero Repolan nimismiehen tehtävistä, mutta hän kuitenkin jatkoi nimismiehen tehtäviä. Tosin virallisesti H.H.Sivén oli nyt Suomen ulkoasiainministeriön virallinen edustaja Repolassa ja Porajärvellä.

31. joulukuuta 1920 Repolan kunnantalolla laskettiin alas Suomen lippu. Sivén totesi ystävälleen: ”Veli, en jaksa kärsiä tätä häpeää. Karjalan asia on henkeni arvoinen. Repolasta poistun viimeisenä ja tuskin silloin elävänä.”

8. tammikuuta 1921 Paavo Höttönen haavoittui vakavasti omasta aseesta lähteneeseen vahingonlaukaukseen ortodoksisessa joulujuhlassa kansakoululla. Seuraavana päivänä hän menehtyi matkalla sairaalaan. Höttösen kuoleman myötä Repolan johto ja Karhunpesäsuunnitelma romahtivat.

Kello kuudelta aamulla 12. tammikuuta 1921 Repolaan tuli ulkoministeriön sähke, joka alkoi sanoilla: ”Erikoisten syiden takia on teidän ehdottomasti tehtävä kaikki voitavanne estääksenne repolaisten ja porajärveläisten aseistautumista…”

Sivén kirjoitti avoimen kirjeen Suomen ulkoministeri Rudolf Holstille ja ampui itseään sydämeen 12. tammikuuta 1921 kello 22:15.

Suomalaiset joukot poistuivat Repolasta 15. helmikuuta 1921.

Karhunpesäsuunnitelma ei koskaan sellaisenaan pantu toimeen, mutta suunnitelman työryhmästä Jalmari Takkinen loikin Itä-Karjalan kansannousun suunnitelmat sen pohjalta.

Bobi Sivénin itsemurhalla oli suuri vaikutus Akateemisen Karjala-Seuran perustamiseen vuonna 1922. Siitä tuli pian yksi AKS:n keskeisimmistä symboleista. AKS:n lipun sinivalkoisiin nauhoihin oli ommeltu luoti, joka oli lävistänyt Bobi Sivénin sydämen.

Tammikuussa 1921 kuvanveistäjä Alpo Sailo teki Bobi Sivénin kasvoista kipsisen kuolinnaamion. Vuonna 1937 hän valmisti kuolinnaamion muistokaapin oveen muistoreliefin, joka sijoitettiin seinän syvennykseen AKS:n toimistossa Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Vuonna 1998 Bobin veljenpoikansa luovutti kuolinnaamio ja säilytyskaappi Joensuun taidemuseolle.

Vuonna 1923 suomalainen taiteilija Albert Gebhard esitteli Bobi Sivénin muotokuvan.

12. toukokuuta 1931 paljastettiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalla V.O.Sivénin ja H.H.Sivénin hautapatsas. Hyvinkään graniitista olevan kiven suunnitteli Aino von Boehm. Siinä on sanat: ”Suur-Suomen puolesta.”

”Isänmaanrakastajan taival on tässä maassa ollut aina raskas, mutta harvoin niin raskas kuin Bobi Sivénin”, sanoi Elias Simojoki hautakiven paljastustilaisuudessa.

Vuonna 1934 Alpo Sailon valmisti Porissa sijaitsevalle Juséliuksen mausoleumille uudet pronssiset ulko-ovet, jotka hän teki Akseli Gallen-Kallelan 1917 suunnitteleman pienoismallin mukaan. Oikeassa ovessa on kuolemaa esittävä Lemminkäinen ja hänen äitinsä Tuonelan joella. Lemminkäisen mallina oli Bobi Sivénin kuolinnaamio. Lemminkäisen äidin mallina oli kuvanveistäjän puoliso Nina Sailo.

Syyskesällä 1942 Jalmari Takkisen johdolla Repolan kunnantalon raunioille rakennettiin Bobi Sivénin kuolinpaikan väliaikainen muistomerkki.

Vuonna 1943 Äänislinnassa (vallatussa Petroskoissa) monet kadut saivat uudet nimet. Sen joukossa oli muiden muassa Sivéninkatu (entinen ja nykyinen Pieni Slobodankatu).