Uusia joukkokarkoituksia Pohjois-Inkerissä

Viime kesäkuussa alkoi tulla tietoja, että neuvostoviranomaiset olivat jälleen ryhtyneet suuremmin määrin karkoittamaan kotiseuduiltaan Inkerin suomalaista väestöä, lähinnä Leningradin ja Suomen rajan välissä olevalta alueelta.

Huhtikuun 27 ja toukokuun 6 päivän välisenä aikana on karkoitettu Lempaalan pitäjän Hipelinmäen kyläneuvostosta: 174 perhettä ja Maanselän kyläneuvostosta: 394 perhettä, yhteensä 567 perhettä, eli noin 2,400 henkeä.

Samasta pitäjästä on myös tyhjennetty seitsemän muuta kylää. Viisi kylää on määrätty kesäkuun 15 päivän jälkeen tyhjennettäväksi ja on todennäköisesti tyhjennetty.

Toksovan pitäjässä on tyhjennetty kokonaan 12 kylää. Valkeasaaren pitäjässä on samoin tyhjennetty 15 kylää sekä Vuoleen pitäjässä ainakin 3 kylää. Miikkulaisten pitäjässä on myöskin tyhjennetty joukko kyliä.

Varovaisimmankin arvion mukaan käsitävät nimeltä tiedetävän 43 kylän karkoitukset vähintäin 8000 henkeä. Karkoitetut on viety Tšerepovetsin seuduille Babajevon ja Kaduiskin piireihin. Härkävaunuihin, joissa heitä kuljetettiin, on kiinnitetty taulu ”Vapaaehtoisia siirtolaisia”. Karkoituspaikoilla ei ole saatavissa maatalous- eikä karjantuotteita. Ja joidenkin on täytynyt jo lähteä nälkää pakoon. Karkoitetut on hajoitettu venäläisiin kolhooseihin.

Aikaisemmin on karkoitettu yleensä vain kolhooseihin liittymästä kieltäytyneitä, kirkossa kävijöitä y.m ”neuvostovastaisiksi” leimattuja perheitä. Nyt jo kylät tyhjennetty kokonaan, erotuksetta on myös kolhoosien jäsenet, jopa kommunistitkin karkoitettu. Tämä lienee asetettava yhteyteen noin vuosi sitten kiihtyneen koululaitoksen venäläistyttämisen kanssa. Suomalainen kansallisuus on ainoa karkoittamisen aihe.

Jos neuvostoviranomaiset saavat toteuttaa aikeensa tyhjentää koko Nevan pohjoispuolisen osan Inkeriä, merkitsee se noin 25,000-28,000 syyttömän ihmisten joutumista pois kotiseuduiltaan.

Äskettäin eräältä karkoituspaikalta paennut inkeriläinen kertoo karkoituksista m.m. seuraavaa:

"Yleinen joukkokarkoitus aloitettiin heinäkuun 8. päivänä, jolloin karkoitettujen tavarat kuljetettiin Grusinan asemalle, jossa ne lastattiin tavaravaunuihin. Vaunun kumpaiseenkin päähän sijoitettiin eläimet ja keskelle perheet. Vaunujen ulkoseiniin kiinnitettiin kirjoitukset ”Vapaaehtoisia siirtolaisia”. Jokaiseen junaan liitettiin matkustajavaunu, johon sijoitettiin aseistettuja sotilaita. Kun junat lähtivät liikkeelle, kuului jokaisesta vaunusta eläinten ulvontaa sekä ihmisten itkua ja valituksia.

Karkoituspaikalla sojoitettiin meidät venäläisen väestön keskuuteen, noin 15 taloutta kuhunkun kylään. Paikkakunta, johon meidän vietiin, on äärettömän kehittymätöntä ja köyhää. Pienet kylät sijaitsevat suurten metsien ja soitten keskellä, jonne pääsy on sangen vaikeaa. Esimerkiksi Solskin piiri, johon vietiin meidän perheemme, sijaitsee 200 kilometrin päässä rautatieasemalta.

Paikkakunnan väestön asema on äärettömän kurja. Kaikkialla on havaittavissa suurta puutetta ja köyhyyttä. Pääelinkeinona harjoitetaan pihkan keräystä, tervanpolttoa ja kaskiviljelystä. Varsinaista maanviljelystä tunnetaan siellä sangen vähän. Maanmuokkausvälineinä käytetään yleisesti puuauraa ja risuista valmistettua äestä. Tavallisena kulkuvälineinä käytetään yleisesti puuakselilla varustettuja kärryjä. Kaiken muun kurjuuden lisäksi paikkakunnalla raivoavat monet kulkutaudit, joihin sortuu päivittäin kymmenittäin ihmisiä. Niinpä kotikylämme asukkaista sortui siellä lavantautiin muutaman viikon kuluessa yli 40 henkilöä ja karkuun lähti kymmeniä perheitä. Lääkärin apua eivät karkoitetut voi saada, sillä lähin lääkäri asuu 100 kilometrin päässä.

Kohta sinne saavuttuamme huomasimme että paikkakunnan väestö ryhtyi meitä vihaamaan ja vainoamaan. He olivat tyytymättömiä siitä, että uusia tulokkaita tuotiin väkivalloin heidän koteihinsa. Oli useita tapauksia, että öisin särjettiin niiden talojen ikkunaruudut, joissa asui Inkerin karkoitettuja. Viranomaiset eivät kiinnittäneet siihen minkäänlaista huomiota. He silittivät vain paikkakuntalaisille, että Neuvostoliitossa ovat kaikki kansallisuudet samanarvoisia."

Sanaseppä -sanomalehti, Viro, nrot 6-7, 1936