Veljeshaudalla

Petroskoissa pidettyjen työnjuhlien yhteydessä heinäkuun 12:pnä 1922 paljastettiin veljeshaudalla muistopatsas Karjalan rintamilla kaatuneiden punasoturien muistolle.

Vallankumoussoturien muistolle pystytetyn patsaan paljastus ei ole ainoastaan niitten kaatuneitten muiston kunnioittamista, jotka lepäävät sen kummun alla, jolle muistokivi pystytetään. Työkansa kunnioittaa kaikkien niitten tuhansien kaatuneitten muistoa, jotka ovat verensä vuodattaneet Punaisen Karjalan vapauden puolesta; kaikkien niitten satojen tuhansien muistoa, jotka ovat kaatuneet puolustaessaan rinnoillaan laajaa työtätekevien Venäjää; kaikkien niitten miljoonien vallankumouksellisten muistoa, jotka aikojen kuluessa – kaikissa maissa ovat vuodattaneet verensä riistettyjen ja sorrettujen kansainvälisen vapautumisen puolesta!

Verinen on köyhälistön tie kulkea voittoon! Neuvosto-Karjalan vapauden puolesta on kaatunut tuhatmäärä – heistä satoja suomalaisia. He lepäävät Karjalan laajoilla soilla, rämeissä ja synkissä korvissa. Heidän nimiänsä, kaikkien, emme tiedä – mutta heidän työnsä on kantanut hedelmän. Kaatuneitten uhrien hinnalla rakentuu, voimistuu ja lujittuu vapautettu työtätekevien Karjala.

Jokainen kylä lahtari-Suomesta Petroskoihin johtavilla teillä kertoo verisistä taisteluista v. 1918—19. Nimet: Vitele, Sunu, Aunus, Säämäjärvi, Niiniselkä, Kinnas, Prääsä, Poloviina, Suolusmäki ja monen monet muut, muistuttavat ankarista taisteluista Suomesta hyökänneitä verihurttia vastaan.

Taistelut v. 1919 Segesassa, Ontojoella, 16, 15, 14, 12, 10 ja 8 pysäkeillä, Maaselän, Karhumäen, Käppäselän, Lishman, Kivatshun, Puudosin, Poventsan linjoilla sekä Sungun niemimaalla ovat vain osa niistä paikoista, joissa käytiin tulista kamppailua kansainvälistä lahtaristoa: englantilaisia, serbialaisia, amerikkalaisia, ranskalaisia, kanadalaisia, italialaisia, karjalaisia, suomalaisia ja venäläisiä vastaan.

Taistelut v. 1920-1921 suomalaisia lahtareita vastaan Vienassa sekä nyt kuluvana (1922) vuonna Suomesta hyökänneitä valkorosvoja vastaan, kertovat verisistä kamppailuista.

Kylki kyljessä ovat venäläinen ja suomalainen vallankumoussoturi taistelleet yhteistä vihollista: kansainvälisen imperialismin lukuisia joukkoja vastaan. Heidän verensä on maahan juostessa sekaantunut— ja tämä veriveljeys yhdistää…

Kunnia kaatuneille! Niille, jotka kalleimpansa, elämänsä, proletariaatin vapautumisen puolesta antaneet ovat! Kannustakoon heidän työnsä taistelua jatkamaan, taistelua, joka on vielä edessä ja viemään sen voitolliseen loppuun – kapitalismin hävittämiseen kaikkialta – sosialistisen maailmanvallan luomiseen!



Petroskoi, 12. heinäkuuta 1922
Toivo Antikainen