Otteita
|
|
Vaikka Karjalan villi ja synkkä luonto pakottaakin täkäläisen asukkaan suojautumaan pimeältä voimalta, vaikka se täyttääkin hänen mielensä taikauskoisella pelolla ja vavistuksella, hän taistelee sittenkin olemassaolostaan luontoa vastaan. Hänen elämänsä kuluu raskaassa, sitkeässä raadannassa. Metsiä ja kivikkoja karjalainen raivaa pelloksi, joka ei läheskään aina elätä häntä, ja lukuisista järvistä, joita hänen maansa on kirjavanaan, hän pyytää kalaa. Aunuksen kuvernementin eteläosaa pidetään kaikkein hedelmällisimpänä, täällähän voi kypsyä vehnäkin. Sitä vastoin kuvernementin pohjoisosassa edes ruis ei ehdi aina kypsäksi asti, ja karjalaisen on usein sekoitettava jauhoihin puunkuorta. Maitotuotteita on karjalaisilla vähän, koska laidunmaiden puuttuessa karjaa on niukalti. Perunaa viljellään hyvin rajallisessa määrin ja vihanneksia ei ole lainkaan. Sen vuoksi karjalaisen ravinto on yksinkertaista ja karkeaa. Harvakseltaan hän syö maitotuotteita ja teurastaa juhliin lampaan, sian tai lehmän. Paastopäivinä, jotka käsittävät puolet vuodesta, hän tyytyy maimuliemeen eli pikkukaloista valmistettuun keittoon. Näitä pyydystetään keväällä ja ne kuivataan pyyntipaikalla, hiekalla tai kalastusmajan katolla. Näin kuivatusta kalasta eli maimusta keitetty liemi on pahanmakuista ja siihen on sekoittunut runsaasti hiekkaa. Tuoretta kalaa karjalainen syö harvoin, ja se tuodaan pöytään melkein aina kuivattuna tai suolattuna… |